Helena (mytologia)

henkilö kreikkalaisessa mytologiassa, Zeuksen tytär

Helena (m.kreik. Ἑλένη, Helenē; lat. Helena), joka tunnettiin myös Troijan Helenana, oli kreikkalaisessa mytologiassa Zeuksen ja Ledan tytär, ja Menelaoksen, Spartan kuninkaan puoliso. Hän oli Kastorin, Polydeukeen ja Klytaimestran sisar. Troijan sota alkoi, kun Paris sieppasi hänet.

Troijan Helena. Evelyn de Morganin maalaus vuodelta 1898.

Elämä muokkaa

Syntymä muokkaa

Useimmissa kertomuksissa, mukaan lukien Ilias ja Odysseia, Helena on Zeuksen ja Ledan tytär.[1] Euripideen näytelmä Helena, joka on myöhäiseltä viidenneltä vuosisadalta eaa., on varhaisin lähde kertomaan tunnetuimman version Helenan syntymästä, jossa Zeus joutsenen hahmon ottaneena ja kotkan takaa-ajamana etsi turvaa Ledan sylistä. Leda kiintyi joutseneen ja nämä kaksi makasivat yhdessä. Aikanaan Leda sai munan, josta Helena kuoriutui.[2] Toisessa versiossa tosin kerrotaan, että Helena olisikin ollut Nemesiksen, koston jumalan, tytär.

Theseuksen sieppaus muokkaa

Kaksi ateenalaista, Theseus ja Peirithoos, antoivat lupauksen avioitua Zeuksen tyttärien kanssa. Theseus valitsi Helena-lapsen, ja niin hän ja Peirithoos sieppasivat tämän pitääkseen hänet kunnes hän olisi tarpeeksi vanha avioon. Peirithoos puolestaan valitsi Persefonen, Haadeen puolison. He jättivät Helenan Theseuksen äidin, Aithran, luo ja matkustivat manalaan Haadeksen valtakuntaan siepatakseen Persefonen. Haades teeskenteli olevansa vieraanvarainen ja järjesti pidot, mutta heti kun miehet istuivat alas, käärmeet kietoituivat heidän jalkojensa ympärille pitäen heidän paikoillaan. Tämän jälkeen Kastor ja Polydeukes pelastivat Helenan ja palasivat hänen kanssaan takaisin Spartaan.[3]

Useimmissa lähteissä mainitaan, että Helena oli tapahtumien aikaan melkoisen nuori. Lesboksen Hellanikos kertoo hänen olleen seitsenvuotias, kun taas Diodoros Sisilialainen väittää häntä kymmenvuotiaaksi.[4] Toisaalta Stesikhoros kertoo Ifigeneian olleen Theseuksen ja Helenan tytär, jolloin olisi ilmeistä, että Helena olisi ollut lapsensynnytysiässä.[5] Useimmiten Ifigeneian sanotaan kuitenkin olleen Agamemnonin ja Klytaimestran tytär, mutta Duris Samoslainen ja muut myöhemmät kirjoittajat seurasivat Stesikhoroksen selostusta tapahtuneesta.[6]

Avioliitto Menelaoksen kanssa muokkaa

Kun Helenan tuli aika astua avioon, monet kuninkaat ja prinssit ympäri maailmaa saapuivat pyytämään hänen kättään tai laittoivat lähettiläänsä tekemään sen puolestaan. Kilpakosijoiden joukossa olivat Odysseus, Menestheus, Aias, Diomedes, Patroklos sekä Idomeneus, mutta suosikki oli Thyestestä maanpakoon veljensä kanssa lähtenyt Menelaos, joka joidenkin lähteiden mukaan ei itse saapunut paikalle, vaan häntä edusti hänen veljensä Agamemnon. Kaikki paitsi Odysseus toivat mukanaan paljon myötäjäislahjoja.

Tyndareus ei uskaltanut valita voittajaa kosijoista tai edes lähettää ketään pois peläten loukkaavansa heitä ja aiheuttavansa siten riitaa kosijoiden keskuudessa. Odysseus lupasi ratkaista ongelman, jos Tyndareus vain auttaisi häntä Penelopen, Ikaroksen tyttären kosiskelussa. Tyndareus suostui tähän heti, ja niin Odysseus ehdotti, että ennen valinnan tekemistä kaikkien kosijoiden tulisi vannoa juhlallinen vala, jossa nämä lupaavat puolustaa valittua puolisoa ketä tahansa vastaan, joka yrittää riitauttaa valinnan. Tämä ratkaisu osoittautuikin toimivaksi, ja niin Helena ja Menelaos naivat toisensa. Tyndareuksen kuoleman jälkeen Menelaoksesta tuli Spartan kuningas, koska ainoat miespuoliset vallanperijät, Kastor ja Polydeukes, olivat kuolleet ja nostettu Olympos-vuorelle.

Helenan kilpakosijat muokkaa

Helenan kosijoista on olemassa useampiakin eri luetteloita, koska he olivat myöhemmin myös Troijan sodan sankareita. Apollodoros listaa heistä nämä: Odysseus, Laerteen poika; Diomedes, Tydeuksen poika; Antilokhos, Nestorin poika; Agapenor, Ankaioksen poika; Sthenelos, Kapaneuksen poika; Amfimakhos, Kteatoksen poika; Thalpios, Eurytoksen poika; Meges, Fyleuksen poika; Amfilokhos, Amfiaraoksen poika; Menestheus, Peteoksen poika; Skhedios ja Epistrofos, Ifitoksen pojat; Polyksenos, Agastheneen poika; Peneleos, Hippalkimoksen poika; Leitos, Alektorin poika; Aias, Oileuksen poika; Askalafos ja Ialmenos, Areen pojat; Elefenor, Khalkodonin poika; Eumelos, Admetoksen poika; Polypoites, Peirithooksen poika; Leonteus, Koronoksen poika; Podaleirios ja Makhaon, Asklepioksen pojat; Filoktetes, Poiaan poika; Eurypylos, Euaimonin poika; Protesilaos, Ifikloksen poika; Menelaos, Atreuksen poika; Aias ja Teukros, Telamonin pojat; Patroklos, Menoitioksen poika.[7]

Tämä luettelo ei ole täydellinen; Apollodoros mainitsee aikaisemmin Kinyraksen, Kyproksen kuninkaan[8], ja myöhemmin Idomeneuksen, Kreetan kuninkaan.[9] Muita luetteloita ovat laatineet Hesiodos ja myöhemmin myös Hyginus.

Pariksen viettelemä muokkaa

 
Helena ja Paris. Jacques-Louis Davidin maalaus vuodelta 1788.

Joitakin vuosia myöhemmin, Paris, Troijan prinssi, saapui Spartaan naidakseen Helenan, jonka Afrodite oli hänelle luvannut Pariksen valittua tämän kauneimmaksi jumalattareksi, tosin samalla saaden Athenen ja Heran vihat niskoillensa. Afroditen lupauksen mukaisesti Helena rakastuikin häneen, halukkaana jättämään taaksensa Menelaoksen ja Hermionen, heidän yhdeksänvuotiaan tyttärensä, voidakseen olla uuden rakkaansa kanssa.

Helenan suhde Parikseen vaihtelee tarinan alkuperästä riippuen. Toisissa hän rakastaa tätä syvästi (kenties Afroditen vaikutuksesta, joka alun perin lupasi hänet Parikselle), kun taas toisissa hänen kuvataan olevan Troijassa kaapattuna vastoin tahtoaan tai jopa uutta miestänsä vihaavana julmana, itsekkäänä naisena, joka toi onnettomuutta kaikille hänen ympärillään. Euripideen näytelmässä Helena Hermes loi Zeuksen pyynnöstä Helenan kopion pilvistä, eikä Helena itse olisi ikinä edes mennyt Troijaan, vaan olisi viettänyt koko sodan Egyptissä. Kaiken kaikkiaan häntä luonnehdittiin tavattoman kauniiksi.

Troijan tuho muokkaa

Kun Menelaos huomasi puolisonsa hävinneen, hän kutsui kaikki aiemmat kosijat paikalle täyttämään valansa. Tästä alkoi Troijan sota, johon lähes koko Kreikka osallistui joko Troijaan hyökäten tai sitä puolustaen.

Sodan myöhäisessä vaiheessa Filoktetes tappaa Pariksen, jonka kuoleman jälkeen hänen veljensä Deifobos nai Helenan, kunnes Menelaos tappoi hänet.

Menelaos oli vaatinut, että ainoastaan hän saisi surmata uskottoman vaimonsa; mutta kun hän nosti miekkansa niin tehdäkseen, tämän kauneus sai hänet tiputtamaan miekan kädestään, ja viemään hänet kanssaan takaisin Kreikkaan.

Herodotos muokkaa

Herodotoksen mukaan Helena ei koskaan mennyt Troijaan. Pariksen täytyi pysähtyä Egyptissä matkallaan kotiin, jossa hänen palvelijansa kertoivat egyptiläisille Pariksen siepanneen Menelaoksen vaimon, vaikka tämä oli osoittanut hänelle vieraanvaraisuuttaan. Egyptiläiset nuhtelivat Parista ja ilmoittivät pidättävänsä tämän varastamat aarteet – Helena mukaan luettuna, kunnes Menelaos tulisi ne noutamaan takaisin. Paris saisi kolme päivää aikaa poistua heidän rannoiltaan.

Herodotos jatkaa tästä vielä pidemmälle väittäen Homeroksen olleen tietoinen tästä jättäen sen huomioimatta ainoastaan poeettisista syistä.[10] Herodotos myös kertoo, että heti sodan aluksi troijalaiset ilmoittivat kreikkalaisille, ettei heillä ole sen paremmin aarretta kuin Helenaakaan. Kreikkalaiset eivät tätä kuitenkaan uskoneet ennen kuin Troija oli hävitetty. Tämän jälkeen he lähettivät Menelaoksen Egyptiin noutamaan takaisin omansa.

Kohtalo muokkaa

Helena palasi Spartaan ja eli aikansa Menelaoksen puolisona kohdaten tuolloin Odysseian mukaan myös Telemakhoksen. Menelaoksen kuoleman jälkeen hänet karkotti maasta tämän poika, Megapenthes. Euripideen Orestes-näytelmässä Helena oli jo kauan sitten jättänyt maanpäällisen elämän taakseen ollen nostettuna Olympokselle melkein välittömästi Menelaoksen paluun jälkeen.

Myöhemmät traditiot muokkaa

Gorgias kirjoitti Helenan puolustukseksi kirjoituksen nimeltä Helenan ylistys (Helenēs enkōmion). Siinä hän pyrki puhdistamaan Helenan maineen avionrikkojana ja Troijan sodan aiheuttajana.

Lähteet muokkaa

  1. Ilias 3.199, 418, 426; Odysseia 4.184, 219; 23.218.
  2. Euripides, Helena 16-21, 257-59.
  3. Täydellisimmät kuvaukset tästä kertomuksesta antavat Apollodoros, Diodoros 4.63.1-3, ja Plutarkhos Theseus 31-34.
  4. Hellanikos 4F134; Diodoros 4.63.1-3.
  5. Stesikhoros, os. 191 PMG.
  6. Gantz, s. 289, 291.
  7. Apollodoros, Bibliotheka 3.10.8
  8. Apollodoros, Epitomi 3.9.
  9. Apollodoros, Epitomi 3.13.
  10. Herodotos, Historia ii

Aiheesta muualla muokkaa