Wikipedia

WLM-Organ

suomalainen soitinvalmistaja

WLM-Organ Oy oli suomalainen yritys, joka valmisti WLM-merkkisiä sähköurkuja Karkkilassa vuosina 1972–1984.

WLM-Organ Oy
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1972
Perustaja Alf Wager, Jorma Laulumaa ja Olli Moisio
Lakkautettu 1984
Kotipaikka Karkkila, Suomi
Toimiala elektroniikkateollisuus
Tuotteet sähköurut

Yrityksen perustajat

muokkaa

Yrityksen ja tuotteiden nimi muodostui perustajien Alf Wagerin, Jorma Laulumaan ja Olli Moision sukunimien alkukirjaimista.[1] Laulumaa ja Moisio työskentelivät yhdessä Kouvolan urkutehtaalla ja miettivät jo silloin elektroniikan käyttömahdollisuuksia ja sähköurkujen suunnittelua.[2] Alf Wager (1927–2020[3]) oli tunnettu viihdepianistina ja jo 1950-luvun lopulla alkaneesta piano- ja musiikkikauppiaan urastaan.[4]

Yritykseen saatiin mukaan tulevaksi jakelijaksi Wager-Musiikin lisäksi Tampereen Musiikki, ja rahoittajaksi tuli pankkien omistama pääomasijoitusyhtiö Sponsor.[2]

Moisio irtautui pian WLM-Organista ja perusti oman OWG Trading Ky -nimisen yrityksen, joka 1970-luvulla rakensi Walton-merkkisiä sähköurkuja aluksi Karjaalla, sitten Saarijärvellä.[5][6] Tuotekehittelijänä WLM-Organ Oy:ssä oli mukana diplomi-insinööri Reino Urala ja toimitusjohtajana Jukka Pelkonen.[7]

Siniaaltogeneraattori liikeidean taustana

muokkaa
 
Runsaasti varusteltu WLM-kotiurku, ilmeisesti WLM Beat 4900 RPLA 55.

WLM-sähköurut perustuivat keksintöön, jossa erityisesti Hammond-uruille tyypillisiä, sähkömekaanisten äänipyörien (tonewheel) tuottamia puhtaan siniaallon muotoisia perusääniä kyettiin tuottamaan edullisemmin elektronisesti MOS- ja CMOS-mikropiirien avulla.[7] WLM-uruissa voitiin elektronisesti tuottaa myös muita sähköurkujen sointi-ihanteena ollutta Hammond-soundia matkivia efektejä, kuten äänien alukeklikkejä (key click) eli "perkussiota" ja äänen säröytymistä vahvistimen yliohjautumisen seurauksena. WLM-urkujen äänikertojen ja muiden ääniominaisuuksien säätö toteutettiin sekin Hammond-uruista tutuilla liukutangoilla (drawbar). Oktaaviäänikertojen liukutangot olivat valkoisia, kvintti- ja terssiäänikertojen liukutangot mustia. Doppler-ilmiöön perustuva äänen huojuntaefekti oli toteutettu Leslie-laitteen kaltaisella, kahdella eri nopeudella pyörivällä kaiuttimella.[8]

Yrityksen historiaa

muokkaa

WLM-Organ Oy merkittiin kaupparekisteriin toukokuussa 1972 alun perin Sähköurkuteollisuus Oy:n nimellä, kotipaikkanaan Espoo. Jo vuosina 1971–1972 valmistuivat ensimmäiset kuutisenkymmentä WLM-urkujen mallikappaletta. Yrityksen palveluksessa toimi tuolloin seitsemän henkilöä. Yrityksen toiminta-ajatuksen osoittauduttua elinvoimaiseksi sen omistuspohjaa laajennettiin, ja useiden pankkien omistama Sponsor Oy tuli yhtiön pääosakkaaksi vuonna 1973.[9] Oma tehdas perustettiin Karkkilaan.

WLM pyrki innovatiivisuuteen muussakin kuin urkujensa äänitekniikassa. Kokoontaitettavaan, kulmistaan metallivahvisteiseen koteloon sijoitetut WLM Hit- ja Trip-mallit oli tarkoitettu helpottamaan soittimen kantamista ja säästämään tilaa kuljetuksissa. Tämä oli keikkakäytössä todellinen innovaatio verrattuna erityisesti Hammond-urkujen tyylihuonekalua muistuttaviin, herkästi naarmuuntuviin jalopuukoteloihin.[1]

Kilpailutilanne

muokkaa

WLM-urut saivat 1970-luvun puolessavälissä hinnoittelunsa ansiosta varsin hyvän markkinaosuuden Suomessa. Vuonna 1977 markkinajohtaja oli Musiikki-Fazerin maahantuoma Yamaha 45 prosentin osuudella, toisena Erkki Ertaman perustama Musiikki-Ertama Oy maahantuomallaan italialaisella Galanti-mallistolla (35 %). Kolmanneksi myydyin merkki oli WLM viiden prosentin osuudella. Hammondin markkinaosuus vuonna 1977 Suomessa oli 2 prosenttia.[9] Vientimarkkinointiakin tunnusteltiin[7], mutta tulokset jäivät vähäisiksi. 1980-luvun alkuvuosien kuluessa yrityksen toiminta hiljeni sähköurkujen kysynnän hiipuessa ja loppui kokonaan 1984.[1]

WLM-Organ Oy:n tuotemalleja

muokkaa

WLM Mega

muokkaa

WLM Mega oli yhtiön ensimmäinen malli, jota valmistettiin ilmeisesti vuodesta 1972 alkaen yhteensä 60 kappaletta.[2] Jalopuuviilutetussa kotelossaan Mega on runsaasti varusteltu "lippulaivamalli", jossa on kaksi 5-oktaavista sormiota, 17 koskettimen jalkio sekä lähes 50 liukutankoa,[10] joilla säädettiin äänikertojen lisäksi myös vibratoa ja perkussiota.[11] Vuonna 1973 WLM-Organ Oy lahjoitti markkinointitarkoituksessa WLM Mega -urut Tasavallan Presidentti -yhtyeen käyttöön.[4]

WLM A61

muokkaa

WLM A61 (Musa-lehden mainoksessa nimellä WLM 61A)[12] oli Megan seuraajamalli, joka herätti kiinnostusta muun muassa Frankfurtin musiikkimessuilla. Se suunniteltiin lähinnä kotisoittimeksi, mutta tarpeeksi kestäväksi myös ammattikäyttöön.[2]

WLM Trip

muokkaa

WLM Trip oli A61-mallista kehitetty iso kokoontaittuvalla, metallivahvisteisella kuljetuskotelolla varustettu keikkamalli[13], jossa on kaksi viisioktaavista sormiota muttei jalkiota, kaikulaitetta eikä sisäänrakennettua kaiutinjärjestelmää. Kotelo suunniteltiin yhteistyössä orkesterilaitteiden suunnittelija Matti Sarapaltion (MS-Audiotron) kanssa.[2] Soittimeen kuuluu erillinen paisutinpedaali. Trip-mallissa on kahdet rinnakkaiset liukurekisterit ylä- ja alasormioille, joilla on omat voimakkuudensäätimet. Perkussio on yläsormiolla käytössä molemmille liukurekistereille, kun taas alempaan manuaaliin ei saa perkussiota lainkaan. Yläsormion äänikerrat ovat 16', 8', 5 1/3', 4', 2 2/3', 2', 1 3/5', 1 1/3' ja 1'. Alasormion molemmissa liukurekistereissä on 16', 8', 4', 2 2/3', 2' ja 1' äänikerrat.[1]

WLM Hit

muokkaa

WLM Hit oli toinen kokoontaittuvalla kuljetuskotelolla varustettu "orkesteriurku" eli keikkamalli. Hit-mallissa on Trip-mallia kapeammat sormiot (4 oktaavia) ja liukutankojen lisäksi seitsemän esiasetusta (preset), kukin oman hipaisunäppäimen takana. Laitteen paino oli 60 kg, kun kotikäyttöön tarkoitetut WLM Beat -jalopuukotelomallit painoivat noin 70 kg. Kuljetusasennossa Hit-uruista muodostui 122 x 34 x 73 cm kokoinen, kulmistaan metallivahvisteinen puulaatikko. Hit-mallin voi hankkia myös ilman jalkiota, joka kytkettiin laitteeseen erillisellä liitännällä.

WLM Beat

muokkaa

WLM Beat -nimellä WLM-Organ valmisti koti- ja opetuskäyttöön tarkoitettua mallisarjaa, joiden jalopuuviilukotelosta löytyi kahden sormion ja jalkion lisäksi muun muassa rytmikone. Perusmallissa WLM Beat 44 R on kavennetut sormiot, vähäinen määrä äänikertoja (5 ylä- ja 4 alasormiolla) sekä pienitehoinen vahvistin ilman pyörivää Leslie-laitetta.[1]

WLM Beat 4900 RPLA 55 oli malliston monipuolisin soitin, jossa oli kaikki saatavilla olleet lisävarusteet. Mallissa on sisäänrakennettu Leslie-kaiutin, jonka nopeutta voidaan säätää hidas/seis/nopea kuten ulkoisissakin Leslie-laitteissa on tapana. Koskettimia on kummassakin sormiossa neljä oktaavia ja jalkiossa yksi. Liukutankorekistereitä eli äänikertoja on yläsormiolla yhdeksän, alasormiolla kuusi ja jalkiolla neljä. Yläsormiolle käytössä olevalla perkussionilla on 7 eri äänikertaa sekä perkussion pituuden portaaton säätö. Liukutankojen lisäksi tässä mallissa on seitsemän esiasetusta. Mallissa on myös kitaravahvistimista tuttu kuiva jousikaikulaite.[1]

WLM-urkujen rytmikoneessa oli valittavissa bossa nova, beguine, rumba, jazz, jazz-valssi, valssi, 5/4-rytmi, beat, swing, rock ja tango. Beat-malleissa rytmilaite kytkeytyy päälle ja pois paisutinpolkimen yhteydessä olevasta jalkakytkimestä. Autochords-ominaisuus rytmittää alasormiolla soitettuja sointuja valitun rytmin mukaan. Tuolloin suurena pidetyn muistikapasiteetin (64 bittiä) ansiosta sama rytmikuvio toistui vasta 4 tahdin välein.[8]

Muita WLM-malleja

muokkaa
  • WLM Welmu: Sekä 1- että 2-sormioisia (Tupla-Welmu) malleja, ei liukutankoja, valmistettiin 1970–80-lukujen vaihteessa
  • WLM Paxi: Soundimoduuli, jolla sai sähköurkusoundeja hanurista

WLM:n eri mallisarjoista on vaikea antaa täsmällistä ja kattavaa kuvaa. Samallakin mallimerkinnällä myydyt laitteet saattoivat muuttua toiminnoiltaan ja komponenttiratkaisuiltaan tuotantosarjan edetessä. WLM-Organ valmisti myös räätälöityjä yksittäismalleja tilaajan mieltymysten mukaan.[1][8]

Levytyksiä WLM-uruilla

muokkaa

Herbie Hancockin vuonna 1980 julkaiseman Monster-albumin tiedoissa mainitaan hänen soittavan levyllä monien muiden kosketinsoitinten ohella myös WLM-urkuja.[14] Suomessa WLM-urkuja käyttivät levytyksissään ainakin Lasse Mårtenson (mm. kappaleella "Piippu ja minä")[1] sekä Aarno Raninen LP-levyillä Suosikkisäveliä sähköuruilla (TopHits EALP 232)[15] ja Credo – Minä uskon (RCA Victor – YFPL 1-851).[16]

WLM-urkuja kuullaan ja nähdään Aki Kaurismäen elokuvan Varjoja paratiisissa (1986) alun ravintolakohtauksessa noin 13 minuutin kohdalla.

Aiheesta muualla

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h Pajula, Antti: WLM-urut ja muut vanhat sähkötoimiset kosketinsoittimet (pdf) (Opinnäytetyö) Theseus. 23.11.2011. Savonia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 27.4.2012.
  2. ↑ a b c d e Nimimerkki Pami: Pelit & vehkeet 2, Musa 6 / 1974 s. 41. Viitattu 9.1.2014.
  3. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 8.8.2020, s. C 13.
  4. ↑ a b Wager – Yrityksen taustaa A. Wager Oy. Viitattu 28.4.2012.
  5. ↑ Walton Excellent 660 -keskusteluketju 2006–2011. Muusikoiden.net. Viitattu 29.4.2012.
  6. ↑ Testivertailussa kotiurut. Tekniikan Maailma, 3/1978. Lehtimiehet Oy.
  7. ↑ a b c Saari, Mauno: Suomalaiset sähköuruntekijät kansainvälisellä huipulla – Soi, soi siniaalto. Suomen Kuvalehti, 28.11.1975, nro 48/1975, s. 16–17. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet. Näköislehti (maksullinen) (PDF). Viitattu 20.10.2020.
  8. ↑ a b c Seppo Murto: Sinivalkoista sinisointia – WLM Beat (RPL-malli). Tekniikan Maailma, 2/1976, s. 84–86. Lehtimiehet Oy. Näköislehti (tilaajille). Viitattu 27.4.2012.
  9. ↑ a b Pekka Paukku: WLM-Organ Oy ja suomalaisten sähköurkujen markkinointi. Julkaisematon seminaaritutkielma, löytyy Sibelius-museon kokoelmista. Helsingin kauppakorkeakoulu, 1977.
  10. ↑ Valokuva jäsenen Musamies profiilisivulla Muusikoiden.net. Arkistoitu 9.1.2014. Viitattu 29.4.2012.
  11. ↑ Janne Strang: Lähikuva WLM Megan liukusäätimistä ja yläsormiosta tarkastaja.com. Arkistoitu 9.1.2014. Viitattu 29.4.2012.
  12. ↑ WLM:n ilmoitus, Musa 2/1974 s. 31
  13. ↑ Juha Sutela: Musiikin ja säveltäjien Oulu: Rockin Oulu 1962 - 1992: Sähkösoitinten kausi alkoi Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Arkistoitu 9.1.2014. Viitattu 14.8.2013.
  14. ↑ Herbie Hancock: Monster connollyco.com. Viitattu 27.4.2012.
  15. ↑ Nimimerkki Prophet: Simo Laiho ja Hammond -keskusteluketju 9.6.2006. Muusikoiden.net. Viitattu 29.4.2012.
  16. ↑ Aarno Raninen / Monika Aspelund* / Anne Marie Aspelund* – Credo - Minä Uskon Discogs.com. Viitattu 29.4.2012.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=WLM-Organ&oldid=22267306”