Viisaus
Viisaus on kykyä käyttää tietoa ja kokemusta hyvien päätösten ja arviointien tekemiseksi.[1] Viisaus muodostuu monipuolisten elämänkokemusten myötä ja on arvostettua syvällistä tietämystä, jota katsotaan olevan vain harvoilla.
Psykologisessa tutkimuksessa viisaus on esimerkiksi usein määritelty kyvyksi tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka pitkällä aikavälillä tuottavat "yhteisesti hyvän" lopputuloksen. Viisauteen eri näkökulmissa liitettyjä ominaisuuksia ovat myös esimerkiksi oikeudenmukaisuus, elämäntuntemus ja -kokemus, itseymmärrys, prososiaalisuus, tilannesidonnaisuus ja myötätunto.
Viisautta voidaan tarkastella useista erilaisista viitekehyksistä. Se on filosofinen, uskonnollinen, kulttuurinen ja myös vime aikoina tieteellisen tutkimuksen kohteena oleva käsite. Kaikissa näissä perinteissä viisauden määritelmä on omanlaisensa. Tieteen alueella viisautta on tutkittu mm. psykologian, sosiologian ja gerontologian alueilla[2]. Yhtä, kaikkien hyväksymää viisauden määritelmää ei siten ole olemassa, mutta on olemassa lukuisia (kymmeniä) malleja, joiden yhteisistä piirteistä on pyritty esittämään luetteloja [3].
Merkitys muokkaa
Viisautta tarvitaan arkielämän ja työelämän ongelmien ratkaisussa. Vaativissa ammateissa kuten lääkärin ja opettajan työssä tarvitaan ammatillisen osaamisen ja kokemuksen ohella myös elämänkokemusten kartuttamaa tietoa.[4]
Psykologisia määritelmiä muokkaa
Bangen ym. 2013 [5] tekemään laajan, erilaisia psykologisten viisauden malleja ja määritelmiä (yhteensä 24 erilaista) arvioivan yhteenvedon mukaan yleisin viisauteen liittyvä piirre on elämäntuntemus ja -kokemus (knowledge of life). Toiseksi tärkeimpänä ominaisuutena mainitaan prososiaaliset arvot, ja kolmantena syvä itseymmärrys. Neljänneksi tärkeimpänä ominaisuutena on epävarmuuden ymmärtäminen, viidentenä tunne-elämän tasapaino ja kuudentena suvaitsevaisuus, sekä muina piirteinä avoimuus kokemuksille, henkisyys ja huumorintaju.
Viisauden useille määritelmille on usein yhteistä se, että niissä viisauden olennainen tunnusmerkki on yhteisen hyvän tavoittelu. Viisauden tulee siten näkyä toiminnan tasolla. Omalta kannalta hyvän ratkaisun pitäisi olla myös muiden henkilöiden kannalta hyvä, joten pelkästään oman edun tavoittelussa onnistunut ei ole viisas. Viisauden katsotaan myös muodostuvan monipuolisten elämänkokemusten myötä ja olevan arvostettua syvällistä tietämystä, jota on vain harvoilla.[6]
Viisautta on eri kielten sanakirjojen antamien määrittelyjen pohjalta kuvattu[7]
- tiedoksi ihmisen elämästä eri olosuhteissa
- tiedoksi elämän merkityksen ja elämänkulun vaikeimmista kysymyksistä
- tiedoksi elämän epävarmuudesta
- tiedoksi siitä, mitä ei voi tietää ja miten käsitellä rajallista tietoa.
Paul Baltes ja Ursula Staudinger (2000) antavat kulttuurihistoriallista viisautta käsittelevän kirjallisuuden analyysin pohjalta viisauden kuusi tunnusmerkkiä, jotka ovat havaittavissa eri aikoina eri kulttuureissa:[8]
- Viisaus käsittelee elämän ja elinolosuhteiden tärkeitä ja vaikeita kysymyksiä.
- Viisaus edustaa parasta tietämystä, arviointia ja neuvonantoa.
- Viisaus on laaja-alaista, syvällistä ja tasapainoista tietämystä, joka on sovellettavissa erityisiin tilanteisiin.
- Viisautta käytetään omaksi tai toisten hyväksi.
- Viisaudessa yhdistyvät mieli ja luonne.
- Viisaus on vaikea saavuttaa mutta helppo tunnistaa.
Viisaudelle tunnusomaista on sen sosiaalinen luonne. Staudingerin (1996) mukaan viisauteen yhdistyvät tieto ja arviointi perustuvat sosiaaliseen vuorovaikutukseen, joka on viisauden kulttuurisen evoluution ja yksilöllisen kehityksen, viisauden käytön ja soveltamisen sekä tietyn tuotoksen viisaaksi tunnistamisen taustalla. Viisauden on yleensä havaittu kohdistuvan muiden hyödyksi tai muiden etujen ajamiseen.[7]
Robert Sternbergin (1990) mukaan henkilö määritellään viisaaksi, jos hänessä ovat nämä kuusi tunnusmerkkiä:[7]
- tiedon edellytysten, merkitysten ja rajallisuuden ymmärtäminen
- omien ajatuskulkujen arvioiminen tavoitteena ymmärtää toisten ajatuskulkuja heidän lähtökohtiensa perusteella
- oikeudenmukaisuus omien lähtökohtien perustana
- monimerkityksisyyden ja esteiden ymmärtäminen
- tavoite ymmärtää, mitä tiedetään ja mitä tieto merkitsee
- ymmärtämisen syvyys, joka ilmenee ajan ja paikan huomioon ottamisena
Mihály Csíkszentmihályin ja Kevin Rathunden (1990) mukaan viisaus on muodostunut evoluution tuloksena. Viisauteen sisältyy tietynlainen tiedon hankinta ja käsittely, sosiaalisesti arvostettu ja hyväksytty käyttäytyminen sekä persoonallisen toivottu tila tai olosuhteet. Näin viisauden perusteella on tapahtunut valikoitumista.[7]
Tutkimusta ja määrittelyä muista näkökulmista muokkaa
Yllä esitellyt viisausmallit ovat olleet alueella vahvasti vaikuttavia. Viime aikoina alueen tutkimus on laajentunut ja viisautta on tutkittu mm. kulttuurienvälisen psykologian näkökulmasta, kontekstuaalisena ilmiönä ja kognitiivisen moninäkökulmaisuuden kautta mm. Igor Grossmanin tutkimusryhmässä[9]. Grossmann vastustaa viisauden määrittelyä "luonteen" tai persoonallisuuden ominaisuudeksi. Se on enemmänkin tilannesidonnainen käyttäytymisen piirre, joka voi tulla vaihtelevasti eri tilanteissa esille. Siinä voi myös olla kulttuurien välisiä eroavaisuuksia. Merkittäviä viisauden tutkijoita on nykyisin myös Monika Ardelt, jonka mallissa korostetaan tiedollista, reflektiivistä ja myötätuntoista viisautta [10]. Viisauteen liittyvää tiedon suhteellisuutta, kokemusperäisyyttä, laaja-alaisuutta sekä rajallisuuden ja ristiriitaisuuden ymmärtämistä on käsitelty Suomessa Kallion (2016) toimittamassa kirjassa[11]. Myötätuntoa on puolestaan käsitelty Helsingin yliopistossa laajassa CoPassion-hankkeessa [12].
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Metsäpelto, Riitta-Leena & Feldt, Taru (toim.): Meitä on moneksi: Persoonallisuuden psykologiset perusteet. PS-kustannus, 2009. ISBN 978-952-451-208-4.
- Kallio, Eeva (toim.): Ajattelun kehitys aikuisuudessa. Kohti moninäkökulmaisuutta. Suomen Kasvatustieteellinen Seura, 2016. ISBN 978-952-5401-73-8.
- Pessi, Birgitta, Martela, Frank & Paakkanen, Mia (toim.): Myötätunnon mullistava voima. PS-kustannus, 2017. ISBN 9789524517799.
- Sternberg, Robert & Jordan, Jennifer: A handbook of wisdom: Psychological perspectives. Cambridge university press, 2005. ISBN 978-0521541824.
- Bangen, K.J Meeks, T.W & Jeste, D.V: Defining and assessing wisdom: a review of the literature., s. 21(12):1254-66. Am J Geriatr Psychiatry, 2013.
- Grossmann, Igor: Wisdom in context, s. 233-257 Vol 12, Issue 2. Perspectives on Psychological Science, 2017.
- Thomas, M. L., Bangen, K. J., Ardelt, M., & Jeste, D. V.: Development of a 12-item abbreviated Three-Dimensional Wisdom Scale (3D-WS-12): Item selection and psychometric properties, s. Jan;24(1):71-82. Assessment, 2017.
Viitteet muokkaa
- ↑ Wisdom Cambridge Dictionary
- ↑ Sternberg & Jordan A Handbook of Wisdom2005
- ↑ Bangen, Meeks & Jeste Defining and Assessing Wisdom 2017
- ↑ Ruoppila, Isto (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 314-315.
- ↑ Bangen, Meeks & Jeste Defining and Assessing Wisdom 2017
- ↑ Ruoppila, Isto (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 312.
- ↑ a b c d Ruoppila, Isto (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 311.
- ↑ Ruoppila, Isto (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 310–311.
- ↑ Grossman Wisdom in context 2017
- ↑ Thomas, Bangen, Ardelt & Jeste(2017) Development of a 12-item abbreviated
- ↑ Kallio Ajattelun kehitys aikuisuudessa 2016
- ↑ Pessi, Martela & Pakkanen, 2017 Myötätunnon mullistava voima
Aiheesta muualla muokkaa
Sitaatteja aiheesta Viisaus Wikisitaateissa- Ryan, Sharon: Wisdom The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
