Wikipedia

Apinarokko

Pox-viruksen aiheuttama sairaus

Apinarokko on alun perin suppealla alueella Länsi- ja Keski-Afrikassa tavattava isorokon sukulaisviruksen aiheuttama isorokkoa muistuttava sairaus.

Apinarokko
Oireet ilmaantuvat kolmen viikon jälkeen.
Oireet ilmaantuvat kolmen viikon jälkeen.
Ala tartuntatauti
Syyt pox-virus
Oireet rakkulat ihossa, joskus kuumetta, nuhankaltaisia oireita (yskä, kurkkukipu ja nuha), lihaskipu, väsymys, kylmät väreet, turvonneet imusolmukkeet [1]
Esiintyvyys maailmanlaajuisesti, suurimmillaan USA sekä Keski- ja Länsi-Afrikka (2022–2023), aiemmin endeeminen Afrikassa [1]
Kuolleisuus n. 1–10 % riippuen kannasta [1]
Diagnosointi swab-näyte rakkuloista, josta tehdään PCR-testi
Ehkäisy rokotus JYNNEOS, 2 annosta [2]
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Apinarokko tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1958, kun tutkimusta varten pidetyillä apinoilla löytyi isorokkoa muistuttavia rakkuloita.[3] Taudin nimi viittaa väärään lajiin, sillä oikea kantajalaji on joko oravat tai rotat. Sairautta esiintyy apinoilla ja se voi tarttua myös ihmiseen. Isorokon hävittyä apinarokkoa pidetään ihmiselle vaarallisimpana Pox-viruksen aiheuttamana sairautena.[4] Apinarokon uusi puhkeaminen alkoi 2022 ja jatkuu edelleen. Endeeminen rokko on levinnyt maailmanlaajuisesti.[5]

Tarttuminen muokkaa

Viruksen todennäköisiä kantajia luonnossa ovat jyrsijät,[6], tarkemmin rotat sekä oravat[4].

Ihminen voi saada tartunnan fyysisestä kontaktista tai ruumiineritteiden, vuodevaatteiden tai pisaroiden välityksellä. Ihmisestä toiseen apinarokko tarttuu vain hyvin läheisen kontaktin kautta, täytyen tulla kontaktiin rakkuloiden kanssa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi halatessa tai seksissä. Raskaana oleva nainen saadessaan apinarokkotartunnan voi tartuttaa sen myös lapseen. Myös infektoituneen eläimen puremasta voi saada tartunnan.[7]

Vuoden 2022 epidemian yhteydessä Maailman terveysjärjestö WHO on epäillyt tartuntoihin liittyvän erityisesti miesten välinen seksi.[8]

Oireet muokkaa

Apinarokon tyypillinen oire ovat ihon rakkulat, jotka muistuttavat vesirokkoa. Rakkuloita voi syntyä kasvoihin, kämmeniin ja jalkapohjiin ja levitä sieltä muualle. Oireita voi edeltää yleinen sairauden tuntu ja kuume.[8]

Apinarokko on terveillä aikuisilla yleensä lievä ja paranee itsestään. Lääkettä siihen ei ole.[8] Taudin tapauskuolleisuus vaihtelee länsiafrikkalaisen viruskannan noin prosentista Kongon alueen viruskannan 10–17 prosenttiin.[6][4]

Koska isorokko-virukset ja apinarokko-virukset ovat läheistä sukua toisilleen, on todettu että isorokko-rokotteet torjuvat myös apinarokkoa[9]. Rokote on kaksiosainen JYNNEOS-rokote. Sama rokotus suojaa myös isorokkoa vastaan. [1] Suomessa isorokkorokotuksia annettiin pakollisina vuoteen 1951 asti ja sen jälkeen vapaaehtoisina osalla vuoteen 1980 asti, mutta taannoin rokotuksen saaneillakin rokotesuoja on todennäköisesti hiipunut, eikä siten todennäköisesti enää suojaa apinarokkotartunnalta[10]. Aiemmin oli jo todettu, ettei isorokkorokotus anna elinikäistä suojaa.[11]

Historia muokkaa

Apinarokko löydettiin sattumalta 1950-luvulla, kun poliorokotteen kehittämiseen tarvittiin apinan munuaissolukkoa ja rokotteen turvallisuutta testattiin apinoilla. Koe-eläiminä käytetyt apinat tuotiin Länsi-Afrikasta ja Aasiasta. Eläimissä todettiin aika ajoin infektiotauteja, joihin kuului myös ensimmäisen kerran vuonna 1958 Kööpenhaminassa havaittu rakkulainen ihottuma. Apinoista viljelty apinarokkovirus muistutti isorokon aiheuttajaa, mutta poikkesi siitä kuitenkin monien biologisten ominaisuuksien osalta.[12]

Ihmisellä tartuntaketjut ovat toistaiseksi jääneet lyhyiksi. Tarttuvuuden kasvusta on kuitenkin saatu alustavia viitteitä Kongon 1996–1997 epidemian aikana. Vuonna 2003 Yhdysvalloissa koettiin lähes 100 henkilön epidemia, joka sai alkunsa Afrikasta (Ghanasta) eksoottisten eläinten kuljetuksesta, jossa oli yhdeksää eri lajin nisäkästä [3], jotka tuotiin lemmikkikauppoihin. Näissä mukana tuoduista jyrsijöistä, joista virus tarttui edelleen lemmikkeinä pidettyihin preeriakoiriin.[4] Vasta kun 3-vuotias tyttö tuotiin ensiapuun infektoituneen preeriakoiran purtua häntä, apinarokon huomattiin levinneen Afrikasta USA:han [3].

Vuonna 2017 Nigeriassa puhkesi maan historian toistaiseksi vakavin apinarokkoepidemia. Kesään 2021 mennessä tapauksia on ehditty kirjata lähes 470.[13] Apinarokkoa kulkeutuu satunnaisesti myös kehittyneisiin maihin. Nigerian epidemiaan mahdollisesti liittyen kesällä 2021 Isossa-Britanniassa tavattiin kolmen henkilön tartuntaketju, joskin kaikki tapaukset ovat olleet samassa perheessä[6]. Lisäksi on tavattu yksi tapaus Yhdysvaltojen Texasissa. Yhdysvaltalaistapaus on ensimmäinen siellä matkailijalta tavattu[14].

Vuoden 2022 epidemia muokkaa

Vuonna 2022 Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa havaittiin lukuisia apinarokkotapauksia.[15] Ensimmäiset tapaukset havaittiin Britanniassa saman talouden jäsenillä 13. toukokuuta. 15. toukokuuta raportoitiin neljästä uudesta tapauksesta miesten seksuaaliterveysklinikalla. Tapauksilla ei ollut yhteyttä Afrikan endemia-alueelle, ja leviämisen arvioitiin tapahtuneen Britannian sisällä. Yhdysvaltain tautikeskus arvioi osan tapauksista jääneen piiloon ja tapausten leviämisen Britannian ulkopuolelle olevan mahdollista.[16][17] 18. toukokuuta Espanja raportoi 23 epäiltyä tartuntaa ja varoitti taudin leviämisestä. 19. toukokuuta mennessä Espanjassa ja Portugalissa oli yhteensä noin 40 epäiltyä tartuntaa.[18][15] Kanadassa raportoitiin 18. toukokuuta epäiltyjä tartuntoja 13, ja Yhdysvallat raportoi seuraavana päivänä hiljattain Kanadassa matkailleen miehen epäillystä tartunnasta.[19][20] Ruotsi raportoi ensimmäisen tartunnan 19. toukokuuta ja aikoo julistaa apinarokon yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi.[21].

Suomessa HUS tiedotti 25. toukokuuta maan ensimmäisestä apinarokkotartunnasta[22][23]. 17. kesäkuuta mennessä tartuntoja oli kirjattu yhteensä neljä[24]. 8. heinäkuuta mennessä tartuntoja oli kirjattu yhteensä 13[25]. 4.8.2022 mennessä tapauksia oli todettu 22 [26].

23.7.2022 mennessä apinarokkoa oli sairastanut yli 15 800 ihmistä 72 maassa, ja Maailman terveysjärjestö (WHO) julisti apinarokon maailmanlaajuiseksi terveysuhaksi[27].

2.8.2022 mennessä oli todettu yhteensä 23 351 laboratoriovarmennettua apinarokkotartuntaa[26].

8.12.2023 mennessä apinarokkotapauksia on 92 167, joista 90 195 alueella, jossa historiallisesti ei ole tavattu apinarokkoa. Näistä 1 972 on peräisin Afrikasta.[28].

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d About Mpox CDC. 30-09-2023. Viitattu 8.12.2023.
  2. ↑ Mustafa Altindis: Diagnosis of monkeypox virus – An overview 13.09.2022. Viitattu 8.12.2023.
  3. ↑ a b c Edouard Lansiaux: The virology of human monkeypox virus (hMPXV): A brief overview 19.09.2022. Viitattu 8.12.2023.
  4. ↑ a b c d Klaus Hedman, Terho Heikkinen, Pentti Huovinen, Asko Järvinen, Seppo Meri, Martti Vaara (toim.): Mikrobiologia. Helsinki: Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-256-1. s.619–620
  5. ↑ Roshan Kumar: Monkeypox virus: phylogenomics, host–pathogen interactome and mutational cascade 12.04.2023. Viitattu 8.12.2023.
  6. ↑ a b c WHO: Monkeypox - United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland WHO Disease Outbreak News. 8.7.2021. Maailman terveysjärjestö. Viitattu 1.8.2021. en
  7. ↑ CDC - How It Spreads 23-09-2023. Viitattu 8.12.2023.
  8. ↑ a b c Hanna Hanhinen: Harvinainen apinarokko leviää Euroopassa – lue, mistä taudissa on kyse ja miksi se tarttuu juuri nyt Yle Uutiset. 20.5.2022. Viitattu 22.5.2022.
  9. ↑ Monkeypox and Smallpox Vaccine Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 25.5.2022.
  10. ↑ Isorokko, Miten tautia ehkäistään THL. Viitattu 25.5.2022.
  11. ↑ Isorokkorokotus Suomessa Helsingin yliopistomuseo. Viitattu 25.5.2022.
  12. ↑ Timo Hyypiä ja Antti Vaheri: "Isorokosta päästiin - tuleeko apinarokko tilalle", Duodecim 4/1999.
  13. ↑ Nigeria reports uptick in confirmed monkeypox cases in 2021 Outbreak News Today. 20.7.2021. Viitattu 1.8.2021. en
  14. ↑ WHO: Monkeypox - United States of America WHO Disease Outbreak News. 27.7.2021. Maailman terveysjärjestö. Viitattu 1.8.2021. en
  15. ↑ a b Virukset | Harvinainen apinarokko levinnyt Eurooppaan, myös Ruotsissa yksi tapaus – tällaisesta taudista on kyse Helsingin Sanomat. 19.5.2022. Viitattu 19.5.2022.
  16. ↑ CDC expresses concern about possibility of undetected monkeypox spread in U.K. STAT. 17.5.2022. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Monkeypox - United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland www.who.int. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Monkeypox alert in Spain after 23 people show symptoms the Guardian. 18.5.2022. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  19. ↑ Guardian staff and agencies: US reports rare case of monkeypox amid small outbreaks in Europe the Guardian. 19.5.2022. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
  20. ↑ Lauren Pelley, Adam Miller: Monkeypox cases under investigation in Canada as outbreak spreads in Europe, U.S.. CBC, 18.5.2022. https://www.cbc.ca/news/health/monkeypox-canada-quebec-europe-us-outbreak-1.6458523 [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
  21. ↑ S. V. T. Nyheter: FHM: Fall av apkoppor upptäckt i Sverige SVT Nyheter. 19.5.2022. Viitattu 19.5.2022. (ruotsiksi)
  22. ↑ Suomessa on todennäköisesti todettu ensimmäinen apinarokkotartunta Yle, STT, HUS. Viitattu 25.5.2022.
  23. ↑ Suomen ensimmäinen apinarokkotapaus varmistui – potilas on kotihoidossa suhteellisen hyvässä kunnossa Yle Uutiset. 27.5.2022. Viitattu 8.8.2022.
  24. ↑ Jaana Kallio: Suomessa todettu neljäs apinarokkotartunta Ilta-Sanomat. 21.6.2022. Viitattu 8.8.2022.
  25. ↑ Suomessa on todettu kolme uutta apinarokkotapausta, tartunnan mahdollisuus kotimaassa syyta huomioida Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 9.7.2022.
  26. ↑ a b Suomessa todettu 22 apinarokkotartuntaa - Uutinen - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 8.8.2022.
  27. ↑ WHO julisti apinarokon maailmanlaajuiseksi terveysuhaksi Yle Uutiset. 23.7.2022. Viitattu 24.7.2022.
  28. ↑ 2022-2023 Mpox Outbreak Global Map cdc.gov. Viitattu 08-12-2023.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Apinarokko&oldid=22222163”