Avaa päävalikko
Transistoriradio sisältä

Radiovastaanotin on laite, jolla otetaan vastaan radiolähetyksiä. Radiovastaanotin ottaa vastaan radiolähettimen radioaaltoja ja muuttaa ne havaittavaan muotoon.[1] Laite, jossa on sekä radiolähetin että radiovastaanotin, on lähetin-vastaanotin.

Radiovastaanottimen ensimmäinen osa on antenni, joka siirtää vapaassa tilassa olevan radioaallon johtoon.[2] Virityspiiri ja suodattimet erottavat halutun, oikean taajuisen signaalin muista signaaleista, jotka se vaimentaa.[3] Signaalia yleensä vahvistetaan ensin esivahvistimella ja sen jälkeen muilla vahvistimilla. Nykyaikaisten transistoriradioiden vahvistimet perustuvat transistoreihin.

Sekoitusasteessa signaalin taajuus muutetaan suuremmaksi (lähetys) tai pienemmäksi (vastaanotto).[4] Laitteessa oleva oskillaattori kehittää kantoaallon, joka on sinimuotoisesti vaihteleva signaali. Oskillaattorin avulla tasavirtalähteen energiasta saadaan sekoitusasteen tarvitsema suurtaajuinen signaali.[5]

Lähettimessä kantoaaltoon liitetään lähetettävä signaali moduloimalla kantoaaltoa niin, että vastaanotin voi tämän muutoksen havaita vastaanotetussa lähetteessä. Käytössä on analogisia ja digitaalisia modulaatiotapoja. Tietoa sisältävä moduloiva - yleensä matalataajuinen - signaali, esimerkiksi puhe tai musiikki, on nimeltään kantataajuussignaali. Vastaanottimessa kantataajuussignaali erotetaan taas kantoaallosta sekoitusasteessa ja vastaanottimen elektroniikka muuntaa vaihtelevan jännitteen merkitykselliseksi tiedoksi tai aistikokemukseksi.[6]

Suomalaisia radiovastaanottimien valmistajia/merkkejäMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lehto 2006, s. 121.
  2. Lehto 2006, s. 124.
  3. Lehto 2006, s. 125.
  4. Lehto 2006, s. 127.
  5. Lehto 2006, s. 126.
  6. Lehto 2006, s. 129.