Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kuvaa jatkosodassa 1944 Viipurinlahdella käytyä taistelua, muista vastaavasti nimettyjä taisteluita on listattu täsmennyssivulla.
Viipurinlahden taistelu
Osa jatkosotaa
Lääkintämiehiä antamassa ensiapua taistelussa haavoittuneelle sotilaalle. Kuva lavastettu.
Lääkintämiehiä antamassa ensiapua taistelussa haavoittuneelle sotilaalle. Kuva lavastettu.
Päivämäärä:

30. kesäkuuta10. heinäkuuta 1944

Paikka:

Viipurinlahti

Lopputulos:

Suomalaisten ja saksalaisten torjuntavoitto

Aluemuutokset:

Neuvostojoukot valtasivat Viipurinlahden saaret

Osapuolet

Suomen lippu Suomi
10.D
ISuom. RPr
Rv.Pr
JR.58
RTR 22
Viron lippu Viro
JR.200
 Natsi-Saksa
122.D

Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
59.A

Komentajat

Suomi Pekka Enkainen
Saksa Hero Breusing

Neuvostoliitto Leonid Govorov

Jatkosodan taistelut
Jatkosodan hyökkäysvaihe (1941)
Operaatio HopeakettuPohjois-SuomiItä-KarjalaKarjalankannasLaatokkamerisotatoimetilmasotatoimet
Asemasotavaihe (1941–1944)
Itä-Karjalan partisaanitaistelut 1942
Sodan loppuvaihe (1944)
Kannaksen suurhyökkäysTali-IhantalaSuurhyökkäys SyväriltäSuurhyökkäys MaaselästäMoskovan välirauha

Viipurinlahden taistelu oli jatkosodassa Neuvostoliiton puna-armeijan hyökkäys suomalaisjoukkojen hallussa oleville Viipurinlahden saarille ja mantereelle. Leningradin rintama siirsi Neuvostoliiton 59. armeijan Viipurin valtaamisen jälkeen Viipurinlahden suuntaan. Itämeren laivaston ja Neuvostoliiton ilmavoimien tukemina joukot hyökkäsivät Viipurinlahdella saaden joitakin saaria joko kokonaan tai osittain haltuunsa. Hyökkäys mantereelle torjuttiin.[1]

JoukotMuokkaa

Kenraaliluutnantti I. Korovnikovin komentamaan Neuvostoliiton 59. armeijan joukkojen päävoimat keskitettiin Pullinniemelle ja Viipurinlahden rannikolle. Joukkoina olivat 224. divisioona Kaislahdessa ja 124. divisioona. Armeijalle alistettiin myös XLIII armeijakunta esikunta ja siihen kuuluneet 80. divisioona, 152. panssariprikaati ja 17. iskupioneeriprikaati. Rintama varasi lisäksi joukkoja mantereelle muodostettavan sillanpään laajentamiseen.[2]

Puolustuksesta vastasi kenraalimajuri Antero Svenssonin komentama Suomen IV armeijakunta, jonka joukoista 17. divisioona ja sille alistettu ratsuväkiprikaati ryhmitettiin puolustukseen Viipurinlahdelle. Armeijakunnan reservissä olivat 10. divisioonan joukkojaselvennä ja saksalainen 122. divisioona. Puolustusaseman syvyys Uuraan lohkolla oli seitsemän kilometriä.[3]

TaisteluMuokkaa

Puna-armeija aloitti 30. kesäkuuta 1944 hyökkäyksen Teikariin ja Melansaareen[4], joita puolustaneet suomalaisjoukot torjuivat aluksi hyökkäykset kärsien raskaita tappioita. Neuvostojoukot hyökkäsivät 4. heinäkuuta ratsuväkiprikaatin puolustamalle Uuraan lohkolle vallaten ainoastaan Suonionsaaren. Suomen laivasto teki vastahyökkäyksen Viipurinlahdelle 5. heinäkuuta aikeenaan hidastaa neuvostojoukkojen etenemistä, mutta joutui vetäytymään kovan tykistötulen ja ilmapommitusten takia. Yksikään suomalaisten aluksista ei uponnut, mutta Viena vaurioitui pahoin kyeten kuitenkin palaamaan Helsinkiin korjattavaksi. Suomalaisten ylijohto antoi luvan vetäytyä Teikarista ja Melansaaresta 6. heinäkuuta.

Puna-armeija aloitti 5. heinäkuuta maihinnousut Turkin- ja Hannuistensaariin. Turkinsaareen yrittänyt pataljoona tuhoutui miltei kokonaan.[5] Seuraavana päivänä maihinnousua yritettiin myös Hapenensaareen, jossa ratsuväkiprikaati torjui hyökkäyksen vastaiskuin. Maihinnousuyritykset Harjuniemeen estettiin 7. heinäkuuta [6][7]

Saksan 122. jalkaväkidivisioona oli määrätty 6. heinäkuuta vastaanottamaan rintamavastuu, mutta neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen alettua vastaanotto suoritettiin loppuun vasta 8. heinäkuuta. Taistelut lakkasivat 10. heinäkuuta Neuvostoliiton 59. armeija pysäytettyä etenemisensä ja ryhmityttyä puolustukseen.

LopputulosMuokkaa

Neuvostojoukot valtasivat osan Viipurinlahden saarista, mutta eivät saaneet sillanpäätä alueelle eivätkä päässeet etenemään pohjoisrannikolle. Myöhemmin suomalaisten saavutettua torjuntavoitot Tali-Ihantalassa ja Äyräpää-Vuosalmella, Neuvostoliiton Leningradin rintama pysäytti hyökkäyksensä.

LähteetMuokkaa

  1. Juhani Putkinen: Torjuntavoitto Viipurinlahdella Tutkielma.
  2. Lappalainen, Niilo 1988 s. 26
  3. Aarne Juutilainen: Nuoren jääkärin tie. Jääkäripataljoona 6 1943-1944, s. 111-117. JP 6:n historiikkitoimikunta, 1993.
  4. Niilo Lappalainen: Viipurinlahti kesällä 1944, s. 15-51. WSOY, 1988.
  5. Niilo Lappalainen: Viipurinlahti kesällä 1944, s. 216-228. WSOY, 1988.
  6. Tongue-tie. BMJ, 7.11.1959, nro 5157, s. 952–952. doi:10.1136/bmj.2.5157.952-a. ISSN 0959-8138. Artikkelin verkkoversio.
  7. Antti Juutilainen: Nuoren jääkärin tie. Jääkäripataljoona 6 1943-1944, s. 111-132. JP6:n historiikkitoimikunta, 1993.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Lunde, Henrik O. (2011). Finland's War of Choice: The Troubled German-Finnish Alliance in World War II. Newbury: Casemate Publishers. ISBN 978-1-61200-037-4.
  • Raunio, Ari; Kilin, Juri (2008). Jatkosodan Torjuntataisteluita 1942 - 44. Keuruu: Otava.