Avaa päävalikko

Suomi on toinen kotimainen kieli suomenruotsalaisille ja toinen kieli kasvavalle joukolle Suomessa asuvia maahanmuuttajia, minkä lisäksi suomea opiskellaan jonkin verran vieraana kielenä eri puolilla maailmaa.

Sisällysluettelo

Toisen kielen käsiteMuokkaa

Toisen kielen tutkimus on suhteellisen uusi tieteenala. Tutkimusta on vasta noin 50 vuoden ajalta. [1]

Termiä toisen kielen oppiminen voidaan käyttää yläkäsitteenä. Tällöin termi kuvaa kaikkea kielenoppimista, joka tapahtuu ensikielen eli äidinkielen omaksumisen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että ”toinen kieli” voi olla todellisuudessa oppijan neljäs tai viides opittu kieli.

Jotkut tutkijat erottavat termit oppimiskontekstin mukaan, kuten Latomaa ja Tuomela (1993). [2] Toinen kieli on kieli, joka omaksutaan luokkahuoneen ulkopuolella kohdekielen maassa (second language acquisition). Vieras kieli sen sijaan on kieli, joka opitaan luokkahuoneessa maassa, jossa kohdekieli ei ole kieliyhteisön kieli (foreign language learning). Esimerkiksi suomalaiset oppivat englantia vieraana kielenä Suomessa. Sen sijaan Englannissa asuvat suomenkieliset oppivat englantia toisena kielenä. Jotkut tutkijat puhuvat myös erilaisista oppimistavoista: vierasta kieltä opitaan (learning) mutta toista kieltä omaksutaan (acquisition).

Toisaalta termien toinen kieli ja vieras kieli sijaan voidaan erottaa kielenoppimisen termejä kontekstin mukaan. Jotkut tutkijat, kuten Rod Ellis (2008), jakavat omaksumisen sellaiseen, joka tapahtuu opetuksen kautta, kuten kouluissa ja sellaiseen, joka tapahtuu luonnollisen omaksumisen kautta esimerkiksi kadulla tai työpaikalla. [3]

Suomi toisena kielenäMuokkaa

Suomi toisena kielenä tarkoittaa maahanmuuttajille ja muille ei-äidinkielisille opetettavaa suomen kieltä. Suomi toisena kielenä (S2) on koko ajan kasvava tutkimuskohde suomen kielen alalla johtuen yhä kasvavasta väestönosasta, jolle suomi ei ole äidinkieli. Suomen kielen osaamista mitataan kielitutkinnon avulla,Yleinen kielitutkinto . Suomen kansalaisuuden saadakseen on Suomeen muuttajan saavutettava Yleisen kielitutkinnon kuusiportaisesta asteikosta vähintään taso 3. Kielitutkinnon testissä mitattavat aihealueet ovat tekstin ymmärtäminen, kirjoittaminen, puheen ymmärtäminen ja puhuminen. [4]

Ennen 1990-lukua aihetta on tutkittu vain vähän. Kuitenkin ensimmäiset suomen kielen kieliopit ja sanakirjat tehtiin jo 1600-luvulla Suomessa asuvia muunkielisiä, lähinnä ruotsinkielisiä varten. [5] Nykyisin on olemassa suuri määrä erilaisia suomen kielen oppimiseen ja opettamiseen liittyviä julkaisuja ja opinnäytteitä.

Suomi on ollut toisena kielenä ylioppilaskirjoituksissa vuodesta 1996 lähtien. Vuonna 1997 suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeeseen ilmoittautui 119 kokelasta. Ilmoittautumismäärä on lähes koko ajan ollut kasvussa vuosina 1997–2009. Vuonna 2009 ilmoittautuneita oli 620 henkeä. Vuonna 2011 suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeeseen osallistuneita oli 490 henkeä, joista keväällä osallistui 340 ja syksyllä 150 henkeä. [6]

Suomessa järjestetään myös kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettuja kesäkursseja. Niiden toiminta alkoi 1963. Vuodesta 1969 lähtien on toteuttajana ollut UKAN eli Ulkomaisten yliopistojen Suomen kielen ja kulttuurin opintojen neuvottelukunta. Kurssit on tarkoitettu ulkomaisissa yliopistoissa suomea vieraana kielenä opiskeleville. Vuonna 1998 UKAN liitettiin Cimoon, ja siitä lähtien kurssit on toteutettu suomalaisten yliopistojen kanssa. [7]

Suomi vieraana kielenäMuokkaa

Suomen kieltä opetetaan muuallakin kuin Suomessa. Syitä on monia. Ensimmäinen syy on se, että alueella on suomalaista asutusta. Toisena syynä on se, että opetus on osana suomalais-ugrilaista laitosta. Suomalais-ugrilaisia laitoksia on esimerkiksi monin paikoin Keski-Euroopassa. Lähialueilla opiskellaan esimerkiksi Suomi-kouluissa, jotka toimivat pääosin vapaaehtoisvoimin. Joissain maissa, kuten Ruotsissa, suomea opetetaan tavallisissa kouluissa.

Vuonna 2011 suomen kieltä opetetaan yli 100 yliopistossa noin 30 maassa. Suurin osa suomen kieltä opettavista yliopistoista on Euroopassa, mutta muutama yliopisto on myös Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Suomen kieltä opetetaan seuraavissa opetuspisteissä [8]:

Yliopiston lisäksi suomea opetetaan ulkomailla alemmilla asteilla. Suomalainen peruskoulu ulkomailla on koulu, jossa opiskellaan suomalaisen opetussuunnitelman mukaan. Koulu on tarkoitettu väliaikaisesti ulkomailla asuville oppivelvollisille Suomen kansalaisille. Koulut voivat olla maksullisia.

Vuonna 2011 kouluja on toiminnassa kuusi kappaletta: [9]

  • Aurinkorannikon suomalainen koulu
  • Brysselin suomalainen koulu
  • Moskovan suomalainen koulu
  • Pietarin suomalainen koulu
  • Tallinnan suomalainen koulu
  • Tarton suomalainen koulu.

Lisäksi ulkomailla on Suomi-kouluja, joissa ei kuitenkaan voi suorittaa peruskoulua. Niissä annetaan sen sijaan suomen kielen ja kulttuurin opetusta sellaisille lapsille, joiden ainakin toinen vanhempi on syntyperältään suomalainen. Suomi-koulujen tarkoituksena on auttaa suomen kielen ja kulttuurin oppimista tai tukea jo hankitun kielitaidon ylläpitämistä. Opetusta on yleensä 1-2 tuntia viikossa. Ylläpitäjä on tavallisesti vanhempien perustama yhdistys, kirkollinen yhdistys tai paikallinen Suomi-seura. Vuonna 2009 kouluja oli 39 eri maassa, ja oppilaita niissä oli 3900. Kouluja on eniten Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. [10]

LähteetMuokkaa

  1. Martin, Maisa 1999: Suomi toisena kielenä. Teoksessa Kielenoppimisen kysymyksiä. Toimittaneet Kari Sajavaara ja Arja Piirainen-Marsh.
  2. Latomaa, Sirkku –Tuomela, Veli 1993: Suomi toisena vai vieraana kielenä? Virittäjä, s. 238-245.
  3. Ellis, Rod 2008: The Study of Second Language Aqcuisition. Second Edition. Oxford Press, Oxford.
  4. https://www.jyu.fi/hum/laitokset/solki/yki/yleista/tietoakielitutkinnoista
  5. Martin, Maisa 1999: Suomi toisena kielenä. Teoksessa Kielenoppimisen kysymyksiä. Toimittaneet Kari Sajavaara ja Arja Piirainen-Marsh.
  6. http://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/ylioppilastutkinto/tilastoja/
  7. Hintikka Inkeri 2007: Kesäkurssit ennen ja nyt. Teoksessa Kielisiltoja maailmalle: Suomen kielen ja kulttuurin opetus ulkomaisissa yliopistoissa. Toim. Tiina Lehmusvaara.
  8. http://www.cimo.fi/ohjelmat/suomen_kieli_ja_kulttuuri/ulkomaiset_yliopistot_joissa_voi_opiskella_suomea
  9. http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/perusopetus/hyvinvointi_ja_turvallisuus/opiskelu_ulkomailla_ja_suomeen_palattua
  10. http://www.oph.fi/opetushallitus/kansainvalinen_toiminta/suomi_koulut_ulkomailla

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Gass, Susan M – Selinker, Larry (2008). Second language acquisition. An introductory course. Third edition. New York : Routledge/Taylor and Francis Group.
  • Kohdekielenä suomi: näkökulmia opetukseen (1993). Toimittaneet Eija Aalto ja Minna Suni.
  • Latomaa, Sirkku –Tuomela, Veli (1993): Suomi toisena vai vieraana kielenä? Virittäjä, s. 238-245.
  • Martin, Maisa (1999): Suomi toisena kielenä. Teoksessa Kielenoppimisen kysymyksiä. Toimittaneet Kari Sajavaara ja Arja Piirainen-Marsh.
  • Suolla suomea : perustietoa maahanmuuttajien suomen kielen opettajille. (2003). Toimittaneet Leena Nissilä, Heidi Vaarala, Maisa Martin.
  • Tasolta toiselle : opas kielitaidon tasojen kuvausasteikon käyttöön suomi toisena kielenä -opetuksessa (2010). Toimittaneet Hanna Tani ja Leena Nissilä.

Aiheesta muuallaMuokkaa