Karmankolon kuningas

Karmankolon kuningas (Härskaren på Karmala) on suomalainen elokuva vuodelta 1938. Se perustuu Lauri Virran jatkokertomukseen Karmankolon kapina, joka julkaistiin Hakkapeliitta-lehdessä vuonna 1927. Kohtalo johdattaa kulkurin Karmankolon työmaalle, missä alkaa ilmetä viinaan ja palkkarahoihin liittyviä epäselvyyksiä. Elokuva on mustavalkoinen.

Karmankolon kuningas
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Toivo Palomurto
Käsikirjoittaja Toivo Palomurto
Tuottaja Harry Hagström
Säveltäjä Toivo Palomurto
Kuvaaja Hugo Kaipio
Pääosat Toivo Palomurto
Hanna Taini
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Kuvatuote
Ensi-ilta 6. maaliskuuta 1938
Kesto 102 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

HenkilötMuokkaa

PääosatMuokkaa

 Toivo Palomurto  kulkuri, Erkki Karisalmi  
 Hanna Taini  Elisa Rosengren  
 Urho Somersalmi  vuorineuvos Rosengren  
 Aapo Similä  Jonas Sörensen, Bergan-Joonas  
 Ari Vankia  mestari  
 Anja Suonio-Similä  emännöitsijä  
 Eino Linnanheimo  Georg Anders Gyllendahl, Jori  

JuoniMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Muuan kulkuri loukkaantuu, kun vuorineuvos Rosengrenin auto kolaroi hänen hevosrattaidensa kanssa. Hänet viedään hoidettavaksi vuorineuvoksen kotiin, Tuurankallion hoviin. Hän toipuu Rosengrenin kauniin tyttären, Elisan hoivassa. Toipilasajan jälkeen kulkuri saa paikan Karmankolon työmaalta, missä hän etenee leirin vartijaksi. Työtehtävässään hän yllättää erään juopottelevan miessakin ja löytää pian miesten salaviinanpolttimon, jonka hän hävittää. Tästä suivaantuu Bergan Joonas, joka hyökkää kulkurin kimppuun. Joonas häviää tappelun ja hänet pidätetään, sillä hän on murhasta etsintäkuulutettu. Yön sylissä hänen onnistuu kuitenkin paeta. Hän alkaa suunnitella työmaan palkkarahojen ryöstämistä insinöörinä esiintyvän Jorin ja muiden apulaistensa kanssa. Kulkuri saa Joonaksen kiinni varkaiden piilopirtistä. Samaan aikaan Joonaksen apumiehet onnistuvat ryöstämään palkkarahat: He kaatavat maantielle puun, johon vuorineuvos Rosengrenin auto törmää. Rosengren ja Elisa lentävät ulos autosta ja menettävät tajuntansa. Kulkurin onnistuu pelastaa Elisa piilopirttiin. Hän pyytää kaunotarta vartioimaan Joonasta, sillä hänen itsensä on lähdettävä varkaiden perään. Joonas käyttää tilaisuutta hyväkseen ja valehtelee Elisalle että kulkuri on murhaaja ja koko ryöstön ideoija. Höynäytetty Elisa avaa Joonaksen siteet.

Joonas saa apurinsa kiinni ja anastaa koko ryöstösaaliin haltuunsa, mutta ennen pitkää kulkuri pääsee hänen jäljilleen. Alkaa takaa-ajo, jolloin Joonas joutuu luopumaan rahasäkistä. Hän ampuu kulkuria, joka haavoittuu luodista. Karmankolon työmaalla Jori koettaa tehdä kulkurista syyllisen ryöstöön. Elisa pitää kulkurin puolta. Jori taasen järjestää räjähdyksen, jonka aiheuttaman sekasorron turvin hän ryöstää toimistossa olevat palkkarahat ja pakenee. Kulkuri lähtee ajamaan häntä takaa. Työmaalla alkaa olla levotonta, sillä työntekijät epäilevät johdon lavastaneen koko palkkaraharyöstön. Kulkuri tavoittaa Jorin ja Joonaksen helsinkiläisestä hotellista. Vuorineuvos saa kuulla radiosta, että roistojen pidätystä on edesauttanut ratkaisevasti insinööri Erkki Karisalmi eli Karmankolon salaperäinen kulkuri. Insinööri ajaa partansa, laittaa puvun ylleen ja esittäytyy vuorineuvokselle omana itsenään. Vuorineuvos kutsuu Karisalmen illalliselle, missä myös Elisa on läsnä. Lopussa Karisalmi ja Elisa saavat toisensa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

ArvioinnitMuokkaa

Aikalaiskriitikot kiittivät suomalaista elokuvayrittäjyyttä sinänsä, mutta moittivat Karmankolon kuninkaan teknistä laatua ja laahaavaa käsikirjoitusta. Uusi Suomi: "Jos ohjaaja Toivo Palomurto olisi käyttänyt rohkeammin leikkaussaksia, moni nyt pitkästyttävä kohta olisi pakoutunut, ja jos saksiminen olisi ollut järjestelmällistä, filmin koko tempo kukaties olisi muokkautunut seikkailuhengen mukaiseksi." Helsingin Sanomien mielestä teos olisi pelastettu "katsottavien joukkoon" lyhentämällä eräitä "mitään sanomattomia kohtia". Ilta-Sanomat kirjoitti: "Siinä on paljon virheitä ja puutteellisuuksia, mutta myös paljon hyvää yritystä, paikoitellen jopa hyvää, se on oikeata tunnelmaakin." Näyttelijöistä nostettiin esille Somersalmen suoritus.[1]

HuomioitaMuokkaa

Karmankolon kuningasta kuvattiin muun muassa Brändön huvilakaupungissa, Paraisilla ja Helsingissä. Karmankolon leiriä esitti Paraisten Kalkki Oy:n kaivosalue. Kuvaukset aloitettiin elokuussa 1937 ja päätettiin saman vuoden syksynä.[2]

Palomurron elokuvasovitus poikkeaa Virran alkuperäistekstistä varsinkin loppuosaltaan. Alkuperäisen teoksen keskeinen teema, työmiesten kapinaan nousu Karmankolon työmaalla, muunnettiin elokuvalaitoksessa palkkasotkuista johtuvaksi liikehtimiseksi. Vuonna 1943 Virran aiheesta julkaistiin romaani Karmankolon sankarijätkä. Karmankolon kuninkaan yleisömenestys oli heikko.[3]

Lähteet ja viitteetMuokkaa

  • Suomen kansallisfilmografia 2, ISBN 951-37-1582-5, kirjastoluokka 77.4
  • Elonet Karmankolon kuningas
  1. Suomen kansallisfilmografia 2, sivut 237 ja 238
  2. Suomen kansallisfilmografia 2, sivu 235
  3. Suomen kansallisfilmografia 2, sivu 238

Aiheesta muuallaMuokkaa