Hanna Taini
Hanna Taini (oik. Schlimovitsch, vuodesta 1932 Lefko; 24. kesäkuuta 1911 Helsinki – 30. tammikuuta 1996 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja eräs 1930-luvun suosituimpia elokuvatähtiä. Hän näytteli kymmenessä kokoillan näytelmäelokuvassa 1929–1942, neljä niistä on Valentin Vaalan ohjaamia. Taini oli tunnettu jo ennen suomalaisen elokuvan kulta-ajan alkua, ja hänen tähteytensä jatkui toisen maailmansodan vuosiin saakka. Aikakirjoihin hän on jäänyt ennen kaikkea roolistaan elokuvassa Siltalan pehtoori. Puheteatterin puolella Hanna Tainin näyttämö oli Ruotsalainen Teatteri.
| Hanna Taini | |
|---|---|
 Hanna Taini vuonna 1941 elokuvassa Morsian yllättää. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Hanna Schlimovitsch |
| Syntynyt | 24. kesäkuuta 1911 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 30. tammikuuta 1996 (84 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Josef Lefko ( 1932; 1996) |
| Lapset | 3 |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Hanna Taini |
| Aktiivisena | 1929–1942 |
| Merkittävät roolit |
”Lilli Lind” Siltalan pehtoori |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elämä ja ura muokkaa
Perhetausta muokkaa
Hanna Taini syntyi suomenjuutalaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa olivat räätäli Nachum Mendel Schlimowitsch ja Rebecka Schlimowitsch (o.s. Hertz). Hanna oli viisilapsisen perheen nuorin, ja hänen sisaruksiaan olivat Ester (1903–1953), Jakob (1906–1996), Bernhard (1907–1988) ja Martha (1909–1941).[1]
Äiti Rebecka kuoli Hannan ollessa vain kymmenvuotias, ja isä parisen vuotta myöhemmin. Vanhempiensa kuoleman jälkeen sisarusparvi päätti vakaasti pysytellä yhdessä, eikä suostunut viranomaispainostukseen, jolla heidät pyrittiin sijoittamaan eri perheisiin. Tainin sisar Martha Kir kuoli keskitysleirillä Riiassa aviomiehensä ja tyttärensä kanssa.[1] Hanna Tainin veli Jakob ”Jack” Schlimovitsch (kesäkuusta 1939 alkaen Kamras) työskenteli elokuva-alalla, kuten myös veljenpoika Freddy Kamras (1944–2004).[2]
Näyttelijän ura muokkaa
Hanna Taini tunsi omien sanojensa mukaan kutsumusta elokuvaan jo hyvin nuorena ja oli mukana Helsingin jiddišinkielisessä näyttämöseurassa. Hänen opinahjonsa oli Bulevardin Ruotsalainen tyttökoulu. Hanna herätti alun perin insinööri Heikki Ahon mielenkiinnon kauniina ja kypsältä vaikuttavana koulutyttönä Fazerin kahvilassa. Aho ehdotti hänelle koekuvausta. Hanna oli kuitenkin vasta 14-vuotias, eivätkä vanhemmat sisarukset halunneet päästää häntä alalle liian varhaisessa iässä.[3]
Aho uudisti tarjouksensa muutamaa vuotta myöhemmin, ja Tainin elokuvaura alkoi 18-vuotiaana vuonna 1929 Valentin Vaalan ohjaamassa mykkäelokuvassa Mustalaishurmaaja. Vaalan mielestä sukunimi Schlimovitsch oli filmitähdelle liian pitkä, vierasmaalainen ja juutalainen. Jälkimmäinen ei haitannut Vaalaa, mutta se olisi voinut aiheuttaa Hannalle hankaluuksia, sillä juutalaisiin suhtauduttiin Suomessakin usein ennakkoluuloisesti. Schlimovitschin tilalle Hanna keksi poikaystävänsä kanssa taiteilijanimen Taini. Mustalaishurmaajassa hän näytteli mustalaistyttö Akrisia ja lumosi arvostelijat. Keväällä 1931 Taini sai hyvät arvostelut sivuosastaan elokuvassa Laveata tietä. Samana vuonna hän tulkitsi kiihkeäntulisen tanssijatar Sabinan osan äänielokuvassa Jääkärin morsian. Arvostelijat kehuivat hänen näyttelijänkykyjään ja ulkoisia avujaan.[4]
Ennen elokuvadebyyttiään Taini pääsi opiskelemaan Svenska Teaternin oppilaskouluun. Mustalaishurmaajan kuvaaja Aho oli huomioinut Tainin lahjakkuuden teatterin oppilasnäytännössä, jossa tämä oli esittänyt vaikuttavan tanssikohtauksen.[5] Kun suomalainen elokuvateollisuus oli lähellä konkurssia lama-aikana, Taini jatkoi teatteriopintojaan ja sai vähitellen yhä merkittävämpiä näyttämörooleja. Hänen maineikkaimpia töitään Ruotsalaisessa Teatterissa olivat muun muassa Vanhan Heidelbergin Käthie, Peer Gyntin Anitra ja Casanovan keisarinna Maria Theresia. Laulu- ja tanssitaitonsa ansiosta hän menestyi varsinkin opereteissa.[6]
Hanna Tainin uran merkkipaalu oli marraskuussa 1934 ensi-iltansa saanut Siltalan pehtoori. Taini näytteli elokuvan naispääosan, Siltalan valtiattaren Lilli Lindin roolin. Miesvastanäyttelijä, itse Siltalan pehtoori oli Jalmari Rinne. Risto Orkon ohjaaman kartanokomedian yleisömenestys oli ennennäkemätön: lähes miljoona katsojaa. Elokuvan myötä Tainista tuli ensimmäinen ”koko kansan tähti”, vaikka hänen suorituksensa taiteellinen taso jäi vaatimattomaksi. Ruotsinkielisenä hän sai moitteita korostuksesta puheessaan.[7]
Hanna Tainista tuli yleisön ohella kansikuvien suosikki. 1930-luvun kuluessa hänet nähtiin muun muassa Suomen Kuvalehden kannessa ja kolmeen otteeseen Eevan kannessa.[5] Elokuva-lehden Benyol luonnehti Tainia: ”Jokainen, joka rakastuu Hanna Tainiin, unelmoi ensi kädessä mustalaisromantiikasta ja metsän reunaan pystytetyistä teltoista, joiden äärellä nuotiot palavat ja silmät iskevät tulta tamburiinien tahdissa. Ja ainakin jo joka toinen on ehtinyt häneen rakastua ja joka kolmas on rakastumaisillaan.” Eksoottisen tummasta Tainista kiinnostui jopa Greta Garbon löytänyt ohjaaja Mauritz Stiller. Stillerin aikomuksena oli tehdä Tainista kansainvälinen tähti, mutta hän ehti kuolla sitä ennen.[8]
Siltalan pehtoorin jälkeen Tainin elokuvauralla seurasi tauko. Helmikuussa 1937 tuli ensi-iltaan draamaelokuva Ja alla oli tulinen järvi, jossa Tainilla oli rooli Elma Lumiana. Arvostelijoiden mielestä hän ei vakuuttanut vanhemman naisen osassa. Maaliskuussa 1938 ilmestyi Karmankolon kuningas; siinä Taini näytteli Elisa Rosengreniä. Tämäkin roolisuoritus sai tylyn vastaanoton kriitikoilta.[9]
Kun Taini sai naispääosan elokuvasta Vihreä kulta (1939), lehdistö toivotti hänet ylistävin äänenpainoin tervetulleeksi takaisin elokuvan maailmaan. Häntä kutsuttiin hienostuneeksi maailmannaiseksi, ”Grand Dameksi”, jollaista suomalainen elokuva tarvitsi. Taini selvisi vuorineuvoksettaren osastaan miten kuten ja arvostelijat nostivat jälleen esiin hänen ”veistoksellisen kauneutensa”. Tainin vastanäyttelijänä nähtiin Olavi Reimas.[10]
Talvisodan aikana Taini siirtyi tyttärensä kanssa Helsingistä Kokkolaan. Lisäksi hän vieraili Tukholmassa Vihreän kullan Ruotsin ensi-illassa. Samassa yhteydessä hän antoi runonlausuntaesityksiä.[11]
Elokuvauran loppu muokkaa
Elokuvassa Morsian yllättää vuonna 1941 Taini teki onnistuneen sivuosan vamppina. Rooli oli hänelle mieluinen, sillä se ei toistanut aiempien elokuvatehtävien hienostorouva-asetelmia.[12] Taini kertoi Elokuva-Aitalle antamassaan haastattelussa kyllästyneensä esittämään kylmiä ja rikkaita naisia: ”Ne salonkikohtaukseni, ne ovat mielestäni vallan sietämättömiä. Ja mikä vielä pahempi, ne ovat olleet kiusanani useimmissa filmeissäni ---”. Taini päätti valkokangasuransa 30-vuotiaana, hänen viimeinen roolinsa oli sivuosa Toivo Särkän elokuvassa Onni pyörii (1942). Vuonna 1943 Taini oli mukana elokuvassa Ballaadi, jossa hänellä oli sivuosa Aurora Karamzinina. Elokuvaa lyhennettiin leikkausvaiheessa melkoisesti, ja myös Tainin osuus leikattiin pois. Samoihin aikoihin Taini päätti lopettaa elokuvatyöt ja poistua julkisuudesta.[13]
Taini esiintyi elokuvauransa aikana kaikkiaan kymmenessä elokuvassa. Lapsena saamansa nivelreuman takia hän joutui jättämään myös teatterin, mutta liikuntaa hän harrasti aktiivisesti koko ikänsä. Tulevina vuosikymmeninä Tainin julkiset esiintymiset rajoittuivat esiintymisiin hyväntekeväisyysgaaloissa ja novellien lukemiseen radiossa. Lehtihaastatteluja hän antoi silloin tällöin.[14]
Näyttelijänuransa päätyttyä Hanna Taini työskenteli parikymmentä vuotta eräässä hattuliikkeessä Helsingin Aleksanterinkadulla. Seniorivuosinaan hän opetti puhetekniikkaa ja järjesti ruotsin kielen keskustelutunteja. Hän pyrki opettamaan tyylipuhdasta ruotsia ja piti riikinruotsia osin jopa rappeutuneena.[15]
Yksityiselämä muokkaa
Toukokuussa 1932 Taini avioitui insinööri ja liikemies Josef Lefkon (1904–2001) kanssa. Vuonna 1935 pariskunnalle syntyi tytär Harriet, joka tunnettiin myöhemmin televisiokuuluttaja Harriet Wredenä. Myöhemmin perheeseen syntyivät tyttäret Marina ja Claire.[16]
Hanna Taini kuoli 84-vuotiaana 30. tammikuuta 1996. Hänet on haudattu Helsingin juutalaiselle hautausmaalle.
Filmografia muokkaa
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1929 | Mustalaishurmaaja | Akris |
| 1931 | Laveata tietä | Lorette |
| Jääkärin morsian | Sabina Tamm, balettityttö Varsovasta | |
| Erämaan turvissa | nihilistityttö Vera Maretskaja | |
| 1934 | Siltalan pehtoori | Lilli Lind, Siltalan omistajatar |
| 1937 | Ja alla oli tulinen järvi | Elma Lumia |
| 1938 | Karmankolon kuningas | Elisa Rosengren |
| 1939 | Vihreä kulta | Kristine Bergman |
| 1941 | Morsian yllättää | Asta Jokimaa |
| 1942 | Onni pyörii | vuorineuvoksetar Heimonheimo |
Lähteet muokkaa
- Rytkönen, Sisko: Ihanat naiset kankaalla – filmitähtiä suomalaisen elokuvan kultakaudelta. Helsinki: Majakka, 2008. ISBN 978-951-9260-88-4.
- Laine, Kimmo & Lukkarila, Matti & Seitajärvi, Juha: Valentin Vaala. SKS, 2004. ISBN 951-746-562-9.
- Rytkönen, Sisko: Taini, Hanna (1911–1996) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.10.2018. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Hanna Schlimowitsch 1911–1996 Amitys.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Muir, Simo: Hanna Tainin suku vaikeni murhatusta siskosta ja tämän tyttärestä seitsemäksi vuosikymmeneksi – Filmitähden sisar perheineen menetti henkensä holokaustissa Riiassa Helsingin Sanomat. 27.1.2018. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 27.1.2018.
- ↑ Freddy Kamras (maksullinen muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 11.12.2004. Viitattu 3.6.2012.
- ↑ Rytkönen 2008, s. 25.
- ↑ Rytkönen 2008, s. 26–28.
- ↑ a b Hanna Taini (maksullinen muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. [vanhentunut linkki]
- ↑ Rytkönen 2008, s. 28.
- ↑ Rytkönen 2008, s. 29, 31.
- ↑ Rytkönen 2008, s. 26, 28.
- ↑ Rytkönen 2008, s. 33, 34.
- ↑ Rytkönen 2008, s. 34–36.
- ↑ Rytkönen 2008, s. 37, 38.
- ↑ Rytkönen 2008, s. 38, 39
- ↑ Rytkönen 2008, s. 40.
- ↑ Rytkönen 2008, s. 40, 41.
- ↑ Rytkönen 2008, s. 43.
- ↑ Rytkönen 2008, s. 41.