L’Équipe

ranskalainen sanomalehti

L’Équipe on ranskalainen, pääkaupunkiseudulla ilmestyvä urheiluun keskittynyt sanomalehti. Yhtiön ja lehden toimitilat sijaitseva Île-de-Francen alueella ja Hauts-de-Seinen departementissa, Issy-les-Moulineaux’n kaupungissa. L’Équipe on yksi laajalevikkisimmistä ranskalaisista sanomalehdistä.

L’Équipe
Lehtityyppi sanomalehti
Aihealue urheilu
Julkaisija Editions Philippe Amaury
ISSN ISSN 0153-1069 ja 2263-4940
Levikki 355 333 (2006)
Perustettu 1946
Päätoimittaja Michel Dalloni
Kotikunta Pariisi / Issy-les-Moulineaux
Kotimaa Ranska
Sivukoko tabloidi
Ilmestymistiheys ma–la
Kieli ranska
Aiheesta muualla
OCLC
lequipe.fr/

Historia

muokkaa

Ennen vuotta 1944

muokkaa

Tultaessa 1800-luvun lopulle oli Ranskassa lähinnä yksi urheiluun keskittynyt urheilulehti Le Vélo. Lehti oli perustettu vuonna 1892 ja se keskittyi nimensä mukaisesti lähinnä pyöräilyyn. Alkuaikoina lehden päätoimittajana toimineen Pierre Gifardin kanta tuolloin ajankohtaiseen Dreyfusin tapaukseen oli ailahteleva. Polkupyörien valmistajat, jotka yleensä suhtautuivat jyrkän anti-dreyfuradisesti, ja jotka rahoittivat lehteä, eivät pitäneen päätoimittajan asenteesta. Näin valmistajat päättivät vuonna 1900 rahoittaa Henri Desgrangea, joka oli perustanut kilpailevan lehden L’Auto-Vélo. Kun Le Vélo painettiin vihertävälle paperille, niin kilpaileva lehti L’Auto-Vélo painettiin keltaiselle paperille. Muutamaa vuota myöhemmin tämä lehden paperin väri antoi aiheen Ranskan ympäriajon keltaisen voittajan paidan syntymiselle.

Ensimmäinen numero uutta L’Auto-Vélo-lehteä ilmestyi 6. lokakuuta 1900 eli muutama päivä ennen Pariisin olympiakisojen päättymistä, tosin kisat olivat kestäneet kuusi kuukautta.

Vuonna 1903 jatkui sota L’Auto-Vélon ja Vélon välillä. 6. tammikuuta Desgrange hävisi oikeusprosessinsa Vélo-lehteä vastaan ja joutui käyttämään vastedes omasta lehdestään nimitystä Auto. Lisäksi suurin muutos oli kuitenkin uusien urheiluun keskittyvien lehtien ilmestyminen markkinoille.

Desgrange kehitti silloin keinon kohdata pahimman vastustajansa. Hän muisti, että Géo Lefèvre oli ehdottanut järjestettäväksi suuren polkupyöräkilpailun: näin päätettiin aloittaa Ranskan ympäriajo. Auto-lehti ilmoitti 19. tammikuuta 1903 perustavansa suurimman polkupyöräkilpailun, mitä koskaan on järjestetty.

Ajatus oli erinomainen ja lehden levikki nousi räjähdysmäisesti. Vélo-lehti ei enää onnistunut samaan itselleen lukijoita ja niin lehti lopetti seuraavana vuonna ilmestymisensä.

Vuoden 1944 jälkeen

muokkaa

Auto-lehti ilmestyi myös Ranskan kokeman natsien miehityksen aikana aina 17. elokuuta 1944 saakka. Tällöin lehden julkaiseminen kiellettiin. Tällöin kuitenkin Jacque Goddet, joka oli toiminut lehden julkaisujohtajana, ja jolla oli hyvät suhteet Ranskan vastarintaliikkeeseen, käytti hyväkseen solmimiaan suhteita saadakseen lehden ilmestymään uudelleen, mutta kuitenkin eri nimellä eli L’Équipe.

L’Équipe ilmestyi uudessa muodossa ja uutena lehtenä 28. helmikuuta 1946. Aluksi lehteä julkaistiin kolmena päivänä viikossa, mutta jo vuodesta 1948 lähtien se muuttui päivittäin ilmestyväksi sanomalehdeksi. Lehti sai levikilleen etua myös nopeasti lakkautetuista pahimmista kilpailijoista Élan ja Sport.

Omistuspohja ja liitännäislehdet

muokkaa

Vuonna 1968 Amaury-yhtymä osti lehden ja keskeisen omistajan Philippe Amauryn kuoleman jälkeen vuonna 2006 hänen leskensä Marie-Odile ja lapset ovat ottaneet yhtiön kohtalon käsiinsä.

Vuodesta 1980 lähtien lehti on julkaissut myös viikoittain ilmestyvää lisäliitettä L’Équipe magazine. Tätä lehtikaksikkoa täydentämään lisättiin vuonna 2005 ilmestymisensä aloittanut, neljästi vuodessa ilmestyvä, Sports et Style. Tämän lisäksi vuonna 2006 aloitti myös neljästi vuodessa ilmestyvä naisille tarkoitettu L’Équipe Féminine.

Vuonna 2006 L’Équipe osti kuukausittain ilmestyvän ilmaislehden Le journal du Golf.

Henkilökunta

muokkaa

Julkaisujohtajat

muokkaa
  • Jacques Goddet (1946–1984)
  • Jean-Pierre Courcol (1984–1993)
  • Paul Roussel (1993–2002)
  • Christophe Chenut (2003–2008)
  • François Morinière (2008–2014)
  • Philippe Carli (2014)

Päätoimittajat

muokkaa
  • Marcel Oger (1946–1954)
  • Gaston Meyer (1954–1970)
  • Edouard Seidler (1970–1980)
  • Robert Parienté (1980–1987)
  • Henri Garcia (1987–1989)
  • Noel Couëdel (1989–1990)
  • Gérard Ernault (1990–1992)
  • Jérôme Bureau (1993–2003)
  • Claude Droussent (2003–2008)
  • Remy Dessarts (2008–2009)
  • Fabrice Jouhaud (2009–)

Levikki

muokkaa

L’Équipen ja muiden keskeisten ranskalaisten sanomalehtien levikki:[1]

Lehti 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006
Le Parisien/Aujourd’hui en France* 479 112 486 145 506 610 509 114 505 419 501 492 499 957 510 121
La Croix 086 400 086 574 087 891 092 673 094 929 096 317 097 662 096 887
Les Échos 122 999 128 342 127 445 120 333 116 903 119 370 118 722 119 178
L’Équipe 386 189 397 898 370 661 331 638 336 533 365 752 365 654 365 411
Le Figaro 366 690 360 909 366 529 359 108 352 706 341 083 337 118 332 863
L’Humanité ? 050 097 047 051 046 126 048 175 048 966 051 783 051 860
Libération 169 427 169 011 171 551 164 286 158 115 146 109 142 557 132 754
Le Monde 390 640 392 772 405 983 404 085 369 249 371 803 360 610 350 039
La Tribune 085 885 090 918 087 577 082 042 080 459 080 846 080 398 077 437

Mestareiden mestarit

muokkaa

L’Équipe järjestää vuosittain äänestyksen, jossa etsitään vuoden parasta urheilijaa. Äänestyksen suosio on valtava ja usein se tarjoaa yllätyksiä, sillä uudet urheilulajit ovat ottaneet paikan mestareiden mestarien listalla. Äänestyksessä valitaan sekä Ranskan että koko maailman paras urheilija. Ranskalaisista ainoa kansainvälisen äänestyksen voittanut on jalkapalloilija Zinédine Zidane.

Vuosi Urheilija Laji Valintavuoden saavutukset
1980   Eric Heiden Pikaluistelu Viisi kultamitalia Lake Placidin talviolympialaisissa (500 m, 100 m, 1 500 m, 5 000 m, 10 000 m)
1981   Sebastian Coe Yleisurheilu Maailmanennätys 800 metrin juoksussa (1.41,73)
1982   Paolo Rossi Jalkapallo Kultamitalisti sekä paras pelaaja ja maalintekijä maailmanmestaruuskilpailuissa, pelasi Italian joukkueessa, Kultaisen pallon voittaja
1983   Carl Lewis Yleisurheilu Kolme kultamitalia maailmanmestaruuskilpailuissa (100 m, pituushyppy, 4 × 100 m viestijuoksu)
1984   Carl Lewis Yleisurheilu Neljä kultamitalia Los Angelesin kesäolympialaisissa (100 m, 200 m, pituushyppy, 4 × 100 m viestijuoksu )
1985   Serhi Bubka Yleisurheilu Seiväshypyn maailmanennätys (600 cm)
1986   Diego Maradona Jalkapallo Kultamitalisti ja paras pelaaja maailmanmestaruuskilpailuissa, joukkueena Argentiina
1987   Ben Johnson * Yleisurheilu Maailmanmestaruus ja maailmanennätys (9,87) 100 metrin juoksussa
* Titteli otettiin pois Johnsonin käryttyä dopingista
1988   Florence Griffith-Joyner Yleisurheilu Kolme kultamitalia Soulin kesäolympialaisissa (100 m, 200 m, 4 × 100 m), maailmanennätys 100 m (10,49) ja 200 m (21,34)
1989   Greg LeMond Pyöräily Ranskan ympäriajon voitto ja maantiepyöräilyn maailmanmestaruus
1990   Ayrton Senna Autourheilu Formula 1 -maailmanmestaruus
1991   Carl Lewis Yleisurheilu Maailmanmestari Tokion kisoissa 100 m ja MM-hopeaa pituushyppy, maailmanennätys 100 m (9,86)
1992   Michael Jordan Koripallo Olympiavoittaja Yhdysvaltain joukkueessa sekä NBA-voittaja Chicago Bullsin joukkueessa
1993   Noureddine Morceli Yleisurheilu Maailmanmestari 1 500 m ja mailin maailmanennätysmies
1994   Romário Jalkapallo Maailmanmestaruus Yhdysvalloissa Brasilian joukkueen pelaajana
1995   Jonathan Edwards Yleisurheilu Maailmanmestari ja maailmanennätys kolmiloikassa (18,29 m)
1996   Michael Johnson Yleisurheilu Olympiavoittaja 200 m ja 400 m, maailmanennätys 200 m (19,32)
1997   Serhi Bubka Yleisurheilu Seiväshypyn maailmanmestari
1998   Zinédine Zidane Jalkapallo Maailmanmestaruus Ranskan joukkueessa ja Kultaisen pallon voittaja
1999   Andre Agassi Tennis Ranskan avointen ja Yhdysvaltain avointen voittaja, maailman ykköseksi sijoitettu
2000   Tiger Woods Golf Kolmen Grand Slam -turnauksen voittaja (US Open, British Open, US PGA)
2001   Michael Schumacher Autourheilu Formula 1 -maailmanmestaruus
2002   Michael Schumacher Autourheilu Formula 1 -maailmanmestaruus
2003   Michael Schumacher Autourheilu Formula 1 -maailmanmestaruus
2004   Hicham el-Guerrouj Yleisurheilu Olympiavoittaja 1 500 m ja 5 000 m Ateenan kisoissa
2005   Roger Federer Tennis Wimbledonin ja Yhdysvaltain avointen voitot, 81 voitettua ottelua 85:stä, maailman ykköseksi sijoitettu
2006   Roger Federer Tennis Australian avointen, Wimbledonin ja Yhdysvaltain avointen voitot ja tenniksen Masters Cup, maailman ykköseksi sijoitettu
2007   Roger Federer Tennis Australian avointen, Wimbledonin ja Yhdysvaltain avointen voitto
2008   Usain Bolt Yleisurheilu Kolme olympiakultaa, joista kaikki uudella ME-ajalla
2009   Usain Bolt Yleisurheilu Kolme MM-kultaa, joista kaksi uudella ME-ajalla
2010   Rafael Nadal Tennis Ranskan avointen, Wimbledonin ja Yhdysvaltain avointen voitto, maailman ykköseksi sijoitettu
2011   Lionel Messi Jalkapallo Espanjan-mestaruus, Mestarien liigan voitto, Mestarien liigan paras maalintekijä, Espanjan Supercup, UEFA Supercup, seurajoukkueiden maailmanmestaruus
2012   Usain Bolt Yleisurheilu Kolme olympiakultaa, joista yksi uudella ME-ajalla
  Serena Williams Tennis Olympiakulta, Wimbledonin ja Yhdysvaltain avointen voitto
2013   Rafael Nadal Tennis Ranskan avointen ja Yhdysvaltain avointen voitto
  Serena Williams Tennis Ranskan avointen ja Yhdysvaltain avointen voitto
2014   Renaud Lavillenie Yleisurheilu Euroopan-mestaruus, Timanttiliigan lajivoitto, seiväshypyn maailmanennätys
  Katie Ledecky Uinti 400, 800 ja 1 500 metrin vapaauinnin maailmanennätykset pitkällä radalla

Lähteet

muokkaa
  1. Lähde: OJD (ranskan virallinen levikintarkastamo), 2007. [1] (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

muokkaa