Avaa päävalikko

Urheilumuseon kirjasto on urheilun historiaan ja nykypäivään keskittynyt tutkimuskirjasto, joka luokitellaan kansallisessa kirjastoverkossa erikoiskirjastoksi. Kirjasto on kaikille avoin käsikirjasto, jonka aineistoa voi tutkia maksutta.

Kirjasto toimii Olympiastadionin peruskorjauksen ajan väistötiloissa Helsingin Pitäjänmäessä osoitteessa Valimotie 13a.

HistoriaMuokkaa

Kirjasto perustettiin vuonna 1945, mutta kokoelman kartutus alkoi jo 1900-luvun alussa naisvoimistelua käsittelevästä aineistosta. Vuonna 1902 Suomen naisvoimistelun äidiksikin kutsuttu Elin Kallio esitti ajatuksen alan kirjallisuuden kokoamisesta. Vuonna 1904 kirjastohanke nostettiin esille Viipurin voimistelupäivillä, jolloin se sai innostuneen vastaanoton ja kouluneuvos Anni Collan nimettiin vastaamaan kirjaston hoidosta ja kokoelman kartuttamisesta. Collan paneutui kirjastonhoitoharrastukseensa täysipainoisesti ja kirjastoa pidetäänkin juuri Collanin aikaansaannoksena. Kirjastonhoitajan tehtävät Collan jätti vuonna 1952.

Kirjaston alkuvuosina kirjat oli sijoitettu Collanin asuntoon Helsingissä ja kokoelman kasvaessa lisätilaa vuokrattiin talon kellarista. Olosuhteet kellarissa eivät kuitenkaan täyttäneet alan standardeja, joten 1 750 niteen kokoelma päätettiin vuonna 1921 siirtää ”Liikuntakasvatuskirjasto, Bibliotek för fysisk fostran” -nimiseksi kokonaisuudeksi Helsingin yliopiston kirjastoon. Liikuntakasvatuskirjaston kokoelma (noin 3 500 nidettä) kasvoi merkittävästi, kun Valtion urheilulautakunnan (VUL) vasta perustetun kirjaston kokoelma sijoitettiin samoihin tiloihin vuonna 1927.

Urheilumuseon toimintaa ylläpitävä Suomen Urheilumuseosäätiö perustettiin vuonna 1938, ja nykyinen kirjasto alkoi muotoutua, kun museolle ja kirjastolle osoitettiin tilat Olympiastadionin siipirakennuksesta. Aluksi kirjaston kokoelman muodostivat Valtion urheilu- ja voimistelulautakunnan kokoelma (noin tuhat nidettä) sekä Ivar Wilskmanin yli 400 kirjaa. Myös Liikuntakasvatuskirjasto liitettiin kirjaston kokoelmaan jatkosodan jälkeen, sillä se oli ollut ehtona, kun Urheilumuseo järjesti kokoelmien evakuoinnin Karkun ja Sipoon kirkkoihin sekä Alkon varastoon Helsingin pommitusten aikaan talvella 1944. Näistä kokoelmista muodostunut Suomen Urheilukirjasto avasi ovet yleisölle maaliskuussa 1946.

1960-luvulla toteutettiin kirjaston ja museon tilojen laajennus, minkä vuoksi kirjasto oli vuosina 1963–1964 suljettuna 11 kuukautta. Toisen kerran kirjaston tiloja laajennettiin huomattavasti vuonna 1982–1983, ja uusiin tiloihin kirjasto palasi oltuaan evakossa Helsingin yleisurheilun MM-kilpailujen tieltä. Viimeisin kirjaston laajennus toteutettiin vuosina 1991–1992, jolloin koko Olympiastadion peruskorjattiin vuoden 1994 yleisurheilun EM-kilpailuja varten.

Vuonna 1977 kirjasto sai ensimmäisen päätoimisen kirjastonhoitajan. Kirjaston henkilöstöresursseja lisättiin merkittävästi vuonna 1986, jolloin kirjaston tietopalvelu aloitti toimintansa. Tietopalvelun rooli kirjaston toiminnassa on korostunut 1990-luvun puolivälistä alkaen ja sen tuotoilla on enenevissä määrin rahoitettu kirjaston toimintaa.

Kirjaston tietohallinnossa alettiin hyödyntää mikrotietokoneita vuonna 1985, minkä jälkeen tietotekniikan käyttöä kirjastossa on lisätty tasaisesti. Kirjojen tietokonepohjainen luettelointi aloitettiin vuonna 1991 ja vuonna 2005 käyttöön otettu verkkotietokanta toi kirjaston kokoelmatietokannan myös yleisön ulottuville.[1]

Vuonna 2015 toteutetun organisaatiouudistuksen myötä alkuperäisestä nimestä Suomen Urheilukirjasto on luovuttu ja sen sijaan käytetään nimeä Urheilumuseon kirjasto.

KokoelmatMuokkaa

Kirjaston kokoelmiin kuuluu noin 30 000 nidettä ja yli tuhat lehtinimekettä. Kirjaston kokoelmien painopisteitä ovat urheiluhistoria, olympiakirjallisuus, hakuteokset sekä urheilujärjestöjen ja -seurojen historiat ja historiikit. Kotimaista urheilukirjallisuutta ja -lehtiä kirjaston kokoelmissa on 1800-luvulta alkaen. Kirjastoon tilataan noin 150 koti- ja ulkomaista urheilulehteä,[2] kuten L’Équipe, Kicker ja Sports Illustrated[3].

Kirjakokoelmia kartutetaan ostoilla, lahjoituksilla ja vapaakappaleilla. Merkittäviä lahjoituksia kirjaston kokoelmiin ovat tehneet muiden muassa Lauri "Tahko" Pihkala, Pirjo Häggman, Urho Kekkonen sekä Helge Nygrén.[1]

Vuodesta 2009 alkaen kirjasto on digitoinut urheiluhistoriallisesti arvokkaita kotimaisia lehtiä ja kirjoja tekijänoikeuksien rajoissa. Digitoidut aineistot ovat PDF-muodossa saatavilla kirjaston kotisivuilla. Saatavilla on muun muassa Urheilulehtiä vuosilta 1898–1905 ja Jääkiekkokirjoja 1961–1977.[4]

TietopalveluMuokkaa

Keskeinen osa kirjaston toimintaa on vuonna 1986 perustettu tietopalvelu. Tietopalvelu vastaa pieniin tietopalvelukysymyksiin veloituksetta ja laajempiin korvausta vastaan. Tekstien ja tilastojen tuottaminen erilaisiin julkaisuihin ja urheiluhistoriallisin teoksiin on merkittävä osa tietopalvelun toimintaa. Vuodesta 1992 alkaen tietopalvelu on myös tuottanut Suomen olympiajoukkueen viralliset esitteet.[5]

Keskeinen osa tietopalvelun toimintaa on vuodesta 1985 alkaen viikoittain julkaistu maksullinen Artikkelipalvelun nimeä kantava artikkelijulkaisu. Erityisesti median tausta-aineistoksi soveltuvat julkaisut käsittelevät ajankohtaisia koti- ja ulkomaisia urheilutapahtumia. Kukin artikkelijulkaisu sisältää myös aihetta käsitteleviä tilastoja.[5]

LähteetMuokkaa

  1. a b Suomen Urheilukirjaston historia Suomen Urheilukirjasto. Viitattu 21.11.2010.
  2. Urheilukirjaston kokoelmat Suomen Urheilukirjasto. Viitattu 24.8.2010.
  3. Lehtihaku Urheilumuseo. Viitattu 10.8.2015.
  4. Digitoidut aineistot Suomen Urheilukirjasto. Viitattu 10.8.2015.
  5. a b Tietopalvelu Suomen Urheilukirjasto. Viitattu 24.8.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa