Taudinkantaja
Taudinkantaja tarkoittaa eliötä, useimmiten ihmistä, jonka elimistössä on tartuntatautia aiheuttavia viruksia, bakteereita tai muita patogeenisia eliöitä.[1] Vaikka taudin vuoksi oireileva ihminen myös kantaa taudinaiheuttajaa, tavallisesti tartuntatautiopissa kantajalla tarkoitetaan nimenomaan oireilematonta henkilöä, joka kuitenkin levittää saamaansa tartuntaa eteenpäin.[2]
Kantajuudella on aivan keskeinen rooli monien tartuntatautien leviämisessä[2]. On varsin yleistä, että tartuttavuus alkaa ennen oireiden ilmenemistä, eli taudin latenssiaika on lyhyempi kuin itämisaika, tai että tartuttavuus jatkuu vielä taudin oireiden kadottua. Taudinkantajilla on suuri riski tartuttaa muita, sillä useinkaan ei osata varoa oireilematonta ihmistä. Kantajuus voi olla ajallisesti varsin pitkä. Esimerkiksi herpesvirukset, hepatiitti B ja HIV tarttuvat vielä vuosien ajan akuutin vaiheen oireiden sammumisen jälkeen.[2]
Jos taudin perustartuttavuusluku on suuri, siihen sairastutaan yleensä jo varsin nuorella iällä. Jos kantajuus jatkuu oireiden sammumisen jälkeen, lapsena tartunnan saaneista tulee nopeasti merkittävä taudinaiheuttajan reservi väestössä, sillä heillä on paljon elinvuosia joiden aikana taudinaiheuttaja voi levitä eteenpäin.[2] Tällaista dynamiikkaa on tutkittu paljon, esimerkiksi B hepatiitin kohdalla.[3][2]
Kantajuuden fysiologiset tekijät ovat suurelta osin tuntemattomia. On havaittu, että riski päätyä taudin kantajaksi on usein ikäsidonnaista[2]. Oireilun puuttuminen voi johtua taudin itämisajasta tai yksilöllisistä eroista immuunijärjestelmän toiminnassa.
Kantajuus on yksi syistä, joiden vuoksi eräiden tautien leviämisen estäminen vaatii karanteenin kaltaisia toimia.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 180. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
- ↑ a b c d e f g Matt J. Keeling & Pejman Rohani: Modeling Infectious Diseases in Humans and Animals. Princeton University Press, 2008. ISBN 978-0-691-11617-4. s. 44–46, 309–310
- ↑ Graham F. Medley, Nathan A. Lindop, W. John Edmunds & D. James Nokes: Hepatitis-B virus endemicity: heterogeneity, catastrophic dynamics and control. Nature Medicine, 2001, nro 7, s. 619–624. Artikkelin verkkoversio.