Yhteistyö (yhtiö)

entinen suomalainen vasemmistolainen kustannusosakeyhtiö

Yhteistyö oli suomalainen vasemmistolainen kustannusosakeyhtiö. Yhteistyön kirjapainossa tehtiin muun muassa kansandemokraattisen liikkeen päälehdet Vapaa Sana, Työkansan Sanomat ja Kansan Uutiset. Yhtiö teki konkurssin 1990-luvun alussa.

Yhteistyö Oy
Tunnuslause ”Työtätekeville oma lehdistö omassa kirjapainossa” (1944)[1]
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1929
Lakkautettu 1990/1992
Kotipaikka Helsinki
Toimiala kirjapaino- ja kustannustoiminta

Yhteistyön pääomistajia olivat kansandemokraattiset keskusjärjestöt. Yhteistyön tärkein tehtävä oli sanomalehtien painaminen, mutta yhtiö teki paljon myös muita painotöitä. Liikkeen kustannus- ja painotoiminnan yhteiselin oli Demokraattisten Kustantajain Liitto, johon järjestäytyneistä kirjapainoista Yhteistyö oli suurin.[2] Vuonna 1946 yksityishenkilöt omistivat Yhteistyön osakkeista 50 prosenttia. Vuonna 1954 Yrjö Sirolan Säätiö omisti yhtiöstä 34 prosenttia. Suomen Kommunistinen Puolue hallitsi osakkeista 52 prosenttia vuonna 1957, 80 prosenttia vuonna 1967 ja 57 prosenttia vuonna 1982.[3] SKP:n sääntöjen lopettamispykälässä määrättiin 1940-luvulta vuoteen 1990, että puolueen varat oli luovutettava Yhteistyölle, jos yhdistys purkautuu tai lakkautetaan.[4]

Vienti Neuvostoliittoon oli keskeisellä sijalla yhtiön toiminnassa 1960-luvun alusta alkaen. Kaupallinen yhteistyö perustui Vneshtorgizdat-yhtiön kanssa tehtyihin sopimuksiin.[5] Idänkauppa muodosti suuren osan etenkin Herttoniemen kirjapainon tuotannosta.[6] 1970-luvun loppupuolella Yhteistyön painonimikkeistä suurin oli neuvostoliittolainen Sputnik-lehti.[7]

Yhtiö omisti kiinteistöt osoitteissa Kotkankatu 9, Hitsaajankatu 13 ja Niittaajankatu 8. Niittaajankatu myytiin 1986.[3] 1950-luvun alussa valmistuneesta Kotkankadun kiinteistöstä käytettiin nimeä Lehdistötalo. Omistajayhtiön ohella rakennuksessa toimi kansandemokraattisen liikkeen lehtiä ja muita lähiyhteisöjä.[8][9]

Vuoden 1945 lopussa Yhteistyöllä oli 26 työntekijää. Määrä kasvoi tasaisesti toiminnan laajentuessa ja vuonna 1955 palkkalistoilla oli 182 henkilöä. Kahdensadan työntekijän raja ylittyi vuonna 1960 ja 1970-luvun alkaessa yhtiössä työskenteli hieman alle kolmesataa henkilöä. Uusi tekniikka vähensi työvoiman tarvetta vuodesta 1975 alkaen ja määrä alkoi laskea.[10] Työntekijöiden virkistystoiminnasta ja henkisistä harrastuksista huolehti Yhteistyön Toveriseura. SKP:n Yhteistyön osasto perustettiin 1940-luvun lopussa työpaikkaryhmän pohjalta. Noin 50–60 jäsentä keränneeseen osastoon kuuluivat kirjapainossa sekä Lehdistötalolla toimineissa lehtien toimituksissa ja konttoreissa työskennelleet. Suomi–Neuvostoliitto-Seuran Lehdistötalon osasto toimi vuodesta 1957 alkaen ja keräsi suurimmillaan noin 130 jäsentä.[11]

HistoriaMuokkaa

PerustaminenMuokkaa

Vasemmistolaisen työväenliikkeen kirjapainotoimintaa harjoitti Helsingissä 1920-luvulla Osakeyhtiö Työ, jonka paino sijaitsi Kotkankadulla. Oy Työ ei yleensä kustantanut painamiaan julkaisuja. Kustantajiksi merkittiin yksityishenkilöitä, joita vaihdettiin usein. Alkuvuonna 1929 kustannustoimintaa päätettiin keskittää erilliseen yhtiöön ja perustettiin Kustannusosakeyhtiö Yhteistyö, jonka osakkaiksi tuli sanomalehtiä, poliittisia ja ammatillisia järjestöjä sekä yksityishenkilöitä. Yhtiön ensimmäinen julkaisu oli Punainen kalenteri 1930.[12] Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvisti yhtiöjärjestyksen maaliskuussa ja yhtiö merkittiin kaupparekisteriin lokakuussa. Yhteistyön tarkoitukseksi ilmoitettiin kirjapaino- ja kustannustoiminta. Hallituksen puheenjohtajana toimi August Niemistö ja taloudenhoitajana Taito E. Paajanen. Muut varsinaiset jäsenet olivat Emil Tuomi, Toivo Hj. Långström ja Tilda Kaihosalo. Perustettaessa osakepääoma oli 100 000 markkaa.[13]

Uusi AlkuMuokkaa

Vasemmistolaisten kirjapainojen toiminta tehtiin mahdottomaksi kommunistilaeilla vuonna 1930. Yhteistyötä ei kuitenkaan lakkautettu, joten toiminta aloitettiin uudelleen välittömästi olojen muututtua jatkosodan jälkeen. Asiaa valmisteli Toivo Hj. Långström SKP:n toimeksiannosta. Yhtiöllä oli hallussaan Kotkankadun toimitilat, mutta ei painoja.[14] 5. marraskuuta 1944 pidetyssä yhtiökokouksessa päätettiin aloittaa varojenhankinta ja osakepääoma korotettiin 300 000 markkaan. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Toivo Hj. Långström ja sihteeriksi sekä taloudenhoitajaksi August Niemistö. Muut jäsenet olivat Jalmari Kivilahti, Jaakko Kivi ja Toivo Karvonen.[15] Työläisille ja työväenjärjestöille osoitetussa vetoomuksessa yhtiö kehotti kannattajia osakkeiden ostoon ja tukitilaisuuksien järjestämiseen sekä pyysi lahjoituksia ja lainoja. Varainkeruun ensisijainen tarkoitus oli kirjapainon hankkiminen.[1] Vuonna 1945 osakepääomaa korotettiin 1 500 000 markkaan.[16] Helmikuussa 1946 yhtiöön oli kiinnitetty 5 miljoonaa markkaa: pääomaa oli kertynyt noin 1,6 miljoonaa markkaa ja loput katettiin lainoilla. Yhtiö osti kaksi pientä kirjapainoa, rotaatiokoneen Ruotsista sekä neljä latomakonetta Neuvostoliitosta. Työkansan Sanomat siirtyi yhtiön omaan painoon helmikuussa 1946.[17]

Lainat Ruotsista hankittuja koneita varten otettiin ruotsalaisilta kommunisteilta ja velat maksettiin takaisin Kanadan kommunistisen puolueen suomalaisten organisoimalla tukikeräyksellä.[18] Allehanda-lehdeltä ostettujen painojen rahoitusjärjestelyissä olivat mukana myös Suomen ja Ruotsin kirjatyöntekijäin liitot.[16]

Vuonna 1947 yhtiön tilinpäätös osoitti ensimmäistä kertaa voittoa ja taloudellinen kehitys jatkui hyvänä useita vuosia.[19]

Toiminnan laajeneminenMuokkaa

Kirjapainotalon laajentamista alettiin suunnitella maaliskuussa 1946. Suunnitelmat osoittautuivat kuitenkin liian kalliiksi ja asiasta luovuttiin toistaiseksi. Uudet valmistelut tehtiin 1949 ja heinäkuun yhtiökokous hyväksyi suunnitelman, joka sisälsi viisikerroksisen piharakennuksen (1. vaihe) ja kuusikerroksisen päärakennuksen kadun varrelle (2. vaihe). Rakennustyöt aloitettiin loppuvuonna ja ensimmäinen vaihe saatiin valmiiksi toukokuussa 1950. Tämän jälkeen purettiin vanha rakennus ja aloitettiin uuden perustan louhinta. Helge Lundströmin suunnitteleman rakennuksen peruskivi muurattiin joulukuussa 1950 ja talo valmistui elokuussa 1952. Rakentamisessa hyödynnettiin runsaasti talkootyövoimaa. Projekti maksoi yhteensä 84,5 miljoonaa markkaa, josta suurin osa katettiin (työväenjärjestöiltä, HTS:ltä ja Kansalta otetuilla) lainoilla.[20]

Laajennukset mahdollistivat lisätyöt. Vapaa Sana siirtyi Yhteistyön kirjapainoon 13. huhtikuuta 1952 alkaen. Vuonna 1955 Yhteistyö painoi 26 aikakaus- tai sanomalehteä. Uusia painokoneita ostettiin 1950-luvulla muun muassa DDR:stä, Tanskasta ja Englannista. Vuonna 1956 painoon ostettiin ensimmäiset offset-koneet ja uusi sanomalehtirotaatio Polygrafilta Itä-Saksasta. Osakepääomaa korotettiin 15 miljoonalla.[21]

Myös Vapaan Sanan toimitus ja konttori saivat vuonna 1952 tilat uudesta Lehdistötalosta. Yhteistyö samassa talossa toimineen Työkansan Sanomien toimituksen kanssa loi perustaa lehtien 1956 toteutuneelle yhdistämiselle. Kansan Uutisia varten yhtiöön ostettiin uudet rotaatiot, joilla oli mahdollista painaa lehdet useampisivuisina ja nelivärisinä.[22] Uudet koneet auttoivat myös Uusi Nainen -lehteä, joka oli mustavalkoisena menettänyt markkinaosuuttaan painoasultaan houkuttelevemmille naistenlehdille.[23]

Yhteistyö ei yrityksistään huolimatta saanut töitä kansandemokraattisen työväenliikkeen ulkopuolelta ja painokapasiteettia oli välillä käyttämättömänä. Tyhjäkäyntiä välttääkseen yhtiö aloitti 1950-luvun lopussa oman kustannustoiminnan, joka käsitti muun muassa lastenkirjoja. Kansandemokraattisten keskusjärjestöjen toimeksiannoista kustannettiin kyseisten järjestöjen kirjoja. Samaan aikaan syntyi ajatus painon kehittämisestä Neuvostoliittoon suuntautuvaa vientiä ajatellen ja yhteistyö aloitettiin 1959 koneiden esitteillä.[24] Yhtiön vanhat painot eivät kyenneet selviytymään neuvostoliittolaisten aikataulu- ja laatuvaatimuksista, joten Yhteistyö joutui uudistamaan laitteistoaan.[25]

1960-luvun vaihteessa Yhteistyö vuokrasi lisätiloiksi kerroksen Herttoniemestä Sahaajankadulla sijainneesta pussitehtaasta, jonne sijoitettiin kuvalaattalaitos ja reproduktio-osaston toimintoja. Helsingin kaupunki hylkäsi hakemukset Lehdistötalon laajentamiseksi 1962, joten yhtiö päätti vuokrata Herttoniemestä tontin uudelle painotalolle. Lopulliset päätökset painon rakentamisesta tehtiin joulukuussa 1965. Louhinta aloitettiin toukokuussa ja rakennustyöt syyskuussa 1966. Kellarin sekä kaksi (osin kolme) kerrosta sisältäneeseen rakennukseen tuli tiloja 6 082 neliömetriä. Hankkeen kustannusarvio oli 3 271 000 markkaa. Painot (sanomalehtirotaatioita lukuun ottamatta) siirrettiin Herttoniemeen lokakuussa 1967. Painotaloon siirrettiin myös yhtiön konttori ja hallinto sekä yli 200 muuta työntekijää.[26]

Vuonna 1960 Lehdistötalossa toimivat Yhteistyön toimintojen ohella Kansan Uutisten toimitus ja konttori, Yrjö Sirolan Säätiö ja Sirolan kirjeopisto, Demokraattisen Lehtipalvelun ja Folktidningen Ny Tidin toimitukset, Kansan Äänen toimitussihteerin toimisto sekä Demokraattisten Kustantajain Liitto. Kirjapainon käytössä oli piharakennus, kellari ja neljä kerrosta päärakennuksesta sekä naapuritalon kellarikerros.[27]

Kustannusosakeyhtiö Kansan Sanan ylimääräisessä yhtiökokouksessa 1967 pääomaa korotettiin 150 000 markalla. Osakkeet merkitsi Yhteistyö, josta tuli siten Kuopiossa toimineen yhtiön enemmistöomistaja. Ratkaisu oli osa lehden toimittajien lakon päättämiseen liittynyttä sopimusta.[28]

Etenkin Sputnikia varten hankittiin painotaloon vuonna 1976 DDR:stä Zirkon-offsetrotaatio.[7] Vuosien 1976–1977 aikana painoissa siirryttiin valoladontaan. Uusi tietokoneavusteinen järjestelmä perustui suomalaiseen Fintext-järjestelmään.[29]

KonkurssiMuokkaa

Yhtiön nimeksi vaihdettiin Yhteistyö Oy vuonna 1980, Helsingin Painotyö Oy vuonna 1989 ja Helsingin Asuntoratkaisu Oy vuonna 1990. Vuonna 1990 perustettiin uusi Yhteistyö Oy, joka asetettiin konkurssiin lokakuussa 1992.[3][30] Herttoniemen Painotalo oli SKP:n ja Suomenmaan puoliksi omistama yhtiö, joka perustettiin Yhteistyön konkurssiuhan alla 1989 painamaan Suomenmaata ja Kansan Uutisia. Painotalo teki konkurssin marraskuussa 1991.[31] Sittemmin Kansan Uutiset alkoi ostaa painotyöt Keski-Uusimaa Oy:ltä.[32]

Osakeyhtiö KuvatyöMuokkaa

Osakeyhtiö Kuvatyö perustettiin huhtikuussa 1923 valmistamaan kuvalaattoja ja leimasimia. Toiminta alkoi varsinaisesti vasta Oy Työn toimintakiellon jälkeen 1924. Kuvatyö toimi ensin Neljännellä linjalla ja syksystä 1927 alkaen Kotkankadulla.[33]

Kuvatyön toiminta keskeytyi vuonna 1930, mutta yhtiö aloitti uudelleen 1946. Työ oli aluksi vain välitystä, sillä yhtiö sai kuvalaattakoneiden tuontiluvan valtion lisenssitoimikunnalta vasta 1948. Kuvatyön laattojen valmistus alkoi Hämeentiellä 1949 ja jatkui vuodesta 1952 Kotkankadun uusituissa kiinteistöissä.[34] Laattojen tarve alkoi vähentyä uusiin painomenetelmiin siirryttäessä ja Kuvatyö ei pysynyt kannattavana, joten 1958 yhtiö päätettiin sulauttaa Yhteistyöhön. Kuvalaattalaitos toimi Yhteistyön osastona vuoteen 1970. 1960-luvun vaihteesta alkaen laitos sijaitsi Herttoniemessä. Osastoa työllistivät etenkin Neuvostoliitosta tulleet tilaukset.[35][26]

Painetut lehdetMuokkaa

JohtoMuokkaa

Lähde (1929–1979)[41]

Martti Malmberg toimi Yhteistyön sosiaalijohtajana 1966–1976.[41]

ToimitusjohtajatMuokkaa

  • August Niemistö 1944–1967
  • Aimo Tenhovuori 1967–1973
  • Tapio Ahonen 1973–19xx

TalousjohtajatMuokkaa

  • Erkki Kivimäki 1950–1952
  • Leo Kaspio 1952–1957
  • Reino Koski 1957–1959
  • Pekka Tulin 1959–1972
  • Mikko Pirnes 1972–1974
  • Matti Tokkari 1975–19xx

Hallituksen jäsenetMuokkaa

  • Antti Aaltonen 1945–1956
  • Arvo Anttila 1957–1961
  • Georg Backman 1960–1966
  • Viljo Ekström 1962
  • Väinö Hakkarainen 1968–1970
  • Juhana Hämäläinen 1957
  • Antti Jäntti 1977–19xx
  • Matti Kanerva 1949–1956, 1958–19xx
  • Toivo Karvonen 1944–1947
  • Erkki Kauppila 1956
  • Jaakko Kivi 1944
  • Lennart Kivi 1963–19xx
  • Paavo Kivikoski 1944–1947
  • Jalmari Kivilahti 1944–1951
  • Erkki Kivimäki 1953–1954, 1957–19xx
  • Reino Koski 1960–1961
  • Timo Koste 1958–1959, 1976–19xx
  • Reijo Kuusisto 1971–1978
  • Tauno Laakso 1952
  • Arvo Laiho 1956–1957, 1973–1976
  • Pauli Laine 1948–1950
  • Jalo Lepola 1971
  • Pentti Leväpuro 1948–1951
  • Toivo Hj. Långström 1929–1970
  • August Niemistö 1929–1956, 1967
  • Sulo Nurmi 1972–1976
  • Maunu Nurminen 1952
  • Nestori Parkkari 1955
  • Toivo Pohjonen 1961–1966
  • Olavi Poikolainen 1959–1960
  • Pekka Ruuth 1978–19xx
  • Arthur Rönngvist 1951
  • Voitto Saarinen 1952–1959, 1962–19xx
  • Yrjö Salminen 1948
  • Jaakko Tuomainen 1957
  • Jorma Uitto 1953–1955
  • Aaro Uusitalo 1944
  • Veikko Viikari 1958
  • Armas Vinberg 1968–1973
  • Ontro Virtanen 1945–1947

KirjallisuusMuokkaa

  • (Toimituskunta): Painavaa yhteistyötä. Kustannusosakeyhtiö Yhteistyö 1929–1979. Kustannusosakeyhtiö Yhteistyö, 1979. ISBN 951-99182-4-8.

LähteetMuokkaa

  1. a b Työväen lehdille saatava oma kirjapaino. Vapaa Sana, 22.11.1944.
  2. Markku Henriksson (toim.): Työväenliikkeen tietokirja, s. 264, 266. Tammi, 1974. ISBN 951-30-2696-5.
  3. a b c Kustannusosakeyhtiö Yhteistyö (vanha) Pörssitieto.fi. Viitattu 13.4.2020.
  4. Suomen kommunistisen Puolue. Säännöt, s. 20. Kustannusosakeyhtiö Yhteistyön kirjapaino: Suomen Kommunistinen Puolue, 1947. ; Suomen kommunistisen Puolueen säännöt (Hyväksytty puolueen XI edustajakokouksessa 2.6.1957), s. 15. Kustannusosakeyhtiö Yhteistyön kirjapaino: Suomen Kommunistinen Puolue, 1961. ; Alasajon sanamuodosta ja puoluejohdosta äänestettiin. Kansan Uutiset, 27.2.1990.
  5. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 101–102.
  6. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 58.
  7. a b c Painavaa yhteistyötä 1979, s. 98.
  8. Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet teoksessa Marita Jalkanen (toim.): Elämää arkistossa. Kansan Arkisto 60 vuotta, s. 16. Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö, 2005.
  9. Tuula-Liina Varis: Lehdistötalo ikuisesti Kansan Uutiset. 11.1.2015. Viitattu 13.4.2020.
  10. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 103.
  11. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 112–115.
  12. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 35–36.
  13. Suomen kaupparekisteri, 1929, nro 10, s. 52–53. Valtioneuvosto. Kansalliskirjasto.
  14. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 40–41, 44.
  15. Työväen kustannustoiminta elpyy. Vapaa Sana, 14.11.1944.
  16. a b Painavaa yhteistyötä 1979, s. 46.
  17. Se pyörii sittenkin… Työkansan Sanomat Yhteistyön kirjapainossa. Työkansan Sanomat, 11.2.1946.
  18. Veli-Pekka Leppänen: Ohranasta oppositioon. Kommunistit Helsingissä 1944–1951, s. 128–129. SKP:n Helsingin piirijärjestö; kustantaja Kansan Sivistystyön Liitto, 1994. ISBN 951-9455-41-8.
  19. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 65.
  20. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 65–71.
  21. a b Painavaa yhteistyötä 1979, s. 71–74.
  22. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 72, 76, 78.
  23. a b Painavaa yhteistyötä 1979, s. 78–80.
  24. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 81–84.
  25. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 86.
  26. a b Painavaa yhteistyötä 1979, s. 86–93.
  27. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 85.
  28. Heikki Mikko Viitala: Taistelu Kansan Sanasta 1967, s. 28–29. Snellman-instituutin B-sarja 28. Kuopio: Snellman-instituutti, 1991. ISSN 0781-6073. ISBN 951-842-106-4.
  29. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 96–98.
  30. Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä YTJ: Yhteistyö Oy (0791133-3), Yhteistyö Oy:n konkurssipesä (0912375-2), Helsingin Asuntoratkaisu Oy (0116162-3) Patentti- ja rekisterihallitus, luettu 13.4.2020
  31. a b Kansan Uutiset Oy Pörssitieto.fi. Viitattu 13.4.2020.
  32. Yrjö Rautio: Sitoutumattomaksi ja jälleen puoluelehdeksi. Teoksessa Leppänen, Veli-Pekka (toim.): Etusivu uusiks! Kansan Uutisten viisi vuosikymmentä, s. 224–227. Kansan Uutiset, 2007. ISBN 978-952-92-1841-7.
  33. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 27–28.
  34. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 47.
  35. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 80–81.
  36. a b c d e f g h i j k Painavaa yhteistyötä 1979, s. 50.
  37. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 78.
  38. Päivän Sanomat jatkaa KOY:n kirjapainossa. Kansan Uutiset, 15.2.1959.
  39. Painavaa yhteistyötä 1979, s. 76.
  40. Melinda: Yhteistyö Kansalliskirjasto, luettu 13.4.2020
  41. a b Painavaa yhteistyötä 1979, s. 107–110.