Pyhäsalmen rautatieasema

Pyhäsalmi
Perustiedot
Lyhenne	Phä
Rataosa	Iisalmi–Ylivieska,; Pyhäkumpu–Pyhäsalmi
Sijainti	63°40′58″N, 025°58′56″E
Osoite	Asematie 8, 86800 Pyhäsalmi
Kunta	Pyhäjärvi (nimi vuosina 1993–1995 Pyhäsalmi)
Etäisyydet	Iisalmi 66 km,; Ylivieska 89 km,; Pyhäkumpu 5 km
Avattu	1925
Liikenne
Käyttäjiä	10 000 (v. 2008)
Liikennöitsijä(t)	VR Group
Taajamajunat	Iisalmi–Ylivieska
Tavaraliikenne	kaivannais- ja puutavaraliikennettä
Pysäköinti	maksuton
Muut tiedot	junakohtauspaikka
Matkustajalaituri(t)
Korkeus	26,5 cm
Lyhin ja pisin pituus	105 m
Pinnoite	Hiekka ja sora
Laiturikatokset	Puinen katos
Asemarakennus
Tyyppi	kaksikerroksinen
Suunnittelija	Jarl Ungern
Materiaali	puu
Rakennettu	1924
Ratapiha
Raiteisto	1 laituriraide
Aiheesta muualla
	Aseman tiedot
	Merkkien selitykset
	Infobox OK

Pyhäsalmen rautatieasema (lyh. Phä) on rautatieasema Suomen rataverkkoon kuuluvalla rataosalla Iisalmi–Ylivieska. Liikennepaikka sijaitsee Pyhäsalmella, Pyhäjärven kaupungin keskustaajamassa, ja sen etäisyys Helsingin päärautatieasemalta on 615,9 ratakilometriä mitattuna Pieksämäen ja Iisalmen rautatieasemien kautta. Liikennepaikka otettiin käyttöön 1925, kun Iisalmi–Pyhäjärvi-osuus valmistui.

Pyhäsalmi säilytettiin liikennepaikan nimenä, kun Pyhäsalmen kaupunki muutti nimensä 1. tammikuuta 1996 takaisin Pyhäjärven kaupungiksi.

Nykyisin Pyhäsalmen asema on miehittämätön junakohtauspaikka, ja liikenteenohjaustoiminnot hoidetaan kaukokäytöllä Ylivieskan rautatieasemalta käsin. Asemalla kuormataan säännöllisesti tavarajunia. Kaikki rataosalla liikennöivät taajamajunat pysähtyvät Pyhäsalmella.

Lähteet muokkaa

↑ Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma, s. 28. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Väliraportti. ISBN 978-952-255-511-3 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.7.2012). (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ ^a ^b ^c Rautateiden verkkoselostus 2013, s. LIITE 2 / 27 (37). Helsinki: Liikennevirasto, 2011. Liikenneviraston väylätietoja 2/2011. ISBN 978-952-255-735-3 (pdf) ISSN 1798-8284 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.7.2012). (Arkistoitu – Internet Archive)