Valgjärv (Rõuge)
Valgjärv (myös Jaanipeebu järv) on Virossa Võrumaalla Rõugen kunnan Jaanipeebun ja Tindin kylissä sijaitseva järvi. Se on Rõuge jõen jokilaakson Rõugen järvialueen ylin järvi [2].[1][3]
| Valgjärv | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Viro |
| Maakunnat | Võrumaa |
| Kunnat | Rõugen kunta |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Narvanjoen vesistöalue |
| Valuma-alue | Rõuge jõen valuma-alue |
| Laskuoja | oja Suurjärveen [1] |
| Järvinumero | VEE2140500 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 117 m mpy. [1] |
| Pituus | 0,375 km [1] |
| Leveys | 0,14 km [1] |
| Rantaviiva | 1,2 km [1] |
| Pinta-ala | 5,4 ha [1] |
| Tilavuus | 0,00024 km³ [a] |
| Keskisyvyys | 4,4 m [1] |
| Suurin syvyys | 12,3 m [1] |
| Saaria | ei saaria [1] |
 Valgjärv |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantietoa muokkaa
Järvi on 380 metriä pitkä, 140 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 5,4 hehtaaria. Se sijaitsee viime jääkauden loppuvaiheessa syntyneessä jäätikköjokilaaksossa, jonka paikallinen nimi on Rõuge ürorg. Laaksossa on vierekkäin kaksi järveä, joista toinen on Liinjärv. Molemmat järvet laskevat suurempaan järveen Suurjärv. Laakson pohja on soistunutta metsää tai niittyä. Rõugen taajama ja sen liepeillä olevat Jaanipeebun ja Tiidun kylät sijaitsevat laakson rinteiden yläpuolella. Järven eteläpäässä on kapeasuinen lahti, jota kutsutaan Peräjärveksi. Valgjärvellä ei ole saaria. Sen keskisyvyys on 4,4 metriä, ja syvänteessä on vettä 12,3 metriä (tai 12,6 metriä [3][4]). Järven lounaisrinteet ovat jyrkät, mutta muuten sen rannat ovat alavia. Pohjoisrannalla sijaitsee kylätien varressa kolme taloa. Järven rantaviivan pituus on 1,2 kilometriä.[1][2][4][5][b]
Luontoarvoja ja luokittelu muokkaa
Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) luokituksen (VRD 3) mukaan veden kovuuden osalta keskikova järvi, jonka vesimassa lämpötilakerrostuu (vir. keskmise karedusega kihistunud veega järv).[5]
Järvi luokitellaan limnologisesti samanaikaisesti sekä kovavetiseksi järveksi että eutrofiseksi järveksi (vir. kalgiveeline eutroofne tai kalgiveeline rohketoiteline, KE). Silloin järven veden kalkkipitoisuus on keskikorkea tai korkea ja sen ravinnepitoisuudet ovat korkeat. Järvi on silloin rehevöitynyt.[5]
Aare Mäemets on julkaisussaan Eesti NSV järved ja nende kaitse vuodelta 1977 kuvaillut järveä. Hänen mukaansa järvessä on mutapohja, joka voi olla noin 6 metriä paksu. Vedenväri on kellertävänvihreä ja veden näkösyvyys on 2,9–3,0 metriä. Järven vesi on kesäisin ja talvisin lämpötilakerrostunut. Veden happamuustaso on pH 8,2–8,4 [2]. Vesikasvillisuus muodostuu 28 lajista. Järvessä elää ainakin särki, ahven, hauki, lahna, sorva, made ja salakka.[4]
Historiaa muokkaa
Paikallisen tiedon mukaan toisen maailmansodan aikana olisi järveen piilotettu upottamalla neuvostoliittolainen lentokone. Vuonna 2002 tutkittiin sukeltamalla osoitettua kohtaa järven pohjasta ja 11,8 metrin syvyydestä löydettiin lentokoneen ohjaamo ja osa runkoa. Koneen rungosta puuttuivat siivet ja peräsin, joita ei löydetty.[6]
Vesistösuhteita muokkaa
Valgjärv kuuluu Rõuge jõen valuma-alueeseen, jossa Rõuge jõgi on Võhandu jõen sivujoki. Järvestä alkaa pieni oja, joka laskee heti Suurjärveen. Valgjärven kaakkoispäähän laskeutuu kaksi laaksoa Külmorg ja Mõhkorg, joiden pohjalla virtaa purot. Järven rannoilla ja pohjassa on lähteitä [4]. Võhandu jõgi laskee Kuumajärveen, joka on Peipsijärven keskiosan nimi. Peipsijärven alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen keskiosan. Peipsijärven pohjoispäästä alkava laskujoki Narvanjoki jatkaa vesireittiä pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Suomenlahteen.[1][2][b]
Huomautuksia muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l Keskkonnaregister: Valgjärv (VEE2140500) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 29.7.2020. (viroksi)
- ↑ a b c d Rõuge järvestik, kalapeedia.ee (viroksi), 1977, viitattu 29.7.2020
- ↑ a b Rõuge järvestik, Eesti Entsüklopeedia (viroksi), viitattu 29.7.2020
- ↑ a b c d Valgjärv (Rõuge Valgjärv, Jaanipeebu järv), kalapeedia.ee (viroksi), 1977, viitattu 29.7.2020
- ↑ a b c Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.7.2020). (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ilves, Kristin: Searching for sunken legends in dark waters (PDF) (s.149–153) Skyllis. 2010. Viitattu 29.7.2020. (englanniksi)