Chris Amon
Christopher Arthur Amon (20. heinäkuuta 1943 Bulls – 3. elokuuta 2016 Rotorua) oli uusiseelantilainen Formula 1 -kuljettaja.[1]
| Chris Amon | |
|---|---|
 Amon vuonna 1973. |
|
| Henkilötiedot | |
| Kansalaisuus |
 Uusi-Seelanti |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1963–1976 |
| Talli(t) | Reg Parnell Racing, Ian Raby Racing, Cooper, Amon, Ferrari, March, Matra, Tecno, Tyrrell, BRM, Ensign, FWRC |
| Kilpailuja | 108 (97 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 11 |
| Paalupaikkoja | 5 |
| Nopeimpia kierroksia | 3 |
| MM-pisteitä | 83 |
| Ensimmäinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1963 |
| Viimeinen kilpailu | Kanadan Grand Prix 1976 |
Chris Amon oli menestyneimpiä niistä F1-kuljettajista, jotka eivät koskaan yltäneet osakilpailuvoittoon. Amon on menestynein uusiseelantilainen kuljettaja Denny Hulmen ja Bruce McLarenin jälkeen.[2] Hän oli todellinen epäonnen soturi, the unluckiest hero, kuten häntä kutsuttiin. Amon ajoi Formula ykkösissä 14 kautta ja osallistui kaikkiaan 96 GP-kilpailuun. Hän saavutti kolme kakkossijaa ja kahdeksan kolmossijaa, mutta ei ensimmäistäkään voittoa. Hänelle kirjattiin viisi paalupaikkaa ja kolme kilpailun nopeinta kierrosta.[3] MM-pisteitä hän keräsi kaikkiaan 83lähde?.
Amon oli kaikkien aikojen nuorimpia F1-kuljettajia ajaessaan ensimmäisen GP:nsä vain 19-vuotiaana.[3] Todellisen mahdollisuutensa hän sai 1966, kun Ferrari palkkasi lupaavan nuorukaisen Lorenzo Bandinin, Mike Parkesin ja Ludovico Scarfiottin rinnalle kaudeksi 1967.lähde?
Amon nousi ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle Monacossa 1967. Saavutusta ei Ferrarilla juhlittu, sillä Bandini ajoi samassa kisassa rajusti ulos ja menehtyi.[4] Loppukauden ajan Amon oli Ferrarin ainoa kuljettaja, sillä myös Parkes loukkaantui ulosajossa, ja Scarfiotti vetäytyi sarjasta. Kauden saldoksi Amonille tuli MM-sarjassa 20 pistettä ja neljäs sija, paras sijoitus hänen F1-urallaan.lähde?
Seuraavalla kaudella Amon ajoi kolme paalupaikkaa perätysten, mutta yhdessäkään näistä kisoista Ferrari ei kestänyt loppuun saakka.lähde?
Italian Grand Prix 1971 oli yksi kaikkien aikojen tasaisimmista, viisi ensimmäistä autoa ylitti maalilinjan 0,6 sekunnin sisällä. Chris Amon Matrallaan jäi tästä joukosta puoli minuuttia, hän oli kuudes.[5] Hän johti kisaa jo selvästi, mutta kun hän muutama kierros ennen ruutulippua yritti repäistä visiirinsä suojakalvoa irti, koko visiiri irtosi. Hänen oli pakko hidastaa vauhtiaan, ja viisi autoa pyyhkäisi hänen ohitseen.[6]
Amon vaihtoi tallia usein (hän ajoi kaikkiaan 12 eri valmistajan palkkalistoilla), mitä pidetään yhtenä syynä siihen, ettei hän kyennyt voittoihin. Tallipäälliköt, jotka yrittävät pitää kiinni kuljettajistaan, muistuttavat usein Chris Amonin tapauksesta pyrkiessään todistelemaan, että tallinvaihto ei kannata. Lopulta Amon perusti omankin tallin, mutta hanke epäonnistui täysin.[3]
F1-uransa ohella Amon ajoi urheiluautoluokissa ja onnistui muun muassa pääsemään Le Mansin 24 tunnin ajon voittajien joukkoon (1966 yhdessä Bruce McLarenin kanssa).[7] Kaudella 1976 Amon keskeytti Saksan osakilpailussa, kun hän näki Niki Laudan Ferrarin ilmiliekeissä, mistä suivaantuneena Ensignin tallipäällikkö Morris Nunn antoi hänelle potkut, mutta osallistui vielä kauden aikana Kanadan osakilpailuun, josta vetäytyi aika-ajojen onnettomuustilanteen vuoksi.[3] Amon lopetti kilpa-autoilijan uransa vuonna 1977 ja luovutti paikkansa Yhdysvaltojen CanAm-sarjassa lupaavalle kanadalaiselle Gilles Villeneuvelle. Tämä puolestaan siirtyi Formula ykkösiin vielä saman kauden lopulla.lähde?
Amon kuoli 73-vuotiaana syöpään Rotoruan sairaalassa 3. elokuuta 2016.[1]
F1-kaudet, pisteet, sijoitukset muokkaa
- 1963 (Lola, Lotus): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
- 1964 (Lotus): 2 pistettä, sijoitus 16:s
- 1965 (Lotus, Brabham): 0 pistettä, sijoitus -
- 1966 (McLaren, Cooper, Brabham: 0 pistettä, sijoitus -
- 1967 (Ferrari): 20 pistettä, sijoitus 4:s
- 1968 (Ferrari): 10 pistettä, sijoitus 10:s
- 1969 (Ferrari): 4 pistettä, sijoitus 12:s
- 1970 (March): 23 pistettä, sijoitus 7:s
- 1971 (Matra): 9 pistettä, sijoitus 9:s
- 1972 (Matra): 12 pistettä, sijoitus 9:s
- 1973 (Techno, Tyrrell): 1 piste, sijoitus 19:s
- 1974 (Amon, BRM): 0 pistettä, sijoitus -
- 1975 (Ensign): 0 pistettä, sijoitus -
- 1976 (Ensign, FWRC) 2 pistettä, sijoitus 18:s
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Budge, Dale: Motor racing legend Chris Amon dies NZ Herald. 3.8.2016. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Statistics Nations - Podiums - By driver - New Zealand statsf1.com. Viitattu 13.8.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d Chris Amon - New Zealand ESPN. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Hulme win overshadowed by Bandini crash ESPN. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
- ↑ 1971 Italian Grand Prix - Race result Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Gethin wins fastest ever GP ESPN. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
- ↑ 34èmes Grand Prix d´Endurance les 24 Heures du Mans 1966 1966 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)