Keksintö on olemassa olevan ongelman tai tarpeen uusi tai yllättävä ratkaisu joka on sovellettavissa käytäntöön.[1] Se on innovatiivinen esine, prosessi tai tekniikka ja usein keksintö perustuu jo olemassa olevan tekniikan uudenlaiseen soveltamiseen. Keksinnölle voidaan myöntää patentti, joka takaa keksijälle laillisen oikeuden keksintöönsä. Kyseessä on periaatteessa tuotekehityksen kaltainen toiminta tai osa sitä, mutta tuotekehitystä käytetään yleensä nimityksenä laajamittaisemmasta ja enemmän varsinaiseen tuotteen hyödyntämiseen keskittyvästä toiminnasta.

Patenttistrategiassa on vähän vaihtoehtoja.

Keksintöjä

muokkaa

Naisten keksintöjä

muokkaa

Naisten keksimiä ovat muun muassa sirkkeli (1813), autonlämmitin (1893), tuulilasinpyyhkimet (1903), nykyaikainen tiskikone (Josephine Cochrane, 1887), sähköinen jääkaappi (Florence Parpart, 1914), radio-ohjauksen taajuushyppely (filmitähti Hedy Lamarr, 1942) ja astiankuivauskaappi (suomalainen Maiju Gebhard, 1945). [2]

Suomalaisia keksintöjä

muokkaa

Keksintösäätiö kokosi listan merkittävimmistä viime vuosituhannen aikana tehdyistä keksinnöistä Suomessa. Listaa laadittaessa on arvioitu keksintöjen kaupallista menestystä, uutuutta ja vaikuttavuutta.[3]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Keksintösäätiö, Mikä on keksintö (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Naisten keksimät, Helsingin Sanomat 29.8.2015.
  3. a b c d e f g h i j k Merkittävimmät keksinnöt | Keksintösäätiö web.archive.org. 12.10.2013. Viitattu 23.3.2025.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Laaksonen, Tarja Tuulikki': Merkittävimmät suomalaiset keksinnöt. Helsinki: Minerva Kustannus, 2021. ISBN 978-952-375-316-7
  • Paukku, Timo: Kymmenen uutta ihmettä (Gaudeamus)

Aiheesta muualla

muokkaa