Mykeneläinen Ateena
Ateena oli mykeneläisellä ajalla (noin 1600–1100 eaa.) yksi pronssikautisen Kreikan kaupungeista ja linnoituksista, vaikkakaan se ei vielä ollut aikakauden kaikkein merkittävin keskus. Kaupungin asutus keskittyi sen linnavuoren Akropoliin alueelle. Mykeneläisen ajan päättymisestä Ateena vaikuttaa selvinneen muita keskuksia rauhallisemmin.[1][2][3]
Historia ja myytit muokkaa
Ateena on ollut asuttu viimeistään neoliittisella kivikaudella. Varhaisimmat merkit asutuksesta ovat peräisin noin ajalta 4000 eaa. Merkittävimmät löydöt ovat jo tuolla ajalla Akropolis-kukkulan ympäristöstä. Kreikkalaiset heimot saapuivat alueelle myöhemmän pronssikauden alussa noin 1600 eaa.[1] Varsinaisena kaupunkina Ateenasta voidaan puhua 1500-luvulta eaa. lähtien. Perinteen mukaan kaupunki olisi perustettu vuonna 1581 eaa.[4] Akropolis säilyi asutuksen keskuksena myös tällä niin kutsutulla mykeneläisellä ajalla.[1]
Mykeneläisellä ajalla kaupunkia hallitsivat Ateenan kuninkaat. Pääosin mykeneläiselle ajalle sijoittuva kreikkalainen mytologia on saattanut säilyttää joitakin tietoja näistä, vaikka suurinta osaa pidetäänkin taruhenkilöinä. Ensimmäiseksi kuninkaaksi mytologiassa nimetään Kekrops. Hänen kautensa sijoitetaan juuri Ateenan perustamisen aikoihin 1500-luvun eaa. alkupuolelle. Kekropsin sanotaan valinneen kaupungin paikan ja omistaneen sen Athenelle. Kekropsin haudan katsottiin myöhemmin sijainneen Erekhtheionin paikalla. Myytti on voinut syntyä siten, että myöhemmät kreikkalaiset ovat löytäneet paikalta mykeneläisen ajan hautoja ja muita jäänteitä. Theseuksen kuvataan yhdistäneen Attikan kylät yhdeksi Ateenan alaiseksi kaupungiksi tai mykeneläiseksi kuningaskunnaksi noin 1300-luvulla eaa.[1][2][4]
Kuninkaan alaisuudessa hallitsivat sotapäälliköt ja muu yläluokka. Ateena kävi kauppaa laajalla alueella ympäri itäistä Välimerta ja sillä oli yhteyksiä myös muun muassa Kreetan minolaiseen kulttuuriin. Ateenan satamana toimi pronssikaudella Faleron.[1][2] Mykeneläinen asutus lisääntyi Attikan alueella 1300–1200-luvuilla eaa. Kukkula linnoitettiin noin 1270 eaa., noin sata vuotta myöhemmin kuin Mykene. Vähitellen Ateenasta tuli Attikan merkittävin mykeneläinen keskus, osaksi mahdollisesti siksi, että sen linnavuori Akropolis oli lähialueen paras linnoituspaikka ja sen muurit yhtä mahtavat kuin Argoliin suuremmilla mykeneläisillä keskuksilla Mykenellä ja Tirynsillä.[5][6] Ateena hallitsi omaa aluettaan Attikaa, eikä ollut ainakaan suoranaisesti Mykenen alaisuudessa, vaikkakin Mykene on saattanut olla aikansa keskuksena ”ensimmäinen vertaistensa joukossa”.[3]
Homeroksen Iliaan perusteella Ateenalla oli vain pieni osa Troijan sodassa, mikä osaltaan kertoo siitä, ettei Ateena kuulunut tuolla ajalla kaikkein merkittävimpiin kaupunkeihin.[2] Ateenalaisen perinteen mukaan kaupunki vältti kaikkien muiden mykeneläisten keskusten kohtaaman doorilaisvalloituksen ja tuhoutumisen mykeneläisen ajan lopulla noin 1100 eaa. Siksi antiikin ajan ateenalaiset esittivät itsensä Attikan autokhthoonisina eli alkuperäisinä asukkaina. Mykeneläinen kulttuuri kuitenkin hävisi noin 1000-luvulla eaa. mahdollisesti siksi, ettei yksinäinen mykeneläinen keskus voinut säilyä muuttuneessa maailmassa.[5] Kulttuurissa tapahtui erilaisia muutoksia muun muassa hautaustavoissa ja keramiikassa sekä raudan käyttöönoton kautta.[3] Tuho ei kuitenkaan ollut yhtä voimakas kuin muualla.[4] Ateenan jonkinasteinen säilyminen saattoi vaikuttaa siihen, että kaupunki nousi geometriselta kaudelta lähtien yhdeksi Kreikan merkittävimmistä.
