Wikipedia

Suomalainen alkoholikulttuuri

Suomalainen alkoholikulttuuri tarkoittaa alkoholipitoisten juomien käyttöä Suomessa sekä siihen liitettyjä tapoja ja asenteita.

Vuonna 2012 alkoholin kokonaiskulutus Suomessa oli 9,6