Alkuperäisyys eli originaalisuus on näkökulma teoksiin, joita voidaan pitää uusina tai harvinaisina ja näin erottaa alkuperäisistä teoksista ne, jotka ovat kopioita, jäljitelmiä, reproduktioita, pastisseja, klooneja, väärennöksiä tai johdannaisia. Alkuperäinen teos eli originaali [1] on sellainen, jota muut eivät ymmärrä toisilta vastaanotetuksi tai kopioiduksi perustuen toisten teoksiin.

Alkuperäisyyden ajatus taiteeseen alkoi korostua romantiikan taidekäsityksen myötä, kun alettiin painottaa taiteilijan sisäisen ilmaisun tärkeyttä ulkoisten taitojen sijasta. Englantilaisen runoilijan Edward Youngin mukaan originaali, alkuperäinen taideteos on luonteeltaan kasvin kaltainen, joka kasvaa spontaanisti neron elämänhaluisesta juuresta ja jäljitelmät ovat jotain tekemällä tehtyä.[2] Originaalisuuden ajatus esiintyy taidekritiikissä, elämäkerrallisessa taidehistoriankirjoituksessa ja modernissa taiteilijakäsityksessä 1800-luvun jälkipuolelta. Siihen perustuvat suurelta osin myös taidekauppa ja taideteosten rahallisen arvon mittaaminen.[3]

Taidekäsitys kuvastaa 1700-luvun estetiikan käsityksiä luonnon nerosta ja orgaanisesta taiteesta. Tämä käsitys alkuperäisyydestä vaikutti myöhemmin muun muassa modernismin taidekäsityksissä, sekä elämäkerrallisessa taiteen tutkimuksessa ja niin sanotuissa taiteentuntija-analyyseissa (connaisseure). Esimerkiksi taidekauppa, joka pyytää miljoonia suurien taiteen nimien teoksista perustuu alkuperäisyysajattelulle.[2]

Alkuperäisyyden merkitystä alkoivat romuttaa muun muassa poststrukturalistit,jotka kyseenalaistivat käsityksen yhtenäisestä, suvereenista ja kaikkea ilmaisuaan hallitsevasta subjektista. Heidän mukaansa subjekti ei löydä sisimmästään mitään alkuperäistä ja autenttista ilmaisua, vaan erilaisia ääniä, jotka välittyvät kielessä. Vastaavanlainen käsitys taiteilijasta liittyi myös postmodernismiin, jossa modernismin katkoksen jälkeen oli jälleen lupa lainata vapaasti menneisyydestä.[4]

Alkuperäisyys tekijänoikeudessa muokkaa

Alkuperäisyydestä on tullut tärkeä lakitermi tekijänoikeuksien määrittelyssä. Alkuperäisyydestä on kyse silloin, kun luovuus ja kekseliäisyys ilmentyvät tekijänoikeuden alaisina teoksina. Esimerkiksi patentteja myönnetään useimmissa maissa vain keksinnöille, joiden pitää olla paitsi alkuperäisiä, myös käyttökelpoisia ja ei-itsestäänselviä.

Useimmissa maissa tekijänoikeuslaki suojaa alkuperäisten teoksien tekijyyttä, ominaisuutta joita on historiallisesti ja lakitieteellisesti yhdistetty ”luovuuden” käsitteeseen. Työn on ylitettävä alkuperäisyyden kynnys ollakseen tekijänoikeuksien alainen.

Suomen tekijänoikeuslain pykälissä mainitaan "Alkuperäinen radio- ja televisiolähetys"[5], Äänitallenteen ja kuvallisen musiikkitallenteen käyttämisestä "alkuperäisessä yleisölle välittämisessä".[6], sekä "Taideteoksen alkuperäisteoksesta"[7]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Vanhempi nimitys myös orginaali
  2. a b Taiteen Pikkujättiläinen, Wsoy 1991 s. 466
  3. Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki: Taiteen sanakirja, s. 310. Otava, 2000.
  4. emt.
  5. 25 f §
  6. 47 §
  7. 4 ja 52 §

Aiheesta muualla muokkaa