John Ruskin

englantilainen kirjailija, runoilija, taidemaalari ja taidekriitikko

John Ruskin (8. helmikuuta 1819 Lontoo, Englanti20. tammikuuta 1900 Coniston) oli englantilainen kirjailija, runoilija, taidemaalari ja taidekriitikko.[1]

John Ruskin
John Ruskin, omakuva, 1861.
John Ruskin, omakuva, 1861.
Henkilötiedot
Syntynyt 8. helmikuuta 1819
Lontoo, Englanti
Kuollut 20. tammikuuta 1900 (80 vuotta)
Coniston
Kansalaisuus brittiläinen
Kirjailija
Salanimi Kata Phusin
Äidinkieli englanti
Tuotannon kieli englanti
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

ElämäMuokkaa

Ruskin oli sherrytehtailijan poika, ja hän suoritti opintonsa Oxfordissa. Omaisuutensa ansiosta hän saattoi matkustella ympäri Eurooppaa ja käydä museoissa opiskelemassa maalaustaidetta.

ToimintaMuokkaa

Ruskin kuului prerafaeliitteihin. Ryhmä syntyi 1800-luvun puolivälissä esteetikkojen (fin de siècle) ja kirjallisten piirien yhteiseksi järjestöksi. Ruskin kirjoitti teoksen The Stones of Venice (1853), joka oli eräänlaisen törmäys viktoriaaniseen yhteiskuntaan, ja sen tarkoituksena oli tuoda yhteen taide, luonto, moraali ja ihminen. Tämä teos teki hänestä eräänlaisen arts and crafts -liikkeen perustajan, kun William Morris, jonka ohjaaja hän oli, tuli liikkeen kärkihahmoksi. Kirjoitustensa ja kuulijoidensa kautta hän herätteli henkiin kuoleman kielissä ollutta englantilaista käsityötaitoa. Hän on myös jugendin edelläkävijöitä.[2]

Vuodesta 1870 lähtien Ruskin vastusti ranskalaisen arkkitehdin Viollet-le-Ducin näkemyksiä, joiden mukaan arkkitehtuurin tuli olla yhtenäinen kokonaisuus, historiasta ja historiallisen monumentin kokonaisuudesta välittämättä. Teoksessaan The Seven Lamps of Architecture (1849) Ruskin määritteli arkkitehtuurin inhimilliseksi olioksi, jota tulee tukea ja siten restauroida sitä mahdollisimman vähän. Mutta monumentin pitää saada myös kuolla luonnollinen kuolema. Näin oli muodostunut kaksi erilaista näkemystä kansallisten aarteiden säilyttämiseksi. Ruskin sai tukea William Morrisilta, joka suositteli, että kohteita ei restauroitaisi lainkaan. Morris perustikin vanhojen rakennusten suojeluun erikoistuneen järjestön.lähde?

Ruskinin taidemaku sai hänet ihailemaan yhtä lailla Italian alkukantaista taidetta kuin englantilaista taidemaalaria William Turneria. Hän oli myös suuri taiteen propagandisti. Hänen ajatuksensa kansantajuistivat taidetta ja hänen kirjansa vaikuttivat voimakkaasti arts and crafts –liikkeeseen.[2] Se edusti selkeästi paluuta luontoon -ajatusta, joka taiteessa merkitsi viehkeitä, aaltomaisia muotoja ja hillittyä charmia, jotka löydetään kasvien, kukkien, hyönteisten, kalojen, lohikäärmeiden, seireenien ja lintujen muodoista ja niiden väreistä kaikessa loistossaan.lähde?

TeoksetMuokkaa

  • Modern Painters (1843)
  • The Seven Lamps of Architecture (1849)
  • Pre-Raphaelitism (1851)
  • The Stones of Venice (1853)
  • Architecture and Painting (1854)
  • Modern Painters III (1856)
  • Political Economy of Art (1857)
  • Modern Painters IV (1860)
  • Unto this Last (1862)
  • Essays on Political Economy (1862)
  • Bible of Amiens (1885), ranskannos Marcel Proust
  • Time and Tide (1867)

Suomennetut teoksetMuokkaa

  • Kuninkaitten aarteet. (Of Kings’ Treasuries, 1865.) Suomentanut ja johdannolla varustanut V. Hämeen-Anttila. Kariston klassillinen kirjasto 1. Hämeenlinna: Karisto, 1918. – Näköispainos 1985, ISBN 951-23-2278-1.
  • Luonto ja ihminen: Poimintoja eri teoksista. Suom. Vihtori Lehtonen. Porvoo, WSOY, 1911
  • Kultaviraan kuningas: Tarina Stiriasta. Suom. Lyyli Vihervaara. Hämeenlinna, Karisto, 1918.
  • Keskinäinen ihmisyys. Suom. Aug. Helin, Helsinki, K. E. Holm, 1905

LähteetMuokkaa

  1. John Ruskin. Biographical Material. The Victorian Web. Viitattu 14.7.2017. (englanniksi)
  2. a b John Ruskin and Illuminated Addresses. Sivut 124–131 Manchester.ac.uk. James S. Dearden. PDF. Viitattu 14.7.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa