Taidetta taiteen vuoksi
Taidetta taiteen vuoksi (ransk. l’art pour l’art, lat. ars gratia artis) on 1800-luvulla yleistynyt iskulause. Sanonta ilmaisee monen kirjailijan ja taiteilijan käsitystä siitä, että taide ei tarvitse perusteluja eikä sen tarvitse palvella poliittisia, kasvatuksellisia eikä muitakaan tavoitteita.[1]
Varsinkin 1800-luvun lopulla esiintynyt estetismi eli esteettinen liike suosi ajatusta taiteesta taiteen vuoksi.
Sanontaa on myöhemmin usein käytetty vähättelevästi paitsi taiteessa myös muualla tarkoittamaan tyhjänpäiväistä toimintaa eli tekemistä tekemisen itsensä vuoksi.
Käyttöön 1800-luvulla
muokkaaLauseen ”taidetta taiteen vuoksi” otti käyttöön 1800-luvun alussa ranskalainen taidefilosofi Théophile Gautier, joka korosti muodon täydellisyyttä ilmaisun kustannuksella. Gautier’n taideteoria tarkastelee taidetta sisäisen maailman mikrokosmoksena, joka havaitaan ja käännetään ulkoisen maailman ilmiasun kautta tarkastelijalle. Taiteen ymmärtäminen on Gautier’lle vastaanottajan ”siirtämistä” puhtaiden emootioiden, väkivallan ja aistimusten maailmaan, joka tehostaa taiteen dramaattista totuutta. Tämä idealismi johtaa uskonnolliseen taide-elämykseen, jota Gautier nimitti ”taiteen temppeliksi”; luonnehdinta on melko ironinen, koska hän piti itseään nykyajan pakanana. Gautier’n subjektivistinen painotus vaikutti muun muassa nuoreen Charles Baudelaireen.
Gautier’n lähestymistavan vetovoima jatkui myös 1900-luvulla, vaikka se korvattiinkin toisilla menetelmillä.[2]
Myös wieniläinen musiikkikriitikko Eduard Hanslick sekä ranskalainen filosofi Victor Cousin mainitaan ajatuksen varhaisiksi edistäjiksi.[3][1] Samoin Edgar Allan Poe kirjoitti eräässä esseessään aiheesta ”runoutta runouden vuoksi”. Gautier teki sanonnasta kuitenkin tunnuslauseen suuntaukselle, jonka mukaan taidetta tulee luoda ja arvostaa siksi, että se on taidetta. Ajattelutapa oli seurausta Euroopan teollistumisesta; aikaisemmin taiteen avulla oli lähinnä kerrottu, miltä asiat näyttävät, ja taidetta oli käytetty kuvaamaan pääasiassa uskonnollisia aiheita.
Käsitettä käytetään varsinkin seuraavien taiteilijoiden ja kirjailijoiden yhteydessä: Theophile Gautier, Charles Baudelaire, James McNeill Whistler, Oscar Wilde ja Edgar Allan Poe.[4]
Arvostelu
muokkaa
Taide taiteen vuoksi oli 1800-luvun boheemien vastalause niille, jotka halusivat taiteen palvelevan yhteiskunnallisia tai moraalisia tarkoitusperiä. Vastakkaista suuntausta edusti esimerkiksi John Ruskin.
Myös sosialisteilla oli yhtä korkealentoisia käsityksiä taiteen tarkoituksesta, mutta he korostivat taidetta yhteiskunnan uudistajana. Sosialistinen kritiikki torjui formalismin. Sosialististen ajattelijoiden mukaan taidetta ei saa siirtää norsunluutorniin esteettisille erakoille. Päinvastoin taide pitää ottaa mukaan mullistettaessa yhteiskuntajärjestystä. Taideteoksen on kuvattava epäoikeudenmukaisuuksia, jotka vielä kahlitsevat ihmisiä. Näin taiteen innostamien silmien pitäisi avautua ja vastarinnan viritä. Kriitikon oli johdatettava taiteilijoita ja välitettävä arvoja, joista taiteilijat saivat innoituksensa.[3]
Ajatusta taiteesta taiteen vuoksi vastustivat jyrkästi totalitarististen yhteiskuntien johtajat, ja sosialististen maiden ainoaksi virallisesti sallituksi taidesuuntaukseksi nimettiinkin sosialistinen realismi.
Ajatuksen jatkajat
muokkaaAjatus taiteesta taiteen vuoksi syntyi romantiikan aikakaudella, ja sen jatkajaksi modernismin aikana tulivat kirjallisuustieteessä formalistisia ajatuksia kehittänyt Roger Fry ja amerikkalainen taidekriitikko Clement Greenberg. Heidän mukaansa taiteesta nauttiminen tuli käsittää henkisesti, samansuuntaisesti kuin uskonnollinen mietiskely. Mitä korkeammalle kohotettuna ja vapaampana maailmasta, sen parempi. Taiteesta alkoi tulla uskonnon korvaaja ja kriitikoista henkisiä tiennäyttäjiä, joiden odotettiin pitävän aisoissa niitä, jotka poikkesivat aidosta esteettisestä järjestyksestä.[3]
Elokuvayhtiö Metro-Goldwyn-Mayer otti iskulauseen tunnuskuvioonsa — leijonan päätä kiertävässä nauhassa lukee Ars gratia artis.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b art for art’s sake Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Sorensen, Lee (toim.): Gautier, Théophile Dictionary of Art Historians. Arkistoitu 27.11.2010. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Anderberg, Thomas: Alla är vi kritiker, s. 322. Stockholm: Atlas, 2009. ISBN 978-91-7389-360-2 (ruotsiksi)
- ↑ Delahunt, Michael: art for art's sake ArtLex, Art Dictionary. Arkistoitu 24.8.2010. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
| Aiheet | |
|---|---|
| Estetiikan teoriat | |
| Esteettiset kategoriat | |
| Sovellettu estetiikka | |
| Taidefilosofit | |
| Artikkeleita aiheesta |