Avaa päävalikko

Maavero oli Suomessa keskiajalta vuoteen 1924 käytössä ollut vero, joka määräytyi eri aikoina erilaisten säädösten mukaan ja jolla oli yhteyttä maanluontoihin.[1]

Maavero SuomessaMuokkaa

Maaverot olivat ennen pääasiallinen verotuksen muoto ja vielä 1800-luvun alussa valtion päätulonlähde Suomessa. Maavero syntyi erilaisista henkilökohtaisista maksuista silloin kun henkilön maksukyvyn perusteena oli hänen maaomaisuutensa. Kustaa Vaasan aikana laadittiin erityiset luettelot eli maakirjat, ja näihin merkittiin pitäjittäin mitä veroa ja minkä perusteiden mukaan tilan oli maksettava maaveroa. Tällä tavalla määrätty vero sai nimekseen vanha maakirjavero. 1600-luvulla säädettiin eri aikoina ja eri tarkoituksiin alun perin tilapäisiksi tarkoitettuja veroja suoritettaviksi tiloilta vanhan maaveron lisäksi. Kun myös nämä verot jäivät pysyviksi, niistä syntyi maaveroon lisä, joka sai nimekseen manttaalivero. Molemmat verot yhdessä muodostivat vielä 1900-luvun alussa niin sanotun vakinaisen maaveron.[2]

Maavero oli alkujaan hyvin raskas, mutta maanviljelyksen edistyessä verorasitus lieventyi. Se oli kuitenkin vielä 1900-luvulla hyvin epätasainen verotusmuoto, koska veron perusteena oli muuttumattomasti itse maaomistus. Lisäksi säteritilojen ja rälssitilojen ei tarvinnut maksaa maaveroa lainkaan, ja myös useat pappissäädylle kuuluneet tilat olivat vähitellen saavuttaneet verovapauden. Vero kohdistuikin pääosin talonpoikiin.[2]

Vuonna 1908 erilaiset maaverot tuottivat Suomen valtiolle tuloa noin 3,5 miljoonaa markkaa, kun taas pelkästään paloviinavero tuotti samana vuonna noin 7,6 miljoonaa markkaa.[3]

Maaverot lakkautettiin Suomessa vuoden 1925 alusta.[4]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Facta – 10-osainen tietosanakirja. 6. osa. Porvoo: WSOY ja Tietosanakirja, 1974. ISBN 951-0-01486-9.
  2. a b E. Nevanlinna: ”Verot”, Teoksessa Yhteiskunnallinen käsikirja, s. 591. Helsinki: Kansanvalistusseura, 1910.
  3. E. Nevanlinna: ”Valtiotalous”, Teoksessa Yhteiskunnallinen käsikirja, s. 569. Helsinki: Kansanvalistusseura, 1910.
  4. Laki eräiden maaverojen lakkauttamisesta. Annettu 29. marraskuuta 1924.