Avaa päävalikko

Tauhid (arab. توحيد‎, tawḥīd) eli Jumalan ainutkertaisuus on islamissa ehdoton keskeinen periaate, ja se kiteytyy Koraanin suuraan 112 eli Vilpittömän uskon suuraan. Muslimit uskovat että Jumalaa ei voi pitää samanarvoisena kuin mitään luotua. Tämä monoteismi on absoluuttista.

Koraani antaa Jumalalle 99 nimeä ilmaistaakseen Hänen erilaiset ominaisuutensa. Kirjassa toistetaan kolmekymmentä kertaa: "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala." Koraanissa korostetaan Jumalan ykseyttä, anteliaisuutta ja armoa.[1] Jumalan rinnastamista johonkin muuhun (shirk) pidetään suurena syntinä islamissa.[2]

KoulukuntiaMuokkaa

Islamissa on ollut erilaisia käsityksiä Jumalasta. 800-luvun alussa vaikuttaneet mu'taziliitit painottivat Jumalan oikeudenmukaisuutta ja ykseyttä. Heidän mukaansa Jumala ei millään tavoin muistuta luomakuntaa, mutta hän on luonut kaikki. Niinpä Koraanikaan ei ole ikuinen vaan Jumalan luoma. Tätä uskonnollista rationalismia edustavaa koulukunta menetti pian asemansa ja Koraania alettiin pitää luomattomana. 900-luvulla islamissa sai valta- aseman aš'ariittien kehittämä teologia.[1][3] Se kieltää jyrkästi Jumalan antropomorfisen kuvailemisen. Jumalalla ei esimerkiksi ole käsiä, vaan tällainen ilmaisu pitää tulkita kuvaannolliseksi.[4]

Suhde kristilliseen kolminaisuusoppiinMuokkaa

Absoluuttinen monoteismi oli Lähi-idän arabikristillisyyden tärkeä tuntomerkki 600-luvulla, kun haluttiin korostaa eroa Bysantin edustamaan kolminaisuusoppiin. Jyrkkä monoteismi ei kuitenkaan tullut islamiin areiolaisuudesta, vaan oli vielä vanhempaa perua. Lähi-idän kristillisyydessä Jeesus ei yleensäkään saavuttanut sellaista asemaa kuin mikä hänelle luotiin Bysantin kirkolliskokousten päätöksillä Euroopassa.[5]

Liberaalia islamia edustava Mona Siddiqui kirjoittaa, että "muslimien verrattain karu näkemys kristinuskon kolminaisuusopista oppina yhdestä jumalasta on vähitellen korvautunut syvemmällä käsityksellä siitä, kuinka monimutkainen kristittyjen ymmärrys kolmesta eri persoonasta yhdessä olennossa on. Tämä on vaikea haaste monille muslimeille,koska kolminaisuus vihjaa Jumalan jaettavuuteen." [1]

Islamilaiseen teologiaan kuuluu toisaalta oppi siitä, että kristityt ovat monijumalaisia, mikä erottaa heidät muslimeista. Islam kutsuu nimellä shirk käsitystä, että Jumalalla on vertaisia, kuten poika. Jumala ei anna tätä anteeksi, ja siihen uskovien määränpää on Helvetti.[6] Sinne joutuvat vääräuskoiset kärsivät ikuista kidutusta.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Siddiqui: Kuinka Koraania luetaan, s. 39–50.
  2. Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 23,151. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.
  3. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 138. Otava, 2004.
  4. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 1008. amana publications, 2017.
  5. Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Prometheus Books, 2003.
  6. Umdat al-Salik, 2017, 652-653

Aiheesta muuallaMuokkaa