Ontro Virtanen
Ontro Erland Virtanen (17. heinäkuuta 1908 Helsinki – 22. heinäkuuta 1978 Helsinki[1]) oli suomalainen SKDL:ään kuulunut poliitikko ja toimittaja.
Elämä ja ura muokkaa
Suomen ja Itä-Saksan ystävyysseura Suomi–DDR-seura perustettiin Ontro Virtasen aloitteesta. Virtanen toimi seuran päätoimisena sihteerinä vuoteen 1973 asti, minkä johdosta Virtasesta muodostui Seppo Hentilän mukaan "eräänlainen Suomen ja DDR:n suhteiden ikoni".[2] Virtanen oli DDR:n tunnustamiskomitean hallituksen jäsen ja toimi aktiivisesti myös Suomi–Neuvostoliitto-Seurassa.
Muun toiminnan ohella Virtanen vaikutti myös Työväen Urheiluliitossa. Vuonna 1928 hän kuului TUL:n kommunistiopposition nimittämään spartakiaditoimikuntaan, joka valmisteli joukkueen lähettämistä Moskovan spartakiadeihin. Kisamatka johti opposition erottamiseen TUL:sta, jonka jälkeen Virtanen toimi lyhytaikaiseksi jääneen Työläisurheilun Yhtenäisyyskomitean sihteerinä.[3] Vuoden 1952 kesäolympialaisissa Virtanen toimi kisojen tiedoitustoimikunnassa TUL:n edustajana.[4] Lisäksi Virtanen voitti TUL:n jääpallomestaruuden Helsingin Jyryn riveissä vuonna 1924.[5]
Sota-aikana Virtanen oli leirillä Kangasjärven kylässä Itä-Karjalassa.[6]
Vakoilusyytökset muokkaa
Alpo Rusin mukaan Ontro Virtanen toimi mitä ilmeisimmin Stasin agenttina peitenimellä "Otto". Tähän viittaa Ontro Virtasen nimen kirjaus Stasin operatiivisia avustajia koskevaan kortistoon vuonna 1978. Lisäksi DDR:n palkkalistalla olleelle Virtaselle myönnettiin samana vuonna valtion korkea kunniamerkki. Virtanen myös avusti Stasia Rostockissa järjestettyjen Itämeren viikkojen järjestelyissä. Messutilaisuuksia hyödynnettiin Seppo Hentilän mukaan eri tavoin DDR:n ja Stasin tarpeisiin.[7]
Stasin arkistojen perusteella Otto-operaatio avattiin toukokuussa 1962. "Otto" oli Rusin mukaan alusta asti aktiivinen ja vuoti muun muassa neuvostovastaisia ilmiöitä sekä suomalaista politiikkaa koskevia asiakirjoja Stasille. Syksyllä 1977 "Otto" vuoti Suomen siviilipuolustussuunnitelman, mikä on Rusin mukaan osoitus "Oton" yhteyksistä sekä Suomen puolustus- että sisäministeriöön.[7]
"Oton" operaatiokortti siirrettiin Stasin elektroniseen tietokantaan vuonna 1987, jolloin sitä ei edelleenkään oltu arkistoitu. Tästä Rusi on päätellyt operaation jatkuneen pitkälle 1980-luvulle. "Ottoa" koskevia papereita oli Rusin mukaan arkistoissa kymmenen työkansion eli 3000 sivun edestä. [7]
Rusin vakoilusyytösten on todettu perustuneen ajoittain huteriin näyttöihin, ja muun muassa valtiotieteiden tohtori Veli-Pekka Leppänen syytti Ontro Virtasen roolia avaavaa Rusin teosta Tiitisen lista: Stasin vakoilu Suomessa 1960-1989 "pitkälti poliittiseksi kiistakirjoitukseksi".[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Ontro Virtasen kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 8.8.1978, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 21.4.2018.
- ↑ Hentilä, Seppo: Harppi-Saksan haarukassa : DDR:n poliittinen vaikutus Suomessa, s. 55-57. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004-01-01. 937163473. ISBN 9517466501. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Hentilä, Seppo: Suomen työläisurheilun historia 1 : Työväen Urheiluliitto 1919–1944, s. 215, 261. Hämeenlinna: Karisto, 1982. ISBN 951-23200-9-6.
- ↑ Työväen Urheiluliitto r.y.: Työväen Urheiluliitto r.y:n toimintakertomus urheilumuseo.fi. 1951. Arkistoitu 5.3.2016.
- ↑ Pääkkönen-Laine, Leena: Helsingin Jyry : 75 vuotta työläisurheilua. Kustannusosakeyhtiö Yhteistyö, 1978.
- ↑ Sakari Selin: ”Uudelle vuosikymmenelle”, Optimistien sukupolvi. Sodanjälkeisen nuorison aatteet ja haaveet Terä-lehden kuvastamina. Vantaa: Yleinen lehtimiesliitto, 2004. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.11.2008). [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Rusi, Alpo.: Tiitisen lista : Stasin vakoilu Suomessa 1960-1989, s. 43-45, 172. . 760170846. ISBN 9789512086078. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Agenttien takaa-ajoa, oman jutun asianajoa Helsingin Sanomat. 12.10.2011. Viitattu 3.5.2017.