Sokoton kalifaatti
Sokoton kalifaatti oli vuosina 1804–1903 nykyisen Nigerian pohjoisosassa sijainnut afrikkalainen muslimivaltakunta, jonka pääkaupunki oli Sokoto. Se oli absoluuttinen monarkia, jossa harjoitettiin protektionista kauppapolitiikaa, vahvaa valtiokapitalismia, moralistista uskontopolitiikkaa ja militaristista sotapolitiikkaa.
| Sokoton kalifaatti |
|
|---|---|
1804–1903 |
|
|
|
|
| Valtiomuoto | monarkia |
| Pääkaupunki | Sokoto |
| Uskonnot | islam |
| Edeltäjä | useat pienet hausavaltiot |
| Seuraaja | Pohjois-Nigerian protektoraatti |
Sokoton kalifaatti lakkasi olemasta vuonna 1903, kun siitä tuli Brittiläisen imperiumin osa.
Historia muokkaa
Sokoton kalifaatin perusti fulanitaustainen islaminoppinut Usman dan Fodio (1754–1817). Hän johti jihadia Pohjois-Nigeriassa ja muilla alueilla luoden kalifaatin 1800-luvun alussa. Kalifaatin perustamisen merkkihenkilöitä olivat hänen lisäkseen hänen veljensä Abdullahi ja poikansa Muhammadu Bello.[1] Vaikka valtio olikin turvallisesti perustettu jo vuonna 1808, sitä ravisteli vuosina 1816–1817 kapinoiden sarja.[2]
Ensimmäinen Sokotossa vieraillut länsimaalainen oli kapteeni Hugh Clapperton vuonna 1824.[1]
Kalifi Muhammadu Bello kuoli vuonna 1837, ja häntä seurasi hallitsijana Abu Bakr Atiku. Bellon seuraajista yksikään ei määrännyt kalifaatissa erityisen merkittäviä uudistuksia, eikä heistä keneltäkään tunneta valtiollisia asioita käsitteleviä kirjoituksia.[3]
Pitkään perustamisensa jälkeenkin Sokoto kärsi kalifaattia vastustavien katsinalaisten aristokraattien ja näiden jälkeläisten pohjoisesta – muun muassa Maradista – käsin johtamista ryöstöretkistä.[4] Merkittävä Sokotoa vastaan sotinut aatelinen oli Sudanin mahdille uskollisuutta vannonut Hayatu ibn Sa’id[5], joka lupasi myös vuonna 1883 lähettää Sokotosta miehiä tämän avuksi Sudaniin noustessaan valtaan.[6] Brittien sotilaallinen väliintulo kuitenkin lopetti Hayatun kapinan. Samoin britit murskasivat myös myöhemmän Jibrilla Gainin johtaman kapinan ja vangitsivat Gainin.[5]
Sokoton kalifaatti menetti itsenäisyytensä, kun siitä vuonna 1903 tuli osa Brittiläistä imperiumia.[1]
Hallinto muokkaa
Aiemmista hausojen valtioista poiketen Sokotossa valta harvemmin periytyi viranhaltijan jälkeläisille. Enemmän merkitystä arvojärjestyksessä etenemisessä oli puhdasoppineisuudella ja moraalisten hyveiden noudattamisella.[7]
Sokoto jakautui sisäisesti useaan emiraattiin. Niihin lukeutuivat muun muassa sijainniltaan keskeiset Katsinan, Kanon, Kaura Namodan ja Zazzaun emiraatit.[8] Osa emiirikunnista nojasi kalifaattia edeltävän ajan valtioihin, kun taas osa syntyi osana jihadia.[9]
Talous muokkaa
Sokoton talous perustui laajalti orjuuteen, vaikka sen johtajat olivatkin ennen kalifaatin muodostamista tuominneet hausojen keskuudessa yleisen orjuuden.[10] Kalifaatissa puhutuissa kielissä ei ollut erillistä sanaa plantaasille, mutta hausan sanat rinji ja gandu sekä fulanin rumde on tyypillisesti käännetty siten.[11] Plantaaseilla työskentelevät orjat yleensä viljelivät isäntänsä suurempaa maa-aluetta valvojan (hausaksi sarkin gandu) alaisuudessa, minkä lisäksi heillä oli omat pienemmät puutarhansa.[12] Orjien oli mahdollista maksaa itsensä vapaiksi, minkä lisäksi orjien vapauttamiseen myös rohkaistiin islamilaisessa laissa.[13]
Eri alueet Sokoton sisällä erikoistuivat vahvasti tiettyihin tuotteisiin.[13] Pohjoisesta autiomaan rajaseudulta saatiin mineraalisuoloja, karjaa ja Euroopan markkinoille strutsien höyheniä, minkä lisäksi se oli kalifaatin tärkein kauppareitti maailmalle Saharan ylittävien kauppareittien kautta.[14] Keskeisissä emiirikunnissa puolestaan tuotettiin tekstiilejä, nahkaa ja rautaa. Kalifaatin eteläisessä osassa puolestaan käytiin aktiivisesti kauppaa eteläisten rajanaapurien kanssa ja tuotettiin norsunluuta, suolaa ja kolapähkinöitä.[15]
Veroja kevennettiin Sokoton kalifaatissa huomattavasti aiempaan tilanteeseen verrattuna. Ainoastaan šarian sallimat verot, kuten henkilö- ja maavero jätettiin voimaan. Valtio sai tuloja lisäksi kymmenyksistä ja sotaretkien saaliista.[10]
Lähteet muokkaa
- Chafe, Kabiru Sulaiman: Challenges to the Hegemony of the Sokoto Caliphate: A Preliminary Examination. Paideuma: Mitteilungen zur Kulturkunde, 1994. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- Umar, Muhammad S.: Islamic Discourses on European Visitors to Sokoto Caliphate in the Nineteenth Century. Studia Islamica, 2002. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- Lovejoy, Paul E.: Plantations in the Economy of the Sokoto Caliphate. The Journal of African History, 1978, 19. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- Njeuma, Martin Z.: Adamawa and Mahdism: The Career of Hayatu Ibn Sa'id in Adamawa, 1878-1898. The Journal of African History, 1971, 12. vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Umar 2002, s. 135
- ↑ Lovejoy 1978, s. 350
- ↑ Chafe 1994, s. 105-106
- ↑ Lovejoy 1978, s. 349
- ↑ a b Chafe 1994, s. 107
- ↑ Njeuma 1971, s. 67
- ↑ Chafe 1994, s. 101
- ↑ Lovejoy 1978, s. 347
- ↑ Chafe 1994, s. 104
- ↑ a b Chafe 1994, s. 103
- ↑ Lovejoy 1978, s. 342
- ↑ Lovejoy 1978, s. 346
- ↑ a b Lovejoy 1978, s. 348
- ↑ Lovejoy 1978, s. 346-347
- ↑ Lovejoy 1978, s. 347-348
Kirjallisuutta muokkaa
- Oluniyi, Olufemi: Reconciliation in Northern Nigeria: The Space for Public Apology. Frontier Press, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)