Athene-jumalattaren palvonta Akropoliilla on todennäköisesti peräisin jo mykeneläiseltä ajalta. Kyseessä on saattanut olla mykeneläinen palatsi- tai sodanjumalattaren kultti. Lineaari-B-kirjoituksista tunnetaan mykeneläisen uskonnon jumalatar a-ta-na po-ti-ni-ja (Athana Potnia).[5]
Rakennukset ja löydökset muokkaa
Ateenan asutus keskittyi jo esihistoriallisella ajalla Akropolis-kukkulan ympäristöön. Kukkulalla on jäänteitä mykeneläisellä ajalla rakennetusta kyklooppimuurista, joka tunnetaan nimellä Pelasgimuuri. Se osoittaa kukkulan olleen linnoitettu jo tuolloin. Muuri on säilynyt parhaiten myöhemmän Athene Niken temppelin läheisyydessä, ja temppelin perustuksissa on mykeneläisaikaisen tornin kiveystä. Muurissa oli sisäänkäynnit länsisivulla myöhemmän Propylaian paikalla, sekä pohjoissivulla, josta oli salainen käynti vesilähteelle.[1][2][6]
Kukkulalla on oletettavasti sijainnut mykeneläinen palatsi (anaktoron) megaron-huoneineen. Sen oletetaan sijainneen myöhemmän Erekhtheionin temppelin paikalla, sillä paikalla on ollut mykeneläisaikaisia tasanteita suurta rakennusta varten. Lisäksi temppeli pitää sisällään kaupungin varhaisiin myytteihin liittyneitä kulttipaikkoja. Palatsista ei kuitenkaan ole säilynyt selviä jäänteitä, ainoastaan joitakin todennäköisiä rakenneosia, jotka oli myöhemmin siirretty eri paikkaan. Palatsi tuhoutui mahdollisesti maanjäristyksessä tai tulipalossa.[1][2][6]
Kukkulan pohjoisrinteeltä on löydetty niin kutsuttu Mykeneläinen lähde, joka mahdollisti linnavuoren puolustautumisen pitkänkin piirityksen aikana. Akropoliin lisäksi asutuksen merkkejä on löydetty myös myöhemmän Olympoksen Zeuksen temppelin alueelta.[1] Mykeneläisiä hautoja on löydetty monesta paikasta, kuten eri puolilta Akropoliin rinteitä. Myös klassisen kauden Agoran aluetta käytettiin hautausmaana aina geometriselle kaudelle saakka.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Mycenaean Athens Ancient Athens 3D. Viitattu 4.4.2016.
- ↑ a b c d e f Athens in the Mycenaean Age Ancient Athens. Viitattu 4.4.2016.
- ↑ a b c Freeman, Charles: Egypt, Greece and Rome: Civilizations of the Ancient Mediterranean, s. 82–84. Second Edition. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-926364-7.
- ↑ a b c Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Ateena”, Antiikin käsikirja, s. 64–66. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ a b c Immerwahr, Sara Anderson: The Neolithic and Bronze Ages, Nide 13, s. 152–157. ASCSA, 1971. ISBN 0876612133. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Castleden, Rodney: The Mycenaeans, s. 64–65. Peoples of the Ancient World. Routledge, 2005. ISBN 1134227825. Teoksen verkkoversio.