Wikipedia

Brendan Shanahan

kanadalainen jääkiekkoilija
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 3. kesäkuuta 2010 kello 20.24 käyttäjän PtG (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Brendan Frederick Shanahan (23. tammikuuta 1969 Mimico, Ontario, Kanada), on entinen kanadalainen jääkiekkoilija. Shanahan teki uransa aikana yli 600 maalia NHL:ssä, ja voitti kolme kertaa Stanley Cupin Detroit Red Wingsissä. Laitahyökkääjänä pelannut Shanahan voitti urallaan myös olympiakultaa, maailmanmestaruuden ja Kanada-cupin. Henkilökohtaisesti hänet palkittiin King Clancy Memorial Trophyllä, joka annetaan johtajuudesta sekä jäällä että sekä sen ulkopuolella ja humanitaarisestä työstä, vuonna 2003.

Tätä artikkelia on ehdotettu lupaavaksi artikkeliksi.
Lupaava artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Brendan Shanahan
Henkilötiedot
Syntynyt23. tammikuuta 1969 (ikä 55)
Mimico, Ontario
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi Shanny
Pelipaikka laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 191 cm
Paino 100 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1987–2009
Seurat New Jersey Devils (NHL),
St. Louis Blues (NHL),
Düsseldorfer EG (Del),
Hartford Whalers (NHL),
Detroit Red Wings (NHL),
New York Rangers (NHL)
NHL-varaus 2. varaus, 1987
New Jersey Devils
Stanley Cup
Detroit Red Wings 1997
Detroit Red Wings 1998
Detroit Red Wings 2002

Shanahan pelasi 21 kautta NHL:ssä ja ylsi niistä 19:ssä pudotuspeleihin.[1] Hän jätti NHL:n 1 524 runkosarja- ja 184 pudotuspeliottelun jälkeen. Shanahan teki runkosarjassa 656 maalia ja antoi 1 354 maalin johtanutta syöttöä. Hän oli lopettaessaan NHL:n kautta aikojen maalintekijätilastossa 11. ja pistetilastossa 23:s. Ottelun voittomaaleja Shanahan teki runkosarjassa 109 ja ylivoimamaaleja 237. Molemmissa tilastoissa hän on NHL:n kautta aikojen tilastojen viides. 184 pudotuspelissään hän teki 134 pistettä, joista maaleja oli 60.

Ura

Seurajoukkueissa

Uran alku New Jerseyssä

Viimeiset juniorivuotensa Shanahan pelasi OHL:n London Knightsissa kaudet 1985–1987. New Jersey Devils varasi hänet NHL:ään varaustilaisuudesa 1987 koko tapahtuman toisena varauksena Pierre Turgeonin jälkeen. Shanahan siirtyi New Jerseyyn heti kaudeksi 1987–1988. Tulokaskaudellaan hän pelasi 65 ottelua ja teki niissä 26 pistettä.[2]

Kolmannella NHL-kaudellaan, 1989–1990, Shanahan pelasi lähes piste per peli -tahtia. Hän teki 73 ottelussa 72 pistettä. Shanahan oli 30 maalillaan New Jerseyn toiseksi paras maalintekijä John MacLeanin jälkeen.[3] Kauden 1990–1991 jälkeen Shanahan teki vapaana agenttina sopimuksen St. Louis Bluesin kanssa. NHL:n sääntöjen mukaan New Jersey oli oikeutettu korvaukseen, ja välitystuomioistuin määräsi St. Louisin antamaan Shanahanista puolustaja Scott Stevensin New Jerseylle.[2]

Kaudet St. Louisissa ja Hartfordissa

Shanahan ylitti ensimmäisen kerran urallaan 50 maalin rajapyykin toisella St. Louis -kaudellaan, 1992–1993. Hän teki 71 ottelussa 51 maalia, ja oli joukkueensa toiseksi paras maalintekijä Brett Hullin jälkeen.[4] Shanahan oli kaudella 1993–1994 St. Louisin eniten pisteitä tehnyt pelaaja, ja koko liigan pistepörssissäkin hän oli 102 pisteellään kahdeksas.[5] Shanahan sai 102 pisteensä lisäksi peräti 211 jäähyminuuttia. Shanahan pelasi kauden aikana ensimmäistä kerta urallaan NHL:n tähdistöottelussa, ja kauden jälkeen hänet valittiin liigan tähdistökentälliseen.[2]

Kausi 1994–1995 alkoi NHL:n työsululla, jonka aikana Shanahan pelasi kolme ottelua Saksan DEL-liigan Düsseldorfer EG:ssä. NHL:ssä Shanahan pelasi St. Louisissa 44 ottelua, joissa hänelle merkittiin 41 pistettä. Kesällä 1995 Shanahan kaupattiin Hartford Whalersiin vaihdossa Chris Prongeriin. Shanahan oli niin suosittu St. Louisissa, että paikallinen televisiokanava keskeytti lähetyksensä kertoakseen Shanahanin kaupasta. Hartfordissa hän teki kaudella 1995–1996 44 maalia, mutta joukkue ei menestynyt. Shanahan valittiin myös kauden aikana toistamiseen urallaan NHL:n tähdistöotteluun.[2] Hartfordin joukkueen tulevaisuus ei ollut kovinkaan varma, ja Shanahankin pyysi kauden jälkeen, että hänet kaupattaisiin toiseen seuraan.[6]

Kolme Stanley Cupia Detroitissa

Kautta 1996–1997 ehdittiin pelata vain kaksi ottelua, kun Hartford kauppasi Shanahanin ja Brian Glynnin Detroit Red Wingsiin, josta Hartfortd sai Paul Coffeyn, Keith Primeaun ja ensimmäisen kierroksen varausoikeuden varaustilaisuudessa 1997.[2] Detroit-valmentaja Scotty Bowmanin mukaan Shanahan hankittiin taitavaan joukkueeseen "puuttuvana palana": isona voimahyökkääjänä.[7] Heti ensimmäisellä kaudellaan Detroitissa Shanahan oli voittamassa joukkueen ensimmäistä Stanley Cupia yli 40 vuoteen. Hän teki runkosarjassa 47 maalia ja 88 tehopistettä. Liigan maalintekijätilastossa Shanahan oli jaetulla kuudennella sijalla.[8] Ylivoimamaaleja Shanahan teki 20, ja voitti koko liigan ylivoimamaalintekijätilaston.[9] Hän pelasi kauden aikana myös NHL:n tähdistöottelussa. Toisella kaudellaan Detroitissa Shanahan oli voittamassa toista Stanley Cupiaan, mutta henkilökohtaisesti hän jäi vain 57 pisteeseen. Shanahan oli kuitenkin mukana jo neljännen kerran tähdisöottelussa.[2]

Detroit ei menestynyt enää aivan yhtä hyvin kahden Stanley Cup -voittonsa jälkeen, mutta Shanahan ylitti kaudella 1999–2000 viidennen kerran urallaan 40 maalin rajan, kun hän teki runkosarjassa 41 osumaa.[2] Shanahanin maalimäärä riitti NHL:n maalitilaston kuudenteen sijaan.[10] Shanahan pelasi jälleen NHL:n tähdistöottelussa sekä keväällä 1999 että 2000.[2]

Kausi 2001–2002 toi Shanahanille kolmannen Stanley Cupin. Pudotuspeleissä hän teki 19 pistettä 23 ottelussa, ja oli Detroitin toiseksi tehokkain pelaaja ja koko liigan kolmanneksi tehokkain.[9] Runkosarjassa Shanahan saavutti kaksi merkkipaalua. Tammikuussa 2002 hän ylitti Dallas Starsia vastaan 1000 pisteen rajan[11] ja maaliskuussa hän teki 30:ntenä pelaajana uransa 500:nnen maalin NHL:ssä ottelussa Colorado Avalanchea vastaan.[12] Shanahan pelasi kauden aikana jälleen NHL:n tähdistöottelussakin, ja hänet valittiin keväällä sarjan kakkostähdistökentälliseen[2]

Seuraavan kahden kauden aikana Shanahanin pistemäärät tippuivat, mutta kauden 2002–2003 jälkeen hänet palkittiin humanitaarisesta työstään King Clancy Memorial Trophyllä.[2] Kausi 2004–2005 peruuntui työsulun takia, eikä Shanahan pelannut missään. Työsulun aikana Shanahan järjesti huippukokouksen, johon hän kutsui ryhmän pelaajia, valmentajia, televisiojohtajia, jääkiekkovaikuttajia ja tuomareita. Tämän ryhmän tarkoituksena oli keskustella uusista tiukemmista sääntötulkinnoista, jotka astuisivat voimaan työsulun jälkeen.[13] Uudet säännöt muuttivat NHL:ää jälleen hyökkäysvoittoisempaan suuntaan, kun sarja jatkui jälleen 2005–2006. Shanahan oli yksi niistä harvoista vanhemmista pelaajista, jotka pystyivät nostamaan omaa tasoaan uusien sääntöjen aikakaudella.[6] Hän tekikin kauden aikana 40 maalia ja sai yhteensä 81 pistettä.[2]

Uran loppu NY Rangersissa ja New Jerseyssä

Tiedosto:Medium shanny.jpg
Brendan Shanahan Montreal Canadiensia vastaan kaudella 2008–2009.

Kesällä 2006 Shanahan jätti Detroitin, kun hän teki vuoden sopimuksen, joka oli arvoltaan neljä miloonaa dollaria, New York Rangersin kanssa.[14] Ensimmäisessä ottelussaan Rangersissa Shanahan teki kaksi maalia, joista jälkimmäinen oli hänen uransa 600:s. Shanahan pääsi 600-maalin rajapyykille 15:ntenä pelaajana NHL:n historiassa.[15] Tammikuussa 2007 Shanahan nimettiin uransa kahdeksanteen tähdistöotteluunsa, ja hänet valittiin myös Itäisen konferenssin joukkueen kapteeniksi.[16] Shanahan sai vaarallisen näköisessä tilanteessa aivotärähdyksen helmikuussa ottelussa Philadelphia Flyersia vastaan, kun hän törmäsi Mike Knubleen. Pelaajat eivät huomanneet toisiaan ja osuivat toisiinsa. Shanahan kaatui iskun voimasta ja löi päänsä jäähän. Hän makasi liikkumatta kymmenen minuuttia, kunnes hänet saatiin niskatuen ja paarin avulla pois kentältä. Knuble mursi tilanteessa kaksi luuta kasvoista.[17] Shanahan oli lopulta 15 ottelusta sivussa aivaotärähdyksen oideiden takia.[18]

Shanahan pelasi Rangersissa lopulta kaksi kautta, mutta ei saanut enää uutta sopimustarjousta kauden 2007–2008 jälkeen. Shanahan halusi perheensä takia jäädä Yhdysvaltain koillisosaan. Hän hylkäsikin Läntisestä konferenssista tulleita sopimusehdotuksia. Shanahan ei pelannut kauden 2008–2009 alussa missään, kunnes kirjoitti tammikuussa 2009 sopimuksen New Jersey Devilsin kanssa.[19] Shanahan teki vuoden jatkosopimuksen New Jerseyn kanssa elokuussa 2009. Joukkue ilmoitti kuitenkin kauden 2009–2010 alussa, että Shanahan ei jatka seurassa, vaan joukkue panostaa tulevana kautena nuorempiin pelaajiin. Shanahan kertoi, että päätös oli joukkueen johtohenkilöiden ja hänen yhteinen.[20]

” Olen todella kiitollinen kaikille valmentajilleni ja joukkuekavereilleni, joilta olen saanut oppia ja joiden kanssa olen saanut pelata urani aikana. Unelmoidessani pelaamisesta NHL:ssä en ikinä voinut kuvitella, että saisin pelata tällaisen uran ”

– Brendan Shanahan. [21]

Maajoukkueessa

Mitalit
Maa:   Kanada
Miesten jääkiekko
  Olympialaiset
  Kultaa Salt Lake City 2002 jääkiekko
MM-kilpailut
  Kultaa Italia 1994 jääkiekko

Shanahan edusti ensimmäisen kerran Kanadaa arvoturnauksessa nuorten MM-kilpailuissa 1987.[22] Kanada olisi voittanut turnauksesta vähintään pronssia, mutta se hylättiin Neuvostoliitto-ottelun tapahtumien takia. Kanadan turnauksen viimeinen ottelu oli Neuvostoliittoa vastaan, mutta se keskeytettiin toisessa erässä, kun kentällä syttyi joukkotappelu, johon molempien joukkueiden kaikki pelaajat osallistuivat. Tapahtumien seurauksena sekä Kanada että Neuvostoliitto diskattiin turnauksesta.[23]

Kanadan maajoukkueessa Shanahan pelasi ensimmäisen kerran aikuisten arvoturnauksessa Kanada Cupissa 1991, jolloin Kanada voitti turnauksen. Seuraavan kerran Shanahan puki Kanadan maajoukkueen pelipaidan ylleen MM-kilpailuissa 1994. Hän teki turnauksessa seitsemän pistettä kuudessa ottelussa.[2] Kanada voitti turnauksen loppuottelussa Suomen vasta rangaistuslaukauskilpailun jälkeen.[24]

Maailmancupissa 1996 Shanahan edusti kolmannessa aikuisten arvoturnauksessaan Kanadaa. Hän teki maailmancupissa kuusi pistettä seitsemässä ottelussa. Naganossa 1998 Shanahan pelasi ensimmäisen olympiaturnauksensa.[2]

Shanahan palasi olympiakaukaloon Salt Lake Cityssä 2002. Kanada voitti turnauksessa olympiakultaa. Kanadan kultajoukkueen pelaajisat Shanahan, Rob Blake ja Joe Sakic liittyivät voitolla ns. kolmen kullan klubiin, jonka jäsenet ovat saaneet kaikki kolme merkittävintä jääkiekkopalkintoa Stanley Cupin, olympiakullan ja maailmanmestaruuden. Myöhemmin keväällä Shanahan voitti kolmannen Stanley Cupinsa Detroit Red Wingsissä. Shanahanista ja Steve Yzermanista tulivat ensimmäiset kanadalaiset, jotka ovat voittaneet samana vuonna sekä olympiakultaa että Stanley Cupin.[25][22]

Shanahan pelasi vielä MM-kilpailuissa 2006.[22] Kanadan valmentaja Marc Habscheid nimesi Shanahanin joukkueen kapteeniksi.[26]

Shanahan pelasi urallaan 50 maaottelua Kanadan paidassa ja teki niissä 23 maalia.[26][2]

Pelaajauran jälkeen

NHL palkkasi Brendan Shanahanin kiekko- ja liiketoimintaosastonsa varajohtajaksi loppuvuodesta 2009.[27] Shanahan tulee työskentelemään NHL:n varapuheenjohtajan ja jääkiekko-osaston johtajan Colin Campbellin kanssa. Hänen tehtävänään on antaa osastossa pelaajan näkemys jääkiekon trendeistä. Lisäksi Shanahanin vastuulla on erikoisprojektit, joita tulee komissionääri Gary Bettmanilta ja varakomissionääri Bill Dalyltä.[28]

Pelityyli ja pelaajakuva

Shanahan on ainoa pelaaja NHL:n historiassa, joka on sekä tehnyt yli 600 maalia, että saanut yli 2000 jäähyminuuttia. Hänellä on 17 niin sanottua Gordie Howen hattutemppua (maali, syöttö ja tappelu yhdessä pelissä). Kankean näköisellä luistelijalla ja kulmikkaalla kiekonkäsittelijällä oli todellinen maalintekolahja. Häntä luonnehdittiin 50 maalin pelaajaksi, jolla on tappelijan kädet. Brendan Shanahan oli yksi harvoista tähdistä, joka ei tarvinnut suojakseen erityistä poliisipelaajaa.[1]

Ilta-Sanomien jääkiekkotoimittaja Vesa Rantanen on arvioinut Shanahanin olevan tuleva Hockey Hall of Fame -pelaaja.[1]

Tilastot

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1985–86 London Knights OHL 59 28 34 62 70 5 5 5 10 5
1986–87 London Knights OHL 56 39 53 92 128 -- -- -- -- -- JMM 6 4 3 7 4
1987–88 New Jersey Devils NHL 65 7 19 26 131 12 2 1 3 44
1988–89 New Jersey Devils NHL 68 22 28 50 115 -- -- -- -- --
1989–90 New Jersey Devils NHL 73 30 42 72 137 6 3 3 6 20
1990–91 New Jersey Devils NHL 75 29 37 66 141 7 3 5 8 12
1991–92 St. Louis Blues NHL 80 33 36 69 171 6 2 3 5 14 KC 8 2 0 2 6
1992–93 St. Louis Blues NHL 71 51 43 94 174 11 4 3 7 18
1993–94 St. Louis Blues NHL 81 52 50 102 211 4 2 5 7 4   MM 6 4 3 7 6
1994–95 Düsseldorfer EG DEL 3 5 3 8 4 -- -- -- -- --
St. Louis Blues NHL 45 20 21 41 136 5 4 5 9 14
1995–96 Hartford Whalers NHL 74 44 34 78 125 -- -- -- -- --
1996–97 Hartford Whalers NHL 2 1 0 1 0 -- -- -- -- -- MC 7 3 3 6 8
Detroit Red Wings NHL 79 46 41 87 131 20 9 8 17 43  
1997–98 Detroit Red Wings NHL 75 28 29 57 154 20 5 4 9 22   OK 6 2 0 2 0
1998–99 Detroit Red Wings NHL 81 31 27 58 123 10 3 7 10 6
1999–00 Detroit Red Wings NHL 78 41 37 78 105 9 3 2 5 10  
2000–01 Detroit Red Wings NHL 81 31 45 76 81 2 2 2 4 0
2001–02 Detroit Red Wings NHL 80 37 38 75 118 23 8 11 19 20     OK 6 0 1 1 0
2002–03 Detroit Red Wings NHL 78 30 38 68 103 4 1 1 2 4
2003–04 Detroit Red Wings NHL 82 25 28 53 117 12 1 5 6 20
2005–06 Detroit Red Wings NHL 82 40 41 81 105 6 1 1 2 6 MM 8 3 1 4 10
2006–07 New York Rangers NHL 67 29 33 62 47 10 5 2 7 12
2007–08 New York Rangers NHL 73 23 23 46 35 10 1 4 5 8
2008–09 New Jersey Devils NHL 34 6 8 14 29 7 1 2 3 2
NHL yhteensä 1524 656 698 1354 2489 184 60 74 134 279 aikuisten arvokisat 41 14 8 22 30
Lähteet: [2][29]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c Vesa Rantanen: Jätti jälkensä. Ilta-Sanomat/Urheilu, 2009, nro 19.11., s. 10.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Brendan Shanahan Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 20.11. 2009. (englanniksi)
  3. ↑ 1989-90 New Jersey Devils hockeyDB.com. Viitattu 20.11. 2009. (englanniksi)
  4. ↑ 1992-93 St. Louis Blues hockeyDB.com. Viitattu 20.11. 2009. (englanniksi)
  5. ↑ 1993-94 NHL League Leaders hockeyDB.com. Viitattu 20.11. 2009. (englanniksi)
  6. ↑ a b Brehm, Mike: Brendan Shanahan announces retirement after 21 NHL seasons USATODAY.com. 18.11. 2009. Viitattu 20.11. 2009. (englanniksi)
  7. ↑ Vesa Rantanen: Jätti jälkensä. Ilta-Sanomat/Urheilu, 2009, nro 19.11., s. 10.
  8. ↑ 1993-94 NHL League Leaders hockeyDB.com. Viitattu 20.11. 2009. (englanniksi)
  9. ↑ a b Kimelman, Adam: Brendan Shanahan announces retirement NHL.com. 17.11. 2009. National Hockey League. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  10. ↑ 1999-00 NHL League Leaders hockeyDB.com. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  11. ↑ Shanahan gets 1,000th point CBC Sports. 12.1. 2002. CBC. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  12. ↑ Shanny's special goal overshadowed by rivalry ESPN. 23.3. 2002. ESPN Internet Ventures. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  13. ↑ Custance, Craig: Shanahan: The shot, the summit and other things SportingNews.com. 18.11. 2009. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  14. ↑ Shanahan leaves Red Wings for one-year deal with Rangers USAToday.com. 9.7. 2006. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  15. ↑ Jagr and Shanahan Ignite The Rangers in Their Opener NYTimes.com. 6.10. 2006. The New York Times Company. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  16. ↑ Sakic, Shanahan named NHL all-star captains CBC Sports. 18.1. 2007. CBC. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  17. ↑ Shanahan out with postconcussion symptoms ESPN. 20.2. 2007. ESPN Internet Ventures. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  18. ↑ Zinser, Lynn: A Rangers Welcome Back: 5 Goals, 1 KO NYTimes.com. 22.3. 2007. The New York Times Company. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  19. ↑ Kreiser, John: Shanahan agrees to join Devils NHL.com. 10.1. 2009. The National Hockey League. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  20. ↑ Morreale, Mike G.: http://www.nhl.com/ice/news.htm?id=500585 NHL.com. 1.10. 2009. The National Hockey League. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  21. ↑ Brendan Shanahanin ura paketissa jatkoaika.com. Viitattu 23.11.2009.
  22. ↑ a b c Shanahan Announces Retirement 18.11. 2009. Hockey Canada. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  23. ↑ Chow, Kelvin: TSN25: Looking back at the Punch-Up in Piestany TSN.ca. 5.8 2009. Hockey Canada. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  24. ↑ Milanon raskas rankkarihäviö 1994 Elävä arkisto. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 21.11. 2009.
  25. ↑ Shanahanin ja Yzermanin lisäksi ainoastaan yhdysvaltalainen Ken Morrow on voittanut samana vuonna Stanley Cupin ja olympiakullan.
  26. ↑ a b Brendan Shanahan Named Captain of Canada's World Championship Team 6.5. 2006. Hockey Canada. Viitattu 21.11. 2009. (englanniksi)
  27. ↑ NHL pestasi New Jerseyn hylkimän Shanahanin HS.fi. 3.12. 2009. Helsinki: Helsingin Sanomat. Viitattu 4.12. 2009.
  28. ↑ The Canadian Press: Recently retired Shanahan joins National Hockey League in executive role The Hockey News. 3.12. 2009. The Hockey News Corporation. Viitattu 4.12. 2009. (englanniksi)
  29. ↑ Brendan Shanahan The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)

Aiheesta muualla

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brendan Shanahan.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Brendan_Shanahan&oldid=8581006”