Keksintö
Keksintö on olemassa olevan ongelman tai tarpeen uusi tai yllättävä ratkaisu joka on sovellettavissa käytäntöön.[1] Se on innovatiivinen esine, prosessi tai tekniikka ja usein keksintö perustuu jo olemassa olevan tekniikan uudenlaiseen soveltamiseen. Keksinnölle voidaan myöntää patentti, joka takaa keksijälle laillisen oikeuden keksintöönsä. Kyseessä on periaatteessa tuotekehityksen kaltainen toiminta tai osa sitä, mutta tuotekehitystä käytetään yleensä nimityksenä laajamittaisemmasta ja enemmän varsinaiseen tuotteen hyödyntämiseen keskittyvästä toiminnasta.
Keksintöjä muokkaa
Naisten keksintöjä muokkaa
Naisten keksimiä ovat muun muassa sirkkeli (1813), autonlämmitin (1893), tuulilasinpyyhkimet (1903), nykyaikainen tiskikone (Josephine Cochrane, 1887), sähköinen jääkaappi (Florence Parpart, 1914), radio-ohjauksen taajuushyppely (filmitähti Hedy Lamarr, 1942) ja astiankuivauskaappi (suomalainen Maiju Gebhard, 1945). [2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Keksintösäätiö, Mikä on keksintö (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Naisten keksimät, Helsingin Sanomat 29.8.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
Kirjallisuus muokkaa
- Paukku, Timo: Kymmenen uutta ihmettä (Gaudeamus)