Mustahäntäpreeriakoira

Mustahäntäpreeriakoira[2][3][4] eli preeriakoira[5][6] eli preerikko[6][7] (Cynomys ludovicianus) on preeriakoirien sukuun kuuluva nisäkäs, jota tavataan Pohjois-Amerikan preerioilla aina Kanadan eteläosista Meksikon pohjoisosiin. Nimensä mustahäntäpreeriakoira on saanut koiran haukuntaa muistuttavasta ääntelystään ja sosiaalisesta elämäntavastaan, vaikkei se muuten ole läheistä sukua koiraeläimille. Nykyisin lajia pidetään jonkin verran lemmikkieläimenä, myös Suomessa. Suomen Lajitietokeskus suosittelee käyttämään lajista nimeä preerikko[6].

Mustahäntäpreeriakoira
Black-tailed Prairie Dog-Wichita Mountain Wildlife Refuge-1.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha
Heimo: Oravat Sciuridae
Suku: Preeriakoirat Cynomys
Laji: ludovicianus
Kaksiosainen nimi

Cynomys ludovicianus
(Ord, 1815)

Mustahäntäpreeriakoiran levinneisyys[1]
Mustahäntäpreeriakoiran levinneisyys[1]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mustahäntäpreeriakoira Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mustahäntäpreeriakoira Commonsissa

ElintavatMuokkaa

Mustahäntäpreeriakoirat elävät valtavissa järjestäytyneissä yhteisöissä, joissa ne kaivavat laajoja tunneleita maan alle. Yhden tunnelin keskikoko on sata hehtaaria, mutta tätä paljon suurempia tunneleita tunnetaan. Kaikista laajin tunnettu yhteisö oli kaivanut elinalueeksensa 64 750 neliökilometrin kokoisen alueen.

Mustahäntäpreeriakoirat ovat hyvin sosiaalisia, mikä mahdollistaa yhteistyön niin alueiden puolustamisessa kuin yhteisöjen syntymisessä. Tällaista yhteisöä kutsutaan "kaupungiksi". Kaupunki taas on edelleen jaettu "kaupunginosiin". Kaupunginosien "väestö" on jakautuneena perhekuntiin, jotka käsittävät yleensä 8-9 - paikoin yli 20 - yksilöä.

LisääntyminenMuokkaa

Mustahäntäpreeriakoirat lisääntyvät vain kerran vuodessa. Lisääntymisaikana naaraat unohtavat sosiaalisuutensa ja alkavat tappaa toisten naaraiden poikasia. Lähisukulaisten tappaminen on nisäkkäiden keskuudessa harvinaista, joten mustahäntäpreeriakoiranaaraiden käytöstä on pyritty selittämään erilaisin tavoin. Todennäköisesti naaraat pyrkivät joko vähentämään liikakansoitusta, takaamaan omille poikasilleen paremmat elinolosuhteet tai sitten ne vain tarvitsevat lihaa saadakseen energiaa.

LähteetMuokkaa

  1. a b Linzey, A.V. & NatureServe (Reichel, J.D., Hammerson, G., Cannings, S. & Wallace, R.): Cynomys ludovicianus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1443. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5.
  3. Nurminen, Matti (päätoim.): Maailman eläimet. Nisäkkäät 2, s. 172. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  4. McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 165. Suomentanut Marja-Leena & Pertti Hiltunen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3.
  5. Cheshire, Gerard (päätoim.): Tiikeri ja gaviaali: Eläinsanakirja, s. 38. Suomentanut Hyrkkö, Sakari. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32614-5.
  6. a b c preerikko – Cynomys ludovicianus laji.fi. Viitattu 7.1.2020.
  7. Katajisto, Jonna ym.: Luonnossa, nisäkkäät 1, s. 82–84. Helsinki: Weilin + Göös, 2008. ISBN 978-951-0-34255-8.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.