Vakkajuhlat
Vakkajuhlat, vakat eli Ukon vakat olivat itämerensuomalaisissa yhteisöissä pitäjän tai yhden tai useamman kyläyhteisön järjestämät uskonnolliset pidot. Inkeroisten keskuudessa näitä juhlia kutsuttiin nimityksillä vakkove, vakkova ja vakkue.[1]
Vakat pidettiin joissain tapauksissa hiisissä eli pyhissä lehdoissa. Vakkajuhlissa ilmeisesti alun perin uhrattiin vakallinen hyödykkeitä, mahdollisesti ainakin ruokaa, ja juotiin pitoja varten valmistettua pyhitettyä olutta. Vakkajuhliin saattoi eri kuvausten mukaan kuulua myös muita toimituksia, esimerkiksi polvistuminen kehään tai rituaalista tanssimista.[1]
Vakkojen järjestäminen arvottiin usein alueen isäntien kesken. Vakkajuhlien järjestäminen oli kunnia-asia. Pitoihin ei tuotu omia eväitä, vaan ruoan ja juoman järjesti juhlan pitäjä. Vakkajuhlia tai joitakin niistä kutsuttiin Ukon vakoiksi, sillä niissä palvottiin Ukko ylijumalaa, jotta hän tekisi suotuisia ilmoja. Ukon vakat -nimistä juhlaa on voitu viettää arvioiden mukaan 25. toukokuuta. Ukon vakkoja vietettiin ainakin kevätkylvön yhteydessä sään parantamiseksi. Ukon vakkoihin kerrotaan liittyneen veden pirskottamista ja loitsun luku, ilmeisesti tarkoituksena saada aikaan sadetta.[1]
Ukon vakoissa juotiin ilmeisesti erityinen malja olutta. Tätä voitiin sanoa vakan juomiseksi tai Ukon maljaksi. Malja saatettiin juoda myös esimerkiksi juhannuksena.[1]
Historiallisia tietoja muokkaa
Ensimmäinen tunnettu kirjallinen maininta Ukon maljan juomisesta on vuosien 1542–1547 väliltä, jolloin Savon läänin talonpoikia sakotettiin näiden juotua ”Thorille”. (Käräjäpöytäkirjassa ruotsiksi ”Thordns gilde”). Ukko samaistettiin skandinaaviseen ukkosenjumalaan ruotsinkielisissä pöytäkirjoissa.[1]
Ensimmäisen suomenkielinen kirjallinen maininta Ukon vakoista on vuodelta 1548 suomen kirjakieltä kehittäneeltä Mikael Agricolalta.[viite] Myöhemmin, vuonna 1551 Agricola julkaisi Dauidin Psalttarin, jonka esipuheessa oli runomuotoinen luettelo vanhoista suomalaisista jumalista. Tässä yhteydessä hän mainitsi Ukon vakat uudelleen. Hänen mukaansa kevätkylvön yhteydessä juotiin Ukon Malja, ja siitä juopuivat varsinkin naiset. Sitten tehtiin häpeää. Tekstiä on tulkittu siten, että jumalatkin rakastelivat. Näillä menoilla Agricolan mukaan saatiin sadetta ja hyvä ilma.[1] Alkuperäinen teksti sanoo näin:
”Ja quin Kevekylvö kylvettin silloin ukon malja jootijn. Sihen haetin ukon wacka nin joopui Pica ette Acka. Sijtte paljo Häpie sielle techtin quin seke cwltin ette nechtin. Quin Rauni Ukon Naini härsky jalosti Ukoi pohjasti pärsky. Se sis annoi Ilman ja WdhenTulon.”
Tietoja vakkojen juomisesta (ruotsiksi "dricka wackor") on myös vuosilta 1648 ja 1679 Sulkavalta. Vuonna 1667 Hauholla merkittiin käräjäpöytäkirjoihin juodun ”Thorille”. Samalla kerrotaan myös maljan juontiin liittyvästä rituaalista. Eräs talonpoika oli käynyt keräämässä kylän taloista olutta. Kylän väki kokoontui järven rannalle, ja kaikki lankesivat polvilleen piiriin. Pitojen johtaja seisoi järvessä vyötäisiin asti ja loitsusi ”pyhää Ukkoa ilman isää” suomaan sadetta. Samalla hän heitti vettä ilmaan ja joi maljan. Kyläläiset palasivat koteihinsa puroa pitkin, heitellen vettä toistensa päälle.[1]
Kuopiossa vuonna 1670 kirjoitettiin suomeksi kirkolliseen pöytäkirjaan, että Pielisen ja Iisalmen pitäjissä suurin osa väestä ei pidä syntinä esi-isiensä taikamenoja, kuten Ukon vakkoja.[1]
Tietoja Ukon vakoista on vielä 1800- ja 1900-luvuiltakin, mutta 1900-luvun tiedot voivat olla kertomuksia vanhemmista ajoista. 1852 kirjoitti Eero Salmelainen, että Rautalammilla kahdella kylällä oli tapana järjestää yhteiset Ukon vakat, joihin osallistuivat kaikki kyläläiset. Poikkeuksena muihin kuvauksiin tässä mainitaan myös uhratun eläin, lammas, joka juhlissa syötiin.[1]
Samuli Paulaharju kirjoitti 1910 Kurkijoella pidettävistä Ukon vakoista. Nämä juhlat pidettiin keväällä, kun oli kuivaa. Juhlat pidettiin jossakin kylän taloista. Juhliin tulivat kaikki kyläläiset. Ulos vietyjen pöytien ääressä syötiin juhlaruokia ja juotiin olutta, joka oli siunattua ja taikamenoin valmistettua. Rukoiltiin, että jumala antaisi hyvän ilman. Juhlien lopuksi arvottiin, mikä talo saa juhlat pidettäväkseen seuraavana vuonna.[1]
Populaarikulttuurissa muokkaa
Suomalainen folk metal -yhtye Korpiklaani on tehnyt kappaleen nimeltä Ukon Wacka. Se kertoo vakkajuhlista ja löytyy vuonna 2011 julkaistulta levyltä nimeltä Ukon Wacka. Kappaleella vierailee laulajana Tuomari Nurmio.