Wikipedia

Mauritz Stiller

suomalais-ruotsalainen elokuvaohjaaja ja näyttelijä (1883-1928)

Mauritz Stiller (oik. Moshe Stiller 17. heinäkuuta 1883 Helsinki – 18. marraskuuta 1928 Tukholma, Ruotsi) oli suomenjuutalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä.[1] Hän on ainoa suomalainen, jolle on myönnetty tähti Hollywood Walk of Famelle.

Mauritz Stiller
Mauritz Stiller vuonna 1927.
Mauritz Stiller vuonna 1927.
Henkilötiedot
Koko nimi Moshe Stiller
Syntynyt17. heinäkuuta 1883
Helsinki
Kuollut18. marraskuuta 1928 (45 vuotta)
Tukholma
Ammatti elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja, näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Lapsuus ja nuoruus Helsingissä muokkaa

Mauritz Stillerin isä oli Valko-Venäjällä syntynyt sotilasmuusikko Hirsch Stiller, joka tuli vuonna 1867 Suomeen Venäjän armeijan mukana. Äiti Mindel Weissenberg oli kotoisin Puolan Łódźista.[2] He olivat aškenasijuutalaisia. Mauritz syntyi Helsingissä vuonna 1883. Hän jäi täysorvoksi nelivuotiaana, kun hänen äitinsä teki itsemurhan. Isä oli kuollut aiemmin samana vuonna[1]. Tällöin hänen perhetuttavansa, hattutehtailija Katzmann otti Stillerin kasvatiksi. Stiller sai työskennellä kasvatusisänsä hattukaupassa, mutta samalla hän unelmoi näyttelijän ammatista. Hän liittyi 16-vuotiaana teatteriseurueeseen ja pääsi pian näyttelijäksi Kansallisteatteriin. Hän oli isokokoinen ja komea mies, ja eloisuutensa vuoksi hän oli suosittu koomisten roolien esittäjä. Stiller esiintyi sekä Helsingissä että Turussa.

Lupaava näyttelijänura Suomessa kuitenkin katkesi Venäjän armeijan kutsuntoihin. Stillerin edesmennyt isä oli ollut Helsingin venäläisen rykmentin sotilassoittaja. Stiller haettiin kotoa ja toimitettiin Novgorodiin, missä hänen isänsä oli viimeksi ollut kirjoilla. Stiller kuitenkin pääsi pakenemaan ja jatkoi matkaansa Tukholmaan. Syksyllä 1907 hän kuitenkin palasi Suomeen ja toimi kaksi vuotta näyttelijänä Svenska Teaternissa.[1]

Elokuvaura Ruotsissa muokkaa

Stiller muutti 1909 lopullisesti Ruotsiin. Hän jatkoi näyttelijänä tukholmalaisissa teattereissa ja yleni teatteriohjaajaksi vuonna 1911. Myös elokuvat alkoivat kiinnostaa häntä, ja vuonna 1912 hänet kiinnitettiin Svenska Bion toiseksi pääohjaajaksi Victor Sjöströmin rinnalle.[1]

Stiller oli alusta alkaen varsin tuottelias ohjaaja, sillä 1912–1915 hän ohjasi noin 30 lyhyttä ja pitkää elokuvaa. Nämä elokuvat ovat kuitenkin aikojen kuluessa tuhoutuneet tai hävinneet, joten Stillerin ensimmäisistä elokuvavuosista ei tiedetä juuri mitään. Sen sijaan joitakin hänen käsikirjoituksiaan tuolta ajalta on säilynyt. Niihin tehdyistä kuvausohjeista käy ilmi, että Stiller kehittelemät tarinat syntyivät ensi sijassa kuvien kautta. Kuvaajaveljesten Julius ja Henrik Jaenzonin kautta Stiller opiskeli elokuvan kieliopin jo hyvin varhain.

Stiller toimi myös jokaisen elokuvan leikkaajana ja usein myös käsikirjoittajana. Hän myös näytteli joissakin elokuvissaan. Stilleriä voidaan siis pitää elokuviensa ehdottomana auteurina.

Urbaania komediaa muokkaa

Eurooppalainen, urbaani kulttuuri kiinnosti Stilleriä enemmän kuin perinteinen pohjoismainen agraarikulttuuri. Rakkautta ja journalismia (1916) on Stillerin ensimmäinen säilynyt elokuva. Se on juuri Stillerille tyypillinen kaupunkikomedia Karin Molanderin esittämästä reportterista, joka soluttautuu kotiapulaiseksi Richard Lundin esittämän julkisuutta pakoilevan naparetkeilijän talouteen.

Toinen Suomessa syntynyt ruotsalaistunut elokuvantekijä Gustaf Molander käsikirjoitti Stillerille elokuvat Thomas Graalin paras elokuva (1917) sekä Thomas Graalin parhaat lapset (1918). Nämä ovat ehkä ensimmäisiä elokuvanteosta kertovia elokuvia. Kummassakin näytteli Stillerin pahin "kilpailija" Victor Sjöström pääosaa, hajamielistä käsikirjoittajaa Thomas Graalia, joka rakastuu ja menee myöhemmin naimisiin Karin Molanderin esittämän näyttelijän kanssa.

Stillerin elokuva Gränsfolken (1913) löytyi kesällä 2009 puolalaisen seurakunnan kellarista muiden harvinaisuuksien joukosta. Elokuva kiellettiin Suomessa 1914.[3]

Erotikon (1920) oli elokuvahistorian ensimmäisiä romanttisia komedioita. Se on tarina aviossa olevasta tiedemiehestä, joka rakastuu nuoreen naiseen samaan aikaan, kun hänen vaimollaan on suhde tiedemiehen parhaan ystävän kanssa. Elokuvassa on samanlaista sofistikoitunutta seksiä, jota Erich von Stroheim ja Cecil B. DeMille olivat elokuvissaan jo esittäneet.

Ernst Lubitsch sai omalle ohjaajanuralleen vahvoja vaikutteita juuri Erotikonista. Myös Valentin Vaalan 1930–1940-luvun salonkikomedioissa näkyy selviä stillermäisiä vaikutteita.

Suomalaiset aiheet muokkaa

 
Mauritz Stiller ja Greta Garbo 6. heinäkuuta 1925.

Agraarikulttuuri ei ollut täysin Stillerin kiinnostuksen ulkopuolella. Tämän kulttuurin kuvaamiseen Stiller käytti apunaan erityisesti suomalaisia aiheita. Vuonna 1919 valmistunut Johannes Linnankosken romaaniin pohjautuva Laulu tulipunaisesta kukasta oli Stillerin uusi valtaus alueella, johon Victor Sjöström oli erityisesti perehtynyt. Elokuvan toinen suomalaistekijä oli Armas Järnefelt, joka sävelsi sen musiikin.

Juhani Ahon romaaniin perustuva Juha valmistui vuonna 1921, ja se oli klassikkoromaanin ensimmäinen elokuvasovitus. Myöhemmin siitä valmistui vielä kolme muuta elokuvaa, viimeisimpänä Aki Kaurismäen mykkäversio 1990-luvun lopulla. Juhan parissa Stillerillä oli viimeistä kertaa täydellinen taiteellinen vapaus.

Selma Lagerlöf -filmatisoinnit muokkaa

Victor Sjöströmin ohella Stiller oli yksi parhaimmista Ruotsin kansalliskirjailijan Selma Lagerlöfin elokuvallisista tulkitsijoista. Aarne-herran rahat (1919) oli huikea historiallinen spektaakkeli kolmesta skotlantilaisesta palkkionmetsästäjästä, jotka vaeltavat 1500-luvun talvisessa Ruotsissa. Itse Sergei Eisenstein on ottanut vaikutteita elokuvan lopun hautajaisjaksosta.

Lagerlöf-filmatisoinnit jatkuivat vielä elokuvilla Gunnar Heden taru (1923) ja Gösta Berlingin taru (1923). Ensimmäinen oli Lappiin sijoittuva balladimainen elokuva hulttiomaisesta viuluniekasta. Jälkimmäinen oli tarina nuoresta papista, joka alkaa epäillä Jumalan olemassaoloa ja ryhtyy juomaan. Stiller löysi elokuvaan Greta Gustafsson -nimisen näyttelijän, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Greta Garbo. Stilleriä pidetään Greta Garbon löytäjänä.

Hollywood-kausi muokkaa

Saapuminen muokkaa

Gösta Berlingin taru oli sekä Stillerin että Garbon pääsylippu Hollywoodiin, johon saapui samoihin aikoihin myös Victor Sjöström. Hollywood vei Garbon tähteyteen, ja hänestä tuli kuuluisin ruotsalainen näyttelijä. Myös Sjöström menestyi Hollywoodissa. Stiller siirtyi sinne 1920-luvun puolivälissä[1]. Osansa hänen saamaansa matkalippuun oli myös vuoden 1920 Erotikon-salonkikomedian hyvällä myyntimenestyksellä[1].

Temperamenttiselle Stillerille elokuvanteko Hollywoodissa oli taistelua omien taiteellisten tavoitteiden ja tuottajien rahantaonnan välillä. Aiemmin suurista taiteellisista vapauksista Ruotsissa nauttineelle ohjaajalle Hollywood oli melkoinen pettymys. Hän sai ohjata (kokonaan tai osaittain) viisi elokuvaa, joista yksikään ei ole varsinainen mestariteos. Hän ei myöskään saanut tehdä yhtään elokuvaa Garbon kanssa. Hotel Imperialia (1927) on pidetty hänen Hollywood-kautensa parhaana elokuvana.[1]

Lähtö muokkaa

Lopulta Stiller sai tarpeekseen Hollywoodista ja palasi Ruotsiin 1927. Ruotsissa hänen ohjaajanuransa ei kuitenkaan enää jatkunut, ehkä enemmänkin hänen omasta tahdostaan johtuen kuin siitä, ettei hänelle olisi ollut mahdollisuuksia ohjata. Hän kuoli jo 45-vuotiaana loppuvuodesta 1928.

Muistaminen muokkaa

Stiller on saanut tähden Hollywoodin Walk of Famelle. Siinä tosin luki alkujaan Maurice Diller; nimi korjattiin 1980-luvulla oikeaan muotoonsa.

Gösta Berlingin taru oli Ingmar Bergmanin suosikki Stiller-elokuvista.

Mauritz Stillerin veli oli Suomen juutalaisyhteisössä merkittäväksi vaikuttajaksi kohonnut Abraham Stiller. Mauritz Stiller on myös toimittaja Ruben Stillerin isosetä.[2]

Filmografia muokkaa

Filmografia IMDb:n mukaan[4]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g ”Stiller, Mauritz”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6460–6461. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
  2. ↑ a b Rony Smolar: Stiller (1800–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.11.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. ↑ Puolalaiskellarissa pölyttyi satavuotiaita elokuvia Yle.fi. Viitattu 21.8.2009.
  4. ↑ Mauritz Stiller Internet Movie Databasessa. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mauritz Stiller.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mauritz_Stiller&oldid=21151865”