Virtsatieinfektiossa (VTI) virtsateissä tapahtuu bakteerien lisääntymistä. Yleisin virtsatieinfektioiden aiheuttaja on Escherichia coli -bakteeri. Virtsatieinfektio johtaa tulehdukseen virtsateissä, tyypillisesti virtsaputkentulehdukseen eli uretriittiin sekä virtsarakontulehdukseen eli kystiittiin – näitä kahta voidaan nimittää yhdessä uretrokystiitiksi (tai Käypä hoito -suosituksen mukaan kystiitiksi)[1]. Bakteerien levitessä ylemmäs virtsateissä voi seurauksena olla munuaistulehdus eli pyelonefriitti.[2]

Virtsatieinfektio
Virtsanäytteessä mikroskoopilla näkyvät valkosolut ja basillit viittaavat virtsatieinfektioon.
Virtsanäytteessä mikroskoopilla näkyvät valkosolut ja basillit viittaavat virtsatieinfektioon.
Luokitus
ICD-10 N39.0 Sijainniltaan määrittämätön virtsatieinfektio
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Miehillä virtsatieinfektioon voi liittyä myös eturauhastulehdus eli prostatiitti.[2]

Epidemiologiaa

muokkaa
 
Staphylococcus aureus -bakteereja virtsaputkessa olleella katetrilla. Bakteereja voi kolonisoitua katetrille, joten katetri lisää virtsatieinfektion riskiä.

Alle yksivuotiailla virtsatieinfektioiden ilmaantuvuus on 7 : 1 000, eikä suurta eroa poikien ja tyttöjen välillä ole. Yksivuotiaasta ylöspäin virtsatieinfektioiden ilmaantuminen vähenee iän myötä pojilla voimakkaasti ja tytöillä vähemmän.[1]

Imeväisiän jälkeen virtsatieinfektiot ovat naisilla huomattavasti yleisempiä kuin miehillä.[1]

Virtsatieinfektiolle altistavat heikentynyt limakalvopuolustus (esimerkiksi vaihdevuosien jälkeen), yhdyntä ja virtsanjohdinten toiminnan häiriöt. Virtsateihin kohdistunut toimenpide tai katetrointi lisää VTI:n riskiä ja selittää usein miehen virtsatieinfektion.[1] Virtsarakon epätäydellinen tyhjeneminen on merkittävä VTI:n riskitekijä.[2]

Oireet

muokkaa

Dysuria eli virtsatessa tuntuva kipu tai kirvely on virtsaputken infektiosta kertova oire. Virtsarakontulehdukseen liittyy pakottava ja tiheästi esiintyvä virtsaamistarve.[2]

Pyelonefriitissä ei välttämättä ole virtsaamisoireita, mutta voi esiintyä kuumetta ja kipua kyljessä tai selässä.[1]

Imeväisikäisillä virtsatieinfektio ei välttämättä aiheuta paikallisia oireita.[1]

Käypä hoito -suosituksen mukaan naisen komplisoitumaton virtsarakontulehdus voidaan todeta oireiden perusteella. Muunlaista tulehdusta epäiltäessä tutkitaan virtsanäyte, ja siitä tehdään bakteeriviljely. Virtsatieinfektiota hoidetaan mikrobilääkkeellä. Mikäli VTI-potilaalla on katetri, se tulisi vaihtaa tai mahdollisuuksien mukaan poistaa.[1]

Karpalomehua on perinteisesti käytetty virtsatieinfektion ehkäisyyn ja hoitoon.[1][3] Käyttöä on tutkittu vuonna 2012 julkaistujen tietojen mukaan esimerkiksi Oulun yliopistossa. Puolukka-karpalomehun käyttö antibiootin ohella on vähentänyt virtsatietulehduksen uusimista lapsilla jopa 40 prosenttia.[4]

Ehkäisy

muokkaa

Virtsatieinfektioita voidaan ehkäistä hyvällä alapään hygienialla. Saippua alapään pesuaineena aiheuttaa kuitenkin ihoärsytystä ja siten infektioiden lisääntymistä molemmilla sukupuolilla. Sukuelinten pesu juoksevalla vedellä ja suihkulla ilman saippuaa on järkevä ratkaisu.[5]. Virtsatieinfektioille voi altistua huonojen WC-tottumusten seurauksena. Naisilla tämä tarkoittaa mm. pyyhkimistä takaa eteenpäin. Tällöin ulosteperäiset bakteerit pääsevät nousemaan virtsaputkeen.[6]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h Virtsatieinfektiot Käypä hoito. 7.11.2006. Viitattu 27.11.2010.
  2. a b c d Black, Jacquelyn G.: ”Urogenital and Sexually Transmitted Diseases”, Microbiology, s. 610. (International Student Version, Seventh Edition) John Wiley & Sons (Asia) Pte. Ltd., 2008. ISBN 978-0470-23415-0 (englanniksi)
  3. Terveydeksi.fi,
  4. Ylen uutiset viitattu 2.11.2012
  5. Virtsatieinfektio Hoitonetti. Arkistoitu 27.12.2010.
  6. What is a Urinary Tract Infection? News Medical.