Urheiluvuosi 1938
vuoden 1938 urheilutapahtumat
Urheiluvuosi 1938 käsittelee vuoden 1938 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1928 • 1929 • 1930 • 1931 • 1932 • 1933 • 1934 • 1935 • 1936 • 1937 – 1938 – 1939 • 1940 • 1941 • 1942 • 1943 • 1944 • 1945 • 1946 • 1947 • 1948 |
| Vuodet |
| 1935 • 1936 • 1937 – 1938 – 1939 • 1940 • 1941 |
Alppihiihto muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut Engelbergissä, Sveitsissä. Saksa voitti kaikki kolme naisten lajia ja Christl Cranz niistä kaksi. Miesten mestareita olivat ranskalaiset James Couttet (syöksylasku) ja Émile Allais (alppiyhdistetty) sekä Sveitsin Rudolf Rominger (pujottelu).[1][2]
Jalkapallo muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut 4.–19.6. Ranskassa. Maailmanmestaruuden vei toisen peräkkäisen kerran Italia, joka voitti Pariisissa pelatussa loppuottelussa Unkarin maalein 4–2. Gino Colaussi ja Silvio Piola tekivät loppuottelussa kumpikin kaksi maalia. Brasilia voitti pronssiottelussa Ruotsin 4–2. Turnauksen paras maalintekijä oli seitsemän maalia tehnyt Brasilian Leônidas.[3]
Jääkiekko muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut Prahassa, Tšekkoslovakiassa. Kultaa voitti Kanada, hopeaa sai Iso-Britannia ja pronssille sijoittui Tšekkoslovakia.[4][5]
Koripallo muokkaa
Nyrkkeily muokkaa
- Joe Louis puolusti menestyksekkäästi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuttaan voittamalla tyrmäyksellä 23.2. New Yorkissa Nathan Mannin kolmannessa erässä, 1.4. Chicagossa Harry Thomasin viidennessä erässä ja 22.6. New Yorkissa entisen maailmanmestarin Max Schmelingin ensimmäisesä erässä.[8]
- Henry Armstrong piti yhtä aikaa hallussaan kolmen ammattinyrkkeilyn painoluokan maailmanmestaruutta. Hän voitti höyhensarjan maailmanmestaruuden jo vuonna 1936 (kiistattomasti vuonna 1937). Hän nousi kaksi painoluokkaa ylemmäksi ja voitti 31.5.1938 New Yorkissa välisarjan MM-ottelussa Barney Rossin pisteillä. Sitten hän laski painoaan kevyeen sarjaan sopivaksi ja nousi senkin maailmanmestariksi voittamalla 17.8. New Yorkissa Lou Ambersin.[9]
Pikaluistelu muokkaa
- Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti neljännen kerran norjalainen Ivar Ballangrud.[10]
- Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti toisen kerran peräkkäin norjalainen Laila Schou Nilsen.[11]
Pohjoismaiset hiihtolajit muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut Lahdessa, Suomessa. Isäntämaa voitti kaikki kolme maastohiihtolajia ja Norjaan menivät mäkihypyn ja yhdistetyn kultamitalit.[12][13]
Pyöräily muokkaa
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Giovanni Valetti.[14]
- Ranskan ympäriajon voitti italialainen Gino Bartali.[15]
Taitoluistelu muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailuissa mestaruuden voittivat Itävallan Felix Kaspar toisen peräkkäisen kerran, britti Megan Taylor sekä pariluistelussa Saksan Maxi Herber / Ernst Baier kolmantena vuonna peräkkäin.[16]
Tennis muokkaa
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Don Budge ja naisten kaksinpelin saman maan Dorothy Bundy.[17]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Don Budge ja naisten kaksinpelin järjestäjämaan Simone Mathieu.[18]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Don Budge ja naisten kaksinpelin kahdeksannen kerran yhdysvaltalainen Helen Wills Moody, jolle tämä oli ennätyksellisesti 19. Grand Slam -turnausvoitto.[19][20]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Don Budge ja ylsi näin ensimmäisenä pelaajana Grand Slamiin eli voitti kaikki neljä suurta turnausta saman kalenterivuoden aikana. Naisten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Alice Marble.[21][22]
- Davis Cupin voitti Yhdysvallat kaikkiaan 12. kerran, millä se oli voittotilaston kärjessä.[23]
Uinti muokkaa
- Euroopan-mestaruuskilpailut Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Menestyneimmät maat olivat viisi kultamitalia voittaneet Saksa ja Tanska. Tanskan Ragnhild Hveger voitti kolme kultaa, joista yhden viestissä. Kahteen henkilökohtaiseen kultamitaliin ylsivät myös ruotsalainen vapaauimari Björn Borg ja saksalainen uimahyppääjä Erhard Weiß.[24][25]
Yleisurheilu muokkaa
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 3.–5.9. Pariisissa, Ranskassa. Kilpailuihin osallistui 23 maata ja 272 urheilijaa. Saksa voitti seitsemän kultamitalia ja Suomi viisi. Kaikkiaan mitaleille ylsi 13 maata. Alankomaalainen pikajuoksija Martinus Osendarp voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Saksalaisjuoksija Rudolf Harbig voitti kaksi kultaa, joista toisen viestissä. Brittiläinen juoksija Godfrey Brown saavutti yhden mitalin kutakin väriä.[26]
- Naisten ensimmäiset Euroopan-mestaruuskilpailut 17.–18.9. Wienissä, Itävallassa. Kilpailuihin osallistui 14 maata ja 80 urheilijaa. Saksa voitti yhdeksästä kultamitalista viisi. Kaikkiaan mitaleille ylsi viisi maata. Puolalainen Stanisława Walasiewiczówna voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja saavutti kaksi hopeaa, joista toisen viestissä.[26]
- Britti Sydney Wooderson juoksi 20.8. Motspur Parkissa 800 metrin maailmanennätyksen 1.48,4. Suomalainen Yrjö Nikkanen otti keihäänheiton maailmanennätyksen maanmieheltään Matti Järviseltä heittämällä 25.8. Karhulassa tuloksen 77,87 m ja paransi ennätystä 16.10. Kotkassa tulokseen 78,70 m. Moukarinheitossa saksalainen Erwin Blask paransi 27.8. Tukholmassa maailmanennätykseksi 59,00 m ja 10 000 metrin juoksussa suomalainen Taisto Mäki teki 29.9. Tampereella maailmanennätyksen 30.02,0.[27]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet muokkaa
- ↑ Pihlaja, s. 21–24
- ↑ Virtamo, s. 150–151
- ↑ Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 71–77. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
- ↑ Pihlaja, s. 251
- ↑ Virtamo, s. 180
- ↑ Pihlaja, s. 314
- ↑ Virtamo, s. 192
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 221–222, 697. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 210–212, 703, 706, 708. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Pihlaja, s. 551
- ↑ Pihlaja, s. 160–163, 439, 868
- ↑ Virtamo, s. 150
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 707–708
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Helen Wills Moody Roark International Tennis Hall of Fame. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Gray, Michael: Donald Budge The Guardian. 28.1.2000. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Pihlaja, s. 766–770
- ↑ Virtamo, s. 380–381
- ↑ a b Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 29–31. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 534, 537, 549–550. , 1987.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1938 Wikimedia Commonsissa
