Vuohi (yhtye)

suomalainen yhtye

Vuohi on vuoden 2002 kesällä perustettu suomalainen metallimusiikkia soittava yhtye, jonka sanoitukset ovat pääosin englanniksi. Yhtye käyttää sanoituksissaan myös paikoin muita kieliä, kuten suomea, ruotsia, muinaisnorjaa ja sanskritia.[3][4] Vuohen sanoitukset käsittelevät muun muassa sotaa, kaaosta, saatanallisia aiheita, okkultismia, suomalaista ja suomalais-ugrilaista mytologiaa sekä skandinaavista mytologiaa, mutta myös ihmismielen sisäisiä kamppailuja.[3][4] Yhtye sovittaa kappaleensa yhdessä.[1] Vuohi on itse nimennyt hengenheimolaisikseen Impaled Nazarenen, Deströyer 666:n, Revengen, Burzumin ja Arckanumin.[3] Yhtye on kuvaillut musiikkiaan muun muassa englanninkielisellä ilmaisulla hateful and melancholic occult deathrash black metal grinding for Bafomet’s glory, mitä metallimusiikkisivusto Indy Metal Vault piti sangen osuvana.[2]

Vuohi
Tiedot
Toiminnassa 2002–
Tyylilaji black metal[1]
thrash metal[1]
grindcore[1]
death metal[1]
Kotipaikka Suomi Lahti, Suomi[2]
Laulukieli pääasiassa englanti
Jäsenet

Luoti,  kitara[1]
Veri,  rummut[1]
Saha,  laulu[1]
Raaka,  basso[1]

Levy-yhtiö

Saturnal Records
[3]

Alkuvuodet ja Total Noise Chaos muokkaa

Kaksi vuotta sen jälkeen, kun rumpali Veri ja kitaristi Luoti perustivat Vuohen, laulaja Saha alkoi harjoitella yhtyeen kanssa, ja bändi alkoi määrätietoisemmin suunnitella ensidemoaan.[4][1] Yhtyeen alkuvuosina sen toiminta ei ollut säännöllisen aktiivista, koska bändin jäsenet asuivat eri kaupungeissa.[1] Bändin kokoonpano muodostui vuonna 2006: ensin Saha otettiin yhtyeen varsinaiseksi jäseneksi, ja pian sen jälkeen basisti Raaka liittyi kokoonpanoon.[1][4] Aluksi hänen oli määrä toimia vain väliaikaisena basistina Total Noise Chaosin nauhoitusten ajan, mutta yhtye totesi, että hänen suorastaan täytyy jäädä Vuohen jäseneksi.[4]

Yhtye on Veren nimeämä. Vuohen laulaja Saha on todennut, että Vuohen nimi viittaa moniin universaaleihin vuohikultteihin, joihin kuuluvat esimerkiksi Cernunnos, Baphomet, Pan ja Saatana.[1] Bändin nimi kuvastaa riettautta, toisaalta hedelmällisyyttä sekä viisautta ja itsepäisyyttä. Sen on tarkoitus herättää myös mielikuvia huoripukista ja Astuvansalmen sarvipäästä.[3] Puolestaan yhtyeen jäsenten käyttämät nimet, Luoti, Veri, Saha ja Raaka voidaan käsittää eräänlaisiksi rituaalinimiksi, ja yhtye rinnastaa ne täten esimerkiksi Blasphemy-yhtyeen jäsenten taiteilijanimiin.[1]

Yhtye aloitti uransa soittamalla grindcorea death metal -vaikuttein ja omaleimaisella tavalla, sillä yhtyeen sanoitukset olivat tyylisuunnalle epätavalliseen tapaan melankolisia sekä hyökkääviä ja vihamielisiä, eivätkä niinkään kauhu- tai gore-teemoja käsitteleviä. Yhtye pyrki tuolloin aggressiiviseen sekä kaoottiseen ilmaisuun, mutta samanaikaisesti yhdistelemään musiikkiinsa melodioita – joka sekin on grindcoressa harvinaista.[1][4] Vuohen ilmaisu poikkesi tavanomaisesta grindcoresta myös siten, että yhtyeen laulaja Saha ei pääosin laulanut matalalta, vaan pikemminkin black metalin tapaan korkealta. Hänen laulutyyliään on verrattu Impaled Nazarene -yhtyeen Mika Luttiseen.[1]

Yhtyeen ensidemo Total Noise Chaos julkaistiin heinäkuussa 2007, ja sitä soitettiin YleX-radiokanavan Metalliliitto-ohjelmassa.[1][4] Metallimusiikkisivusto Imperiumi antoi arviossaan demolle arvosanan 3/5 ja totesi, että demon kappaleet ovat suoraviivaisia ja nopeita, ja ne jakautuvat riffeiltään death metaliin ja punkiin. Arviossa todetaan, että demo on melko hyvin tasapainossa, eivätkä tyylivaihtelut ole pahemmin ristiriidassa toistensa kanssa. Arviossa kehuttiin yhtyeen laulajaa, jota arvostelussa pidettiin aggressiossaan selvästi keskitasoa parempana black metal -tyylin laulajana.[5] Muusikko-toimittaja Aadolf Virtanen totesi kirjoittamassaan demoarviossa, että demon lopputulos on tuotannoltaan räkäistäkin räkäisempi ja että laulaja Saha on poikkeuksellisen varastaessaan kuulijan huomion tuon tuosta. Virtanen kirjoitti, ettei ollut kuullut juuri missään näin rankkaa tapaa laulaa ja piti suoritusta enemmänkin masokismin kuin taidon tuloksena.[6] Vuohi julkaisi demon uudelleen kasettina vuonna 2008.[4] Pienlehti Behest puolestaan totesi demoarviossaan, että black metalin, death metalin ja grindcoren lisäksi demolla on vaikutteita hardcore punkista. Demon nimeä pidettiin kaoottisuudessaan ja äänekkyydessään täydellisenä kuvaamaan äänitettä. Demoarviossa arveltiin, että Vuohen keikka voisi hyvinkin olla sellainen, jossa yleisö sekoaa täysin, on juopunut ja murtaa luitaan ja kallojaan aiheuttaen niin väkivaltaisen kaaoksen, että yhtye vammautuu ja sillä on vaikeuksia soittaa.[7]

The Rising Era of Goat ja Hatred United muokkaa

The Rising Era of Goatin tuotanto muokkaa

Seuraava julkaisu vuoden 2010 The Rising Era of Goat vei yhtyeen tyyliä tietoisesti blackthrashin suuntaan, ja sillä on kuultavissa black metalille tavanomaisia melodioita.[1][4] Bändi kuitenkin halusi säilyttää death metalin ja grindcoren vaikutteet musiikissaan.[4] Lisäksi sanoitusten aiheita haluttiin viedä aikaisempaa monipuolisempaan suuntaan, muun muassa antikristilliseen.[8] Levyn pääasiallisena säveltäjänä toimi Luoti, mutta yhden kappaleen hän teki Veren kanssa. Puolestaan Raaka sävelsi albumin nimikkokappaleen, joka on myös levyn avausraita. Yhden kappaleen sävelsivät Raaka ja Saha yhdessä. Albumin pääasiallinen sanoittaja on laulaja Saha, mutta saman kappaleen, jonka hän ja basisti Raaka sävelsivät yhdessä, he myös sanoittivat kaksin. Lisäksi Raaka osallistui albumin nimikkokappaleen sanoittamiseen. Kolme kappaletta Saha ja Luoti sanoittivat yhdessä. Kahdella kappaleella rumpali Veri laulaa taustalauluosuuksia, ja yhdessä kappaleessa basisti Raaka soittaa myös kitaraosuuksia.[9]

The Rising Era of Goatin vastaanotto muokkaa

Myös The Rising Era of Goat sai soittoaikaa YleX:llä, kun se valittiin Metalliliitto-ohjelman korvanneessa Kaarle ja Erno raskaana -ohjelmassa viikon demoksi.[1] Omakustanteena julkaistu äänite sai Miasma-lehden arviossa arvosanan 9/10. Toimittaja Juuso Viljanen luonnehti The Rising Era of Goatia vahvaksi julkaisuksi, jossa ei ole moitittavaa ja jossa eri tyylit sulautuvat muodostaen komean sikermän metallimusiikkia. Albumin kappaleita hän kuvaili brutaaleiksi ja raaoiksi sekä itse yhtyettä tyylikkääksi.[10] Imperiumi antoi arviossaan äänitteelle arvosanaksi 3½/5. Arviossa todetaan, että äänite on täynnä yritystä, kiukkua ja suoraviivaista menoa ja meininkiä, jossa eri metallimusiikin tyylilajit paiskaavat kättä, ja vieläpä mukiinmenevän hyvin tehtynä.[11] Suomalainen metallimusiikkisivusto Kaaoszine antoi arviossaan julkaisulle arvosanan 6/10, piti sitä pätevänä ja näki siinä myönteisiä yhtymäkohtia Impaled Nazarenen varhaistuotantoon sillä erotuksella, että Vuohen laulaja laulaa aika ajoin myös matalalta. Toimittaja Arto Mäenpää piti myös black metal -tyylisiä soundeja äänitteelle sopivina sekä itse yhtyettä lupaavana. Erästä kappaletta hän vertasi Napalm Deathiin.[12] Aadolf Virtanen puolestaan kuvaili julkaisua raivokkaaksi, antoi tunnustusta laulaja Sahalle ja mainitsi, että julkaisulla on ajoittain hyviäkin ideoita siitä huolimatta, että sen kuuntelemisesta nousee vitutus.[6]

Hatred Unitedin vastaanotto muokkaa

Seuraavana vuonna julkaistu Hatred United -split-EP sai Imperiumin arviossa arvosanan 2½/5.[4][13]

Witchcraft Warfare muokkaa

Tuotanto muokkaa

Vuosina 2012–2013 Vuohi työsti Witchcraft Warfare -äänitettä.[3] Vuohen tarkoituksena oli nyt yhdistää The Rising Era of Goatin monipuoliset genrevaikutteet aikaisempaa tarkemmin harkittuihin kappalekokonaisuuksiin – aivan kuten se halusi syventää sanoituksiaankin antikristillisistä aiheista okkultismiin ja pohjoisten kansojen synkän kansanperinteen piiriin, aikaisempia sanoitusaiheita sivuun sysäämättä.[4] Yhtye äänitti ja miksasi Witchcraft Warfaren itse, ja Saturnal Records -levy-yhtiön alamerkki Pavitra Kunta Productions julkaisi sen ensin kasettina vuonna 2014. Saturnal Records halusi kuitenkin miksata ja masteroida levyn uudelleen ja julkaista Witchcraft Warfaren vasta sen jälkeen virallisena albumina. Witchcraft Warfare julkaistiin näin ollen vasta vuonna 2018 uudelleen miksattuna ja masteroituna. Samalla julkaisun nimeen lisättiin alaotsikko Of Man's Desire for Spiritual Destruction and Incarnation in Seven Chapters. Albumia on verrattu varhaiseen Akercocken tuotantoon sekä Impaled Nazareneen.[3]

Vastaanotto kotimaassa muokkaa

Toimittaja Kari Koskinen antoi Inferno-lehden arviossa uudelle albumille arvosanan 4/5 ja kuvaili sitä monella tapaa mielenkiintoiseksi ja sen musiikkia raa'asti mättäväksi ja väkivaltaiseksi, jossa on blackmetalimaista repivyyttä, riitasointuisen kylmää melankoliaa, death metalin raskautta ja riffittelyä sekä grindcoren pisteliästä hyökkäävyyttä. Witchcraft Warfaren äänimaailmaa hän kuvaili tuskaiseksi, vihaiseksi, hienoisen kieroutuneeksi ja henkiseksikin. Hän piti julkaisua idearikkaana ja mainitsi, että albumista on helppo pitää ja se on mielekäs. Koskinen toteaa arviossaan, että kappaleet ovat arvaamattomia ja niiden kirjavat vaikutteet ovat viehättäviä.[14]

Vastaanotto ulkomailla muokkaa

Philadelphialainen metallimusiikkisivusto Decibel Magazine totesi artikkelissaan, että siitä huolimatta, että Vuohi on vuosien varrella tuonut musiikkiinsa uusia elementtejä erityisesti black metalista, sen musiikki ei kuulosta siltä, että bändi yrittäisi epätoivoisesti – päinvastoin Witchcraft Warfare on sen mukaan erittäin monipuolisesti onnistunut. Toimittaja Sean Frasier kirjoittaa, että albumin jokainen kappale muistuttelee suorastaan ovelasti metallimusiikin eri alalajien historiasta kuulostamatta väkinäiseltä. Hän antaa tunnustusta kappaleiden blast beat -osuuksille sekä laulajalle. Frasier mainitsee, että levyllä on kappaleita, joiden sisälläkin saatetaan siirtyä eri tyylilajista toiseen, kuten vaikkapa Göteborg-metallista aina saksalaista thrash metalia muistuttavaan riffittelyyn. Lisäksi hän toteaa, että synkkä alakuloisuus tuntuu hiipivän sävellyksiin tuon tuostakin, mutta ne eivät määritä liiaksi yhtyeen tummanpuhuvaa ilmaisua.[8]

Austinilainen metallimusiikkisivusto Toilet ov Hell puolestaan kuvaili levyä primitiiviseksi ja väkivaltaiseksi black metaliksi, jossa on monenlaisia vaikutteita aina industrial-musiikista alkaen. Sivustolla Witchcraft Warfarea luonnehditaan albumiksi, jossa kolkko tunnelma pyrkii valloilleen, kunnes se äkkiarvaamatta vaihtuu toiseen riffiin ja toiseen tunnelmaan – mikä tekee levyn kuuntelemisesta miellyttävää erityisesti riffivetoisen musiikin kuuntelijoille.[15] Metallimusiikkisivusto Indy Metal Vault luonnehti albumia julman kuuloiseksi ja gindcoresta vaikutteita ammentavaksi black metaliksi, aivan kuten varhainen Impaled Nazarenen tuotantokin. Toimittaja Clayton Michaels kirjoitti, että 27-minuuttisen albumin seitsemän kappaletta ovat murskaavia, ja se on tuotannoltaan juuri riittävän selkeä.[2]

Metallimusiikkisivusto Metal Temple pohjusti arviossaan, että Ruotsista, Norjasta ja Suomesta tulee erittäin paljon eri tyylilajien metallimusiikkiyhtyeitä, mutta vain suomalaisilla on sydämessään raskaimpien metallimusiikin alalajien henki, jota ei voida sanoin kuvailla ja joka on erityisen suomalaista – sivuston mukaan Witchcraft Warfare edustaa juuri tätä henkeä. Arvion mukaan Vuohi sekoittaa musiikissaan black metalia ja death metalia aivan kuten Impaled Nazarene ja Beherit tekivät 1990-luvun alussa. Se on omiaan herättämään mielikuvia mädästä raakuudesta ja brutaalista aggressivisuudesta. Arviossa kirjoitetaan, että yhtye näyttää pyrkineen vangitsemaan suomalaisen death ja black metalin vanhan hengen, mutta albumin äänenkuva on hieman noita aikoja tuotetumpi. Vuohea kuvataan arviossa sisukkaaksi, persoonalliseksi ja lupaavaksi. Metal Templen mukaan Witchcraft Warfare on terävyydestään ja aggressivuudestaan huolimatta rakennettu tarkoin harkituille melodioille ja harmonioille. Arviossa kirjoitetaan, että levy on 80 % black metalia ja 20 % death metalia. Albumin nimikappaleen kuvataan sisältävän brutaaliudessaan paljon 1990-luvun black metalin piirteitä, kun taas esimerkiksi Pissing o. t. N. F. ammentaa hardcore punkista. Metal Temple toteaa albumin erinomaiseksi ja antoi arviossaan sille arvosanaksi 8/10.[16]

Yhtye suunnittelee seuraavaa julkaisua.[3]

Diskografia muokkaa

Studioalbumit muokkaa

Split-EP:t muokkaa

  • Hatred United  (2011, w/ Gasmask Violence)

Demot muokkaa

  • Witchcraft Warfare  (2014) Saturnal Recordsin alamerkin Pavitra Kunta Productionsin julkaisemana[3]
  • Total Noise Chaos  (2007)[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Impola, Matti: Vuohi – Primitiivinen kokonaisuus. Miasma, 3/2010.
  2. a b c Track Premiere: Vuohi -“ZiT” Indy Metal Vault. 8.10.2018. Arkistoitu 17.4.2019. Viitattu 17.4.2019. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j Sotaa ja kaaosta. Inferno, 1/2019.
  4. a b c d e f g h i j k l SATURNAL RECORDS - Vuohi www.saturnalrecords.com. Viitattu 16.4.2019.
  5. Vuohi– Total Noise Chaos Imperiumi. Viitattu 15.4.2019.
  6. a b AADOLFIN KOTIHELVETTI www.aadolf.com. Viitattu 17.4.2019.
  7. Reviews!. Behest Zine, X–MMXII.
  8. a b Full Album Stream: Vuohi – “Witchcraft Warfare” Decibel Magazine. 7.11.2018. Viitattu 17.4.2019. (englanniksi)
  9. esittäjä Luoti: The rising era of goat www.finna.fi. 2010. Arkistoitu 16.4.2019. Viitattu 16.4.2019.
  10. Viljanen, Juuso: Miasma Magazine, 4/2010.
  11. Vuohi – The Rising Era of Goat Imperiumi. Viitattu 15.4.2019.
  12. Toimittaja: Arto Mäenpää: Vuohi – The Rising Era Of Goat KaaosZine. 7.4.2011. Viitattu 16.4.2019.
  13. Gasmask Violence / Vuohi – Hatred United Imperiumi. Viitattu 15.4.2019.
  14. Koskinen, Kari: Arviot VUOHI Witchcraft Warfare. Inferno, 1/2019.
  15. Saturnal Roundup: Vuohi, Sacrificium Carmen, Rodent Epoch The Toilet Ov Hell. 3.12.2018. Viitattu 17.4.2019. (englanniksi)
  16. MetalDaveCampbell: Metal-Temple.com :: Vuohi - Witchcraft Warfare (CD Review) www.metal-temple.com. Arkistoitu 23.4.2019. Viitattu 23.4.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa