Arvostelu

Arvostelu, arviointi eli kritiikki (kreikan sanasta krinein, ’erottaa, ratkaista’) on arviointia, jossa tarkoituksena on arvosteltavan asian arvon tutkiminen, pohtiminen ja määrittely. Kritiikki on siis luonteeltaan arvottavaa. Kritiikki voi olla kielteistä, positiivista tai rakentavaa, jolloin sen tarkoitus on kehittää arvoa. Kritiikillä voi myös vähätellä arvoa.

Pere Borrell del Cason maalaus Pakeneva arvostelu vuodelta 1874.

Kritiikkiä esiintyy kaikilla elämänaloilla. Kritisoitava aihe voi olla aineeton tai aineellinen. Arvostelu on pohjimmiltaan kantaa ottavaa sosiaalista toimintaa. Kritiikki on ihmisen kommunikaatiota toiselle ihmiselle, tai se voi olla yhteisön kollektiivista mielipidettä jotain muuta kohtaan. Kritiikkiä voidaan myös estää ja hallita. Joissakin yhteyksissä kriittisyyttä rajoitetaan tiedonjulkaisua estämällä tai luomalla pelkoa kriittisen tiedon julkaisijoihin.

Arvostelijan, arvioijan eli kriitikon antama kritiikki on subjektiivinen analyysi arvosta. Kriitikko kritisoi, eli antaa oman arvionsa arvolle. Arvioija ottaa kantaa ja tulkitsee arvoa.

»Kritiikki on oikeastaan waan totuudenkaipuu ihmisellä.»
(Thiodolf Rein)

Kritiikin lajeja

Metakritiikki

Metakritiikki (kreik. meta = jälkeen + "kritiikki") tarkoittaa vastakritiikkiä, arvostelun arvostelua, esimerkkinä Johann Gottfried von Herderin arvostelu Immanuel Kantin teoksesta Puhtaan järjen kritiikki.

Lähdekritiikki

Pääartikkeli: Lähdekritiikki

Lähdekritiikin avulla pyritään arvioimaan tiedonlähteiden käyttökelpoisuutta. Sen keinoin pyritään myös selvittämään tiedonlähteiden syntyä, tarkoitusperiä ja tekijöitä.

Lähdekritiikkiä käytetään muun muassa historiantutkimuksessa ja journalismissa.

Kehityskritiikki

Pääartikkeli: Kehityskritiikki

Kehityskritiikillä on ennen kaikkea länsimaisen elämäntavan, modernisaation, teollistumisen, ja näihin kiinteästi liittyvien ilmiöiden kuten kapitalismin ja (modernisaation sisältävän) sosialismin kattavaa ja tuomitsevaa arviointia.

Kehityskriitikoiden mukaan modernisaatiossa, teollistumisessa ja kapitalismissa on jotain perustavasti vialla. Heidän mukaansa ihmiset voivat elää onnellisempina yhteiskunnassa, jossa näitä ilmiöitä ei ole. Usein kehityskritiikkiin liittyy ekologinen tendenssi ja teollistunut yhteiskunta nähdään vaarallisena koko maapallon ekosysteemille.

Uskontokritiikki

Pääartikkeli: Uskontokritiikki

Uskontokritiikki tarkoittaa uskonnon arvostelemista erilaisilla perusteilla. Esimerkiksi Suomen kouluissa lukion elämänkatsomustiedon syventävän kurssin opetussuunnitelmaan kuuluu sosiologinen, moraalinen, antropologinen ja psykologinen uskontokritiikki.

Kriittinen teoria

Pääartikkeli: Kriittinen teoria

Kriittisellä teorialla tarkoitetaan sekä yhteiskunnallista teoriaa että kirjallisuuskritiikin teoriaa. Yhteiskuntatieteissä kriittisellä teorialla tarkoitetaan Frankfurtissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyttä uusmarxilaista teoriasuuntausta. Suuntaus tunnetaan myös Frankfurtin koulukunnan nimellä. Kirjallisuuskritiikkiin sekä kirjallisuuden analyysiin ja ymmärtämiseen liittyvä kriittinen teoria ei hae radikaalia yhteiskunnallista muutosta tai edes yhteiskunnan analyysia vaan keskittyy tekstien ja tekstin kaltaisten ilmiöiden analysointiin. Se sai alkunsa kirjallisuudentutkijoiden parissa kirjallisuudentutkimuksen alueena 1960–1970-luvulla.

Taidekritiikki

Pääartikkeli: Taidekritiikki

Taidekritiikki eli taidearvostelu on julkisesti esitettävien taideteosten tai teoskokonaisuuksien, taiteeseen liittyvien ilmiöiden, käsitysten, teorioiden tai taide- ja kulttuuripolitiikan ja taidehistoriallisen arvon ja merkityksen pohtimista ja määrittelemistä. Kritiikkiä harjoitetaan kaikilla taiteenaloilla, mutta usein sana taidekritiikki viittaa nimenomaan kuvataiteen arvosteluun.

Kirjallisuuskritiikki

Pääartikkeli: Kirjallisuuskritiikki

Kirjallisuuskritiikki eli kirjallisuusarvostelu tutkii, arvioi ja tulkitsee kirjallisia teoksia. Vaikka kirjallisuusarvostelu ja kirjallisuustiede ovat läheisiä, eivät kaikki kirjallisuusarvostelijat ole olleet kirjallisuustieteilijöitä.

Elokuvakritiikki

Pääartikkeli: Elokuvakritiikki

Elokuvakritiikki on elokuvan arvostelua: sen kuvailua, analysointia ja arvottamista. Elokuvakritiikin arvostuksen painopiste on vaihdellut sen 100-vuotisen historian aikana kantaaottavuuden korostamisesta ranskalaiseen auteur-teoriaan ja viime vuosikymmenien populaarikulttuurilliseen näkökulmaan ja genrekritiikkiin.

Musiikkiarvostelu

Pääartikkeli: Musiikkiarvostelu

Musiikkiarvostelu tarkoittaa sävellysten ja musiikkiesitysten arvostelua. Nykyinen musiikkiarvostelutoiminta sai alkunsa 1700-luvulla, kun sanomalehdistö alkoi kehittyä. Musiikkiarvosteluja julkaistaan sekä musiikkilehdissä että päivälehdissä. Ensimmäisenä suomalaisena musiikkiarvostelijana voidaan pitää Axel Gabriel Ingeliusta (1822–1868). Useimmat musiikkiarvostelijat hoitavat tehtäväänsä sivutoimisesti, ja he ovat yleensä koulutukseltaan musiikkitieteilijöitä tai muusikoita.

Uuskritiikki

Pääartikkeli: Uuskritiikki

Uuskritiikki hallitsi angloamerikkalaista kirjallisuudentutkimusta 1900-luvun puolessavälissä, 1920-luvulta 1960-luvun alkuun. Sen kannattajat kiinnittivät huomiota lähilukemiseen ja itse teksteihin ja torjuivat tutkimuksen, joka perustuu tekstin ulkopuolisiin lähteisiin, varsinkin elämäkertaan.

Tiedekritiikki

Pääartikkeli: Tiedekritiikki

Tiedekritiikki arvioi tieteellistä menetelmää tiedon hankinnassa sekä tieteen tulosten merkitystä ja hyödyntämistä. Samalla tieteen kritiikki pyrkii arvioimaan ja selventämään tieteen merkitystä todellisuuskäsityksen muodostamisessa.

Katso myös

• Kritiikkiportti

Kirjallisuutta

• Anderberg, Thomas: Alla är vi kritiker. Stockholm: Libris, 2009. ISBN 978-91-7389-360-2. (ruotsiksi)
• Heikkilä, Martta (toim.): Taidekritiikin perusteet. Helsinki: Gaudeamus, 2012. ISBN 978-952-495-212-5.

Estetiikka ja taidefilosofia