Antiikin Thessalia

Thessalia (m.kreik. Θεσσαλία, myös Thettalia, Θετταλία ja Thettalos, Θετταλός) oli antiikin Kreikan maakunta. Se oli pinta-alaltaan suurin Kreikan historiallisista alueista. Antiikin Thessalian alue vastaa pääpiirteissään Kreikan nykyistä Thessalian hallinnollista aluetta.

Thessalia ja sen pääalueet sekä muut keskisen Kreikan antiikin aikaiset alueet kartalla.

Antiikin Thessalian pääalueet eli tetrarkiat olivat Thessaliotis, Pelasgiotis, Histiaiotis ja Fthiotis. Thessalian liitto oli näiden tetrarkioiden muodostama poliittinen liitto, jonka johdossa oli sotapäällikkö tagos.

Maantiede

Luonnonmaantiede

Thessalian tasankoa ja Pineiós-joki eli antiikin Peneios.

Thessalia käsitti samoin kuin nykyäänkin Manner-Kreikan itäosan Makedonian rajalta Thermopylaihin. Idässä se rajautui Egeanmereen ja lännessä Pindos-vuoristoon, jonka toisella puolella sijaitsi Epeiros.

Erityisesti Thessalian nimellä viitattiin kuitenkin laajaan Thessalian tasankoon, joka oli varsinaisen eli Makedonian ulkopuolisen Kreikan suurin tasanko. Sitä ympäröivät lännessä Pindosvuoristo, etelässä Othrys-vuori, itärannikolla Ossa- ja Pelion-vuoret (nyk. Pílio) sekä Makedonian rajalla Kambounia-vuoret (nyk. Kamvoúnia) ja Olympos-vuori. Tasanko oli näin kauttaaltaan vuorten ympäröimä, ja sinne johti Makedonian suunnasta vain yksi merkittävämpi kulkuväylä, Tempen (nyk. Témpi) sola, joka sijaitsee Olympos- ja Ossavuorten välissä. Thessalia oli yhteydessä mereen Pagasainlahden kautta.

Antiikin Histiaiotiin aluetta, nykyistä Kámpoksen tasankoa.

Thessalian tasanko koostuu kahdesta tasangosta, jotka tunnettiin antiikin aikana Ylempänä ja Alempana Thessaliana. Ylempi Thessalia käsitti Thessalian länsiosan Pindosvuoriston puolella, ja Alempi Thessalia merenpuolisen alueen. Tasangot erotti toisistaan toisaalta Boibeis- (Boibe) ja Nessonis-järvien välinen kukkulajono ja toisaalta Enipeus-joki. Alempi Thessalia ulottui pohjoisesta Titaros- ja Ossa-vuorilta etelään Othrys-vuorelle ja Pagasainlahden rannalle. Se käsitti Pelasgiotiin alueen, ja sen tärkein kaupunki oli Larissa. Ylempi Thessalia ulottui pohjoisesta Aiginionista etelään Thaumakoihin. Se käsitti Thessaliotiin ja Histiaiotiin alueet, ja sen tärkein kaupunki oli Farsalos.

Thessalian tasangon sanottiin olleen muinoin järvi, jonka jäänteinä alueen jäljellä olleita Boibeis- ja Nessonis-järviä pidettiin. Tasangon tärkeimmät joet tunnettiin antiikin aikana nimillä Peneios (nyk. Pineiós), Apidanos, Onokhonos, Enipeus ja Pamisos.

Mainittujen Thessalian tasankojen lisäksi Thessaliaan luettiin myös kapea rannikkokaistale Magnesia, joka sai alkunsa Tempen solalta ja ylsi Pagasainlahdelle saakka, ja sijoittui Ossa- ja Pelionvuorten ja meren väliin; sekä Malis, joka sijoittui Othrys- ja Oita-vuorten väliin Sperkheios-joen laaksoon. Fthiotiihin kuului Akhaia Fthiotiin alue ja Histiaiotikseen Perrhaibian alue. Lisäksi Thessaliaan luettiin usein myös Ainis, Oitaia ja Dolopia.

Thessalian tasanko oli antiikin aikana, kuten nykyisinkin, Kreikan hedelmällisin. Siellä viljeltiin viljaa ja kasvatettiin karjaa, ja laaja maatalous elätti alueen lukuisten kaupunkien väestön. Thessalia tunnettiin erityisesti hevosistaan, joita pidettiin Kreikan parhaina, ja siksi myös ratsuväestään.

Alueet ja polikset

Thessalian alueet ja kunkin alueen polikset eli kaupunkivaltiot olivat:

Ainis Fyrrhagioi Hypata Kafeleis Korofaioi Talana Akhaia Fthiotis Antron Ekhinos Ekkarra Fylake Halos Kypaira Larissa Melitaia Peuma Proerna Pyrasos Thaumakoi Thebai Dolopia Angeia Ktimene

Fthiotis Farsalos Histiaiotis ja Perrhaibia Azoros Dolikhe Ereikinion Faloria Fakion Falanna Farkadon Gomfoi Gonnos Khyretiai Malloia Metropolis Mondaia Mylai Oksynion Oloosson Orthe Pelinnaion Pythion Trikka

Magnesia Amyros Eureaioi Eurymenai Homolion Iolkos Kasthanaia Kikynethos Korakai Meliboia Methone Oksoniaioi Olizon Rhizus Spalauthra Malis Anthele Antikyre Herakleia Trakhinia Lamia Trakhis Oitaia Khen Parasopioi

Pelasgiotis Amfanai Argura (Argussa) Atraks Ferai Gyrton Kondaia Krannon Larissa Mopsion Pagasai Skotussa Thessaliotis Fakion Kierion Methylion Peirasia Thetonion

Historia

Esihistoria ja mytologia

Neoliittisella kaudella noin 6500–4500 eaa. Thessaliassa vaikuttivat Kreikan ja koko Euroopan vanhimpiin kulttuureihin kuuluvat niin kutsutut Sésklon kulttuuri ja Dimínin kulttuuri.

Kreikkalaisessa mytologiassa Thessalia oli alkuperäisen Hellaksen sijaintipaikka ja näin helleenien alkuperäinen koti. Se oli myyteissä myös gigantomakhian tapahtumapaikka ja lapiittien kotiseutua. Se oli myös paikka, josta argonautit lähtivät retkelleen ja josta Akhilleus, Patroklos ja myrmidonit olivat kotoisin. Kreikkalaisissa kertomuksissa Thessalia tunnettiin myös noidistaan.

Antiikin ajan lähteissä Thessalian alkuperäisiksi nimiksi mainitaan Pyrrha, Aimonia ja Aiolis. Pyrrha ja Aimonia liittyvät lähinnä mytologiaan, mutta Aiolis sijoittuu aikaan, jolloin Thessalian alueella asuivat Aiolian pelasgit. Thessalialaiset, jotka saapuivat perinteen mukaan Epeiroksen Thesprotiasta, valtasivat myöhemmin Peneioksen laakson ja ajoivat pelasgit pois alueelta.

Nimi Thessalia ei esiinny Homeroksella. Iliaan laivaluettelossa Feidippos ja Antifos, jotka johtivat Krapathoksen, Kosin ja lähisaarten kreikkalaisia Troijan sodassa, mainitaan kuitenkin Thessaloksen, Herakleen pojan pojiksi. Nimi Thessalos kytkettiin Thesprotian thessalialaisiin niin, että näiden kahden päällikön sanottiin Troijasta paluun jälkeen päätyneen myrskyssä Epeiroksen rannikolle. Sieltä Thessalos, Feidippoksen pojanpoika, johti thessalialaiset Pindosvuoriston poikki nykyiseen Thessaliaan, antaen nimensä alueelle.

Historiallisesti thessalialaisten tulo alueelle ajoitetaan protogeometriselle kaudelle 1000-luvun eaa. lopulle. Pelasgien lisäksi valloittajina tulleiden thessalialaisten sanottiin häätäneen alueelta myös boiotialaiset. Näiden katsottiin alun perin asuneen Arnessa, joka sijaitsi myöhemmin Thessaliaksi kutsutulla alueella. Thessalialaisten kerrotaan ajaneen heidät pois noin 60 vuotta Troijan sodan jälkeen.

Arkaainen kausi

Thessalian arkaaisen ja klassisen kauden yleinen historia voidaan kuvata lyhyesti, sillä aikakauden historia on ennen kaikkea alueen polisten historiaa; näistä kerrotaan enemmän kunkin poliksen artikkelissa.

Arkaaisella kaudella thessalialaiset levittivät valtansa etelässä Thermopylaihin saakka ja uhkasivat vallata Fokiin ja Opuntian Lokriin. Fokislaiset rakensivat Thermopylain solan poikki muurin tämän estämiseksi. Vihollisuudet vaikuttavat olleen ohi vuoteen 480 eaa. tultaessa, sillä tuolloin persialaissotien Thermopylain taistelun aikaan muuri oli jo raunioina.

Persialaissotien aika

400-luvun eaa. alkupuolen persialaissotien aikaan voimakas Aleuadain suku yllytti Kserkestä hyökkäämään Kreikkaan ja lupasi thessalialaisten antautuvan persialaisille varhain. Tämä persialaismielinen puolue vaikuttaa kuitenkin olleen vähemmistössä tai jopa karkotettuna hyökkäyksen aikaan, samoin kuin Peisistratoksen suku Ateenassa, ja aluksi thessalialaiset vastustivat hyökkääjää. He lähettivät lähetystön kreikkalaisten kokoukseen Isthmoksella, ja pyysivät näitä lähettämään joukkoja Tempen solaan, luvaten thessalialaisten täyden tuen taistelussa.

Pyyntöön myönnyttiin, ja Thessaliaan lähetettiin 10 000 miehen sotajoukko. Kreikkalaiset ymmärsivät kuitenkin, että eteläiseen Kreikkaan johti Olymposvuoren ympäristössä Tempen lisäksi toinenkin kulkuväylä, mikä teki tehokkaan puolustautumisen Thermopylain pohjoispuolella vaikeaksi. Tämän vuoksi Thessaliasta vetäydyttiin uusin puolustusasemiin etelämpänä Thermopylaissa. Tämän jälkeen thessalialaiset antautuivat persialaisille. Aleuadain suku nousi takaisin valtaan, jonka jälkeen thessalialaiset tukivat persialaisia sodassa. Thermopylain taistelun jälkeen thessalialaiset johtivat persialaiset pitkäaikaista vihollistaan Fokista vastaan, ja sen kaupungit tuhottiin.

Klassinen kausi

Peloponnesolaissodan aika

Persialaissotien ja 400-luvun eaa. loppupuolen peloponnesolaissodan välisen ajan historiasta Thessaliassa tiedetään antiikin lähteiden kautta suhteellisen vähän. Oinofytan taistelun vuonna 456 eaa. jälkeen ateenalaiset olivat saaneet valtaansa Boiotian, Lokriin ja Fokiin, ja pyrkivät laajentamaan valtaansa myös Thessaliassa. Ateenalaiset hyökkäsivät Thessaliaan Myronideen johdolla vuonna 454 eaa. Tarkoituksena oli palauttaa valtaan Farsaloksesta karkotettu Orestes. Ateenalaiset joutuivat kuitenkin vetäytymään.

Thessalian liiton lyömä hemidrakhma, n. 470–450 eaa.

Farsaloksen lyömä hemidrakhma, n. 450–400 eaa.

Iolkoksen lyömä khalkus, n. 350 eaa. Toisella puolella on esitetty Artemis Iolkia, toisella argonauttien Argo-laiva ja teksti ΙΩΛΚΙΩΝ (”iolkoslaisten”).

Thessalialaiset eivät ottaneet osaa peloponnesolaissotaan. Yleisesti thessalialaiset olivat kuitenkin enimmäkseen Ateenan puolella, mutta oligarkkiset piirit suosivat Spartaa. Näin spartalaiset kykenivät marssimaan Thessalian halki Brasidaan johdolla vuonna 424 eaa. hyökätessään Ateenan pohjoisessa Kreikassa, kuten Traakiassa, olleita alueita vastaan. Seuraavana vuonna thessalialaiset kuitenkin estivät spartalaisten täydennysjoukkojen lähettämisen Brasidaan avuksi.

Ferain nousu johtoasemaan

Peloponnesolaissodan jälkeen Thessalian kaupunkien voimasuhteissa ja alueen poliittisessa tilanteessa tapahtui merkittävä muutos. Peloponnesolaissodan lopulle saakka valta Thessaliassa oli ollut pääasiassa Aleuadain suvulla Larissassa, Skopadain suvulla Krannonissa ja Kreonidain suvulla Farsaloksessa. Nyt Ferai nousi vahvimmaksi kaupungiksi Lykofronin johdolla. Hän kukisti Ferain aiemmat aristokraattiset vallanpitäjät ja nosti itsensä tyranniksi. Lykofron hyökkäsi Larissaan ja voitti sen sekä muut häntä vastustaneet thessalialaiset vuonna 404 eaa.

Vuonna 395 eaa. Lykofron soti jälleen Larissaa vastaan. Larissaa johti tuolloin Medios, joka kuului todennäköisesti Aleuadai-sukuun. Sparta tuki Lykofronia, kun taas Medios haki tukea boiotialaisilta ja muilta Spartaa vastaan liittoutuneilta kaupungeilta. Näiden avulla Medios valloitti Farsaloksen, jossa oli tuolloin spartalainen varuskunta. Kerrotaan, että kaikki farsaloslaiset myytiin tuolloin orjiksi. Sparta kuitenkin voitti liittouman Agesilaoksen johdolla vuonna 394 eaa. Medios syöstiin vallasta ja Larissa menetti asemansa. Johtava asema oli Ferailla. Farsalos nousi myöhemmin uudelleen, ja oli Thessalian merkittävin kaupunki yhdessä Ferain kanssa. Farsaloksen johtoon nousi Polydamas.

Sillä välin Ferain johtoon nousi Iason, joka oli todennäköisesti Lykofronin poika. Hän tavoitteli koko Kreikan herruutta ja edelleen Persian kukistamista. Tätä varten hänen tuli ensin voittaa myös Farsalos puolelleen. Voimankäytön sijasta hän tarjosi Polydamaalle liittoa, jossa Polydamas saisi toisen sijan Thessalian johdossa. Polydamas pyysi apua Spartalta, mutta koska sitä ei tullut, hän myöntyi. Näin Iason nousi Thessalian tagokseksi noin 374 eaa. ja sai kaikki alueen kaupungit valtansa alle. Iason järjesti armeijan, johon kuului 8 000 ratsumiestä ja 20 000 jalkamiestä. Hänen liittolaisikseen tulivat muun muassa Epeiroksen kuningas Alketas ja Makedonian kuningas Amyntas II.

Theban hegemonian aika

Thessalian valta ja armeija olivat nyt suuremmat kuin millään muulla vallalla Kreikassa, ja koska sodat olivat kuluttaneet muita kaupunkeja, Iasonin tavoitteiden saavuttaminen näytti mahdolliselta. Iason liittoutui myös Theban kanssa, ja Leuktran taistelun vuonna 371 eaa. jälkeen Theba pyysi Thessalian apua hyökkäykseen Spartaa vastaan. Iason ei teki kuitenkin rauhan Spartan kanssa ja salli spartalaisten vetäytyä. Seuraavana vuonna Iason ilmoitti marssivansa Delfoihin thessalialaisten johdossa ja ottavansa osaa Python kisoihin. Ennen tätä hänet kuitenkin murhattiin, mikä oli todennäköisesti seurausta hänen pyrkimystensä aiheuttamasta huolesta koko Kreikassa.

Iasonia seurasivat Thessalian tagoksina hänen veljensä Polyfron ja Polydoros, jotka eivät kuitenkaan olleet yhtä kyvykkäitä, ja niin Thessalia menetti poliittisen merkityksensä. Polydoros murhasi veljensä Polyfronin ja nousi ainoaksi tagokseksi. Hänen valtaansa kuvataan julmaksi. Hän surmautti Farsaloksen Polydamaan ja joko surmautti tai ajoi maanpakoon monia muita farsaloslaisia ja larissalaisia. Polydoroksen murhasi puolestaan hänen veljensä tai veljenpoikansa Aleksanteri, joka oli hallitsijana vielä julmempi. Aleuadait ja muu ylimystö vetosivat Makedonian nuoreen Aleksanteri I:een, joka oli juuri seurannut vallassa isäänsä Amyntasta. Aleksanteri hyökkäsi Thessaliaan, kukisti tyrannin ja valtasi Larissan ja Krannonin.

Makedonia joutui kuitenkin myöhemmin vetäytymään sisäisten asioidensa vuoksi, ja tyrannia vastustaneet kaupungit pyysivät nyt apua Thebasta. Pelopidas hyökkäsi Thessalian vuonna 369 eaa. ja valtasi muun muassa Larissan. Hän hyökkäsi alueelle uudelleen seuraavana vuonna eli 368 eaa., koska Ferain Aleksanteri oli saanut apua Ateenasta. Tällä kertaa Theba, joka oli tuohon aikaan liitossa Makedonian kanssa, sai koko Thessalian valtansa alle.

Vuonna 366 eaa. thebalaiset saivat Persian tuen johtoasemalleen Kreikassa. Pelopidas ja Ismenias menivät Thessaliaan pyytämään tukea hankkeelleen ja tapasivat Ferain Aleksanterin Farsaloksessa. Kun Aleksanteri näki, ettei näillä ollut armeijaa mukanaan, hän vangitsi heidät. Theba hyökkäsi Thessaliaan vapauttaakseen maanmiehensä, mutta ensimmäinen yritys epäonnistui. Sen seurauksena Theban armeijan johtoon nousi Epameinondas. Aleksanteri puolestaan sai jälleen koko Thessalian puolelleen ja valtansa alle. Epameinondaan johtama Theban uusi hyökkäys onnistui, ja vangit vapautettiin, mutta Theba ei kuitenkaan saanut palautettua entistä valtaansa Thessaliassa.

Hieman myöhemmin Ferain Aleksanterin hallinto kävi kestämättömäksi, joten thessalialaiset kaupungit pyysivät jälleen kerran Theban apua. Niin Pelopidas lähetettiin jälleen vuonna 364 eaa. Thessaliaan Theban armeijan johdossa. Pelopidas kaatui taistelussa, mutta thebalaisten kosto kukisti myös Aleksanterin, joka pakotettiin taipumaan Theban vallan alle.

Makedonian vallan alle

Larissan nk. ensimmäisen teatterin rauniot.

Epameinondaan kuoltua Mantineian taistelussa vuonna 362 eaa. Theban hegemonia päättyi, ja Ferain Aleksanteri kasvatti jälleen valtaansa ja jatkoi julmaa hallintoaan. Lopulta hänen vaimonsa, jonka nimi oli ironisesti Thebe, veljineen surmasi hänet vuonna 359 eaa. Tämän jälkeen näistä veljistä Teisifonos toimi vuorostaan tagoksena. Hänen kautensa jäi lyhyeksi, ja häntä seurasi toinen veljistä, Lykofron.

Samaan aikaan Makedonian valta alkoi kasvaa vuonna 369 eaa. kuninkaaksi nousseen Filippos II:n johdolla. Hän hyökkäsi Thessaliaan vuonna 353 eaa. Lykofron pyysi apua Onomarkhokselta ja fokislaisilta. Makedonialaiset ajettiin tuolloin pois, mutta Filippos hyökkäsi uudelleen seuraavana vuonna, ja voitti Onomarkhoksen ja Lykofronin ja sai Ferain ja samalla koko muun Thessaliaan valtaansa. Näin Thessalia kuului Makedonian vallan alle vuodesta 352 eaa. Filippos nimesi tyttärensä Thessaloniken (”Voitto thessalialaisista”) voittonsa mukaan.

Filippos antoi Thessalian kaupungeille muodollisen vapauden, mutta perusti varuskuntia Magnesiaan ja Pagasaihin. Ferain kapinayritys johti varuskunnan perustamiseen myös sinne. Filippos myös palautti Thessalian vanhan jaon neljään tetrarkiaan, ja nosti kunkin johtoon miehen Aleuadai-suvusta. Koko Thessalian päätyminen Makedonian valtaan tarjosi Filippoksen armeijan käyttöön merkittävästi lisää resursseja. Filippoksen kuoleman jälkeen thessalialaiset olivat kreikkalaisista ensimmäiset, jotka lupasivat tukensa Aleksanteri Suurelle.

Hellenistinen ja roomalainen kausi

Aleksanteri Suuren kuoleman vuonna 323 eaa. jälkeen thessalialaiset liittyivät muiden kreikkalaisten mukana yritykseen päästä eroon Makedonian vallasta. Antipatros kuitenkin liitti alueen takaisin Makedonian vallan alle. Tätä kesti siihen saakka, kun roomalaiset voittivat Filippos V:n Kynoskefalain taistelussa vuonna 197 eaa. Rooman senaatti julisti Thessalian vapaaksi, mutta se oli muodollisesti Rooman vallan alla. Roomalaisen Thessalian oma senaatti koostui varakkaimmista kansalaisista ja kokoontui Larissassa.

Roomalaisella kaudella Thessalia kuului aluksi Macedonian provinssiin. Alexander Severuksen aikana 222–235 jaa. tai viimeistään Diocletianuksen aikana 284–305 Thessalia muodosti oman Thessalian provinssinsa, jonka keskuksena oli edelleen Larissa ja jota johti prokuraattori. Myös Konstantinus Suuren jälkeen se esiintyy omana provinssinaan, jonka johdossa oli maaherra (praeses).

Yhteiskunta

Väestö

Thessalialaisista käytettiin etnonyymejä Thessalos (Θεσσαλός) ja Thettalos (Θετταλός), latinaksi Thessalus, feminiineinä Thessalis (Θεσσαλίς) ja Thettalis (Θετταλίς), latinaksi Thessalis. Monet viitteet historiallisella ajalla tukevat sitä käsitystä, että thessalialaiset olivat tulleet alueelle valloittajina. Tärkein viite liittyy yhteiskunnan rakenteeseen. Lakonian eli Spartan hallitseman alueen tavoin Thessalian väestö oli jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen väestöryhmä olivat varsinaiset thessalialaiset, jotka omistivat maan tasankoalueella. Mikäli nämä olivat todella tulleet Thesprotiasta, heidän oli kuitenkin täytynyt omaksua oman kielensä tilalle valloittamansa alueen kieli, sillä myöhempi Thessalian murre oli yksi aiolialaisista murteista.

Fragmentti hautakivestä Farsaloksesta, n. 470–460 eaa.

Tämän väestöryhmän ytimen muodostivat vauraat ylimystösuvut, jotka omistivat maat, harjoittivat viljelystä suurmaatiloillaan ja harrastivat hevosten kasvatusta. Thessalian ylimystön vauraus mainitaan usein antiikin lähteissä. Ylimystö tarjosi hevoset köyhempien käyttöön näiden toimiessa ratsuväessä. Sen sijaan Thessaliassa ei ollut tasa-arvoisten miespuolisten kansalaisten luokkaa, joka olisi toiminut hopliitteina muiden Kreikan alueiden tavoin. Siksi poliittinen valta oli yleensä ylimystöllä tai yhdellä miehellä, joka asetti itsensä tyranniksi.

Toinen väestöryhmä olivat ne seudun alkuperäiset asukkaat, joita thessalialaiset eivät ajaneet pois. Nämä vastasivat Spartan perioikeja, mutta säilyttivät kuitenkin alkuperäiset heimonimensä ja paikkansa amfiktyoniliitossa. Näihin heimoihin kuuluivat perrhaibit, jotka asuttivat Olymposvuoren ja Peneioksen alajuoksun välistä aluetta; magneetit, jotka asuivat itärannikolla Pelion- ja Ossavuorten ja meren välisellä alueella; akhaijit, jotka asuivat Akhaia Fthiotiissa, joka ulottui etelään Ylemmältä Thessalian tasangolta, Pindosvuorilta Pagasainlahdelle; dolopit, jotka asuivat Pindosvuoriston rinteillä; sekä malislaiset, jotka asuivat rannikolla Fthiotiin ja Thermopylain välisellä alueella.

Kolmas väestöryhmä olivat penestai, maaseudun rahvas tai eräänlaiset maaorjat. Nämä vastasivat tavallaan Spartan helootteja, kuitenkin sillä erotuksella, että heidän olonsa vaikuttavat olleen huomattavasti paremmat. Myös tämä osa kansasta oli ilmeisesti alueen alkuperäisen väestön jälkeläisiä. He viljelivät maanomistajien maita, maksoivat näille osuuden maan tuotosta ja seurasivat näitä sotaretkille. Heillä oli oikeus omistaa omaisuutta, ja joidenkin kerrotaan jopa olleen isäntiään rikkaampia. Penestai kapinoivat usein isäntiään vastaan heloottien tavoin.

Perrhaibien, magneettien, akhaialaisten ja dolopien nimet esiintyvät homeerisessa runoudessa. Akhaia Fthiotis oli heeros Akhilleuksen kotiseutua. Seudulta oli kotoisin myös Hellen, helleenisen kansan kantaisä, ja näin siihen kuului perinteisen käsityksen mukaan alkuperäinen Hellas, josta helleenit ajan kuluessa levittäytyivät muun Kreikan alueelle. Fthiotiin akhaialaiset olivat ilmeisesti samaa heimoa kuin Peloponnesoksen Akhaian akhaialaiset.

Politiikka

Varsinaisten thessalialaisten alue jakaantui antiikin ajalla neljään osaan tai heimoyhteisöön, tetrarkiaan. Ne olivat Thessaliotis, Pelasgiotis, Histiaiotis ja Fthiotis. Thessalian muut alueet Magnesia, Akhaia Fthiotis, Perrhaibia ja Dolopia olivat perioikkialuetta. Tetrarkiajaon alkuperää ei täysin tunneta. Se oli olemassa viimeistään Hekataioksen aikana, ja sen alullepanijana pidettiin Aleuasta, Aleuadain suvun kantaisää. Jako oli tehty poliittisin perustein, ja alueilla oli jonkinlaista itsehallintoa. Alueet oli yhdistetty nimellisesti Thessalian liitoksi yhden johtajan, tagoksen, vallan alle. Tagos nimitettiin ilmeisesti ennen kaikkea sotaa varten. Ksenofon mainitsee, että Thessalia kykeni lähettämään sotaan 6 000 ratsumiestä ja 10 000 hopliittia. Sotimisen ulkopuolella thessalialaiset eivät useinkaan noudattaneet tagosten määräyksiä.

Poliittisesta liitosta huolimatta Thessalian tärkeimmät kaupungit Larissa, Farsalos ja Ferai olivat usein sodissa keskenään, sen lisäksi että niissä oli sisäisiä puolueriitoja. Tästä hajanaisuudesta johtuen Thessalia ei useinkaan voinut vastustaa valloittajia, ja siksi on sanottu, ettei alue nauti historiassa sellaista asemaa kuin sen väkiluku ja vauraus olisivat muutoin suoneet.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta antiikin Thessalia Wikimedia Commonsissa