Jaakko Kivi
Jaakko Severus Kivi (vuoteen 1907 Jurvala; 21. lokakuuta 1892 Humppila – 28. kesäkuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen metallityömies, kommunistipoliitikko ja ammattiyhdistysmies.[1] Hän kuului 1920- ja 1930-luvulla Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) maanalaiseen johtoon, toimi Suomen sosialistisen työväenpuolueen (SSTP) puheenjohtajana kuusi kuukautta vuonna 1920 ja oli Metallityöväen Liiton varapuheenjohtajana vuosina 1945–1952.
Elämäkerta muokkaa
Kivi oli mökkiläisen poika Humppilasta ja hänen koulunkäyntinsä rajoittui kansakouluun. Hän muutti 1909 Helsinkiin, jossa hän työskenteli ensin rakennustyömailla ja vuodesta 1912 viilarina valtionrautateiden Helsingin konepajalla. Hän tuli työväenliikkeeseen metallimiesten ammattiosaston kautta ja osallistui Suomen sisällissotaan punakaartin riveissä. Kivi antautui sodan lopussa saksalaisille Lahdessa, mutta onnistui pakenemaan vankileiriltä ja piileskeli kotonaan Helsingissä, kunnes sai uuden työpaikan valtion laivatelakalta Helsingin Katajanokalla.[1] Kivi liittyi maanalaiseen SKP:hen vuonna 1919.[2] Hänet valittiin vuonna 1920 julkiseksi puolueeksi perustetun SSTP:n puheenjohtajaksi, mutta menetettyään työpaikkansa Helsingissä hän siirtyi vielä samana vuonna puolueen piiriedustajaksi Keski-Suomeen. Sen jälkeen hän oli SSTP:n toimihenkilönä ja viimeksi Uudenmaan piirisihteerinä vuonna 1923, jolloin hän meni maan alle, kun muu puoluejohto vangittiin.[1] Hän oli vuonna 1923 myös Suomen metalliteollisuustyöväen liiton sihteerinä ja kuului Työväen akatemian johtokuntaan.[3]
Kivi teki seuraavan viiden vuoden ajan maanalaista työtä SKP:lle. Hän kuului puolueen Suomen byrooseen syyskuusta 1923 alkaen ja oli Helsingin piirin organisaattori syksystä 1923 seuraavaan syksyyn.[4] Hänet pidätettiin poliittisen toimintansa johdosta huhtikuussa 1928 ja hän oli vangittuna toukokuuhun 1934.[5] Vapauduttuaan hän perusti Helsinkiin oman metalliverstaan, jota piti vuoteen 1940. Kivi kuului koko 1930-luvun ajan SKP:n maanalaiseen johtoon, mutta esiintyi myös laillisissa työväenjärjestöissä, kuten Helsingin Toveriseurassa. Hänet valittiin vuonna 1936 Elannon edustajistoon ja Helsingin Työväen Säästöpankin isännöitsijäksi. Uusien kommunistipidätysten jälkeen Kiven metalliverstas muodosti vuonna 1939 lähes kaiken, mitä SKP:n virallisesta johdosta oli Suomessa jäljellä. Kivi sai muutamaa päivää ennen talvisodan syttymistä Otto Wille Kuusiselta Neuvostoliitosta salaisen viestin, jossa Suomen johtavia kommunisteja kehotettiin välttämään pidätys ja pyrkimään ”pohjoiseen”. Kivi pysyikin piilossa talvisodan ajan, mutta tuli sen jälkeen takaisin mukaan julkiseen toimintaan. Hänet vangittiin marraskuussa 1940, ja hän oli turvasäilövankeudessa syksyyn 1944 saakka.[1]
Toisen maailmansodan jälkeen Kiveä ei huolittu mukaan laillistetun SKP:n johtoon, koska hänen katsottiin olleen liian passiivinen talvisodan aikana.[1] Hän toimi sen sijaan Suomen Kansan Demokraattisessa Liitossa (SKDL).lähde? Hän kelpasi myös monenlaisiin julkisiin tehtäviin, joista tärkein oli toimiminen Metallityöväen Liiton varapuheenjohtajana vuosina 1945–1952. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1945–1947 ja kuului Valtion Metallitehtaitten (Valmet) johtokuntaan 1945–1951, Helsingin työväenyhdistyksen valtuustoon 1947–1949, Ammattienedistämislaitoksen hallintoneuvostoon vuodesta 1947 sekä Valmet Oy:n hallintoneuvostoon vuodesta 1952.[1][3] Elannon edustajistossa hän jatkoi vuoteen 1949.[3] Kivi oli yksi viidestä Yrjö Sirolan Säätiön (YSS) säädekirjan allekirjoittajasta. Kiven muistelmateos Yössä maan alla julkaistiin 1975.
Jaakko Kiven puoliso oli Emmi Porkka. Heidän poikansa Lennart Kivi oli Työväen Urheiluliiton varapuheenjohtaja.[1][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Hanski, Jari: Kivi, Jaakko (1892–1983). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Viitala, Heikki Mikko: Vasemmistolainen työväenliike Suomessa osa 1: SKP – parlamentaarinen ja vallankumouksellinen puolue 1918–1988, s. 31. (Kommunisti-lehden julkaisusarja 1/88.)
- ↑ a b c d Kuka kukin on 1954, s. 368 Runeberg.org. Viitattu 7.10.2021.
- ↑ Saarela, Tauno: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 820–821. Historiallisia tutkimuksia, 239. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6.
- ↑ Krekola, Joni: Stalinismin lyhyt kurssi, s. 106. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.
| Edeltäjä: August Raatikainen |
SSTP:n puheenjohtaja 1920 |
Seuraaja: Hjalmar Eklund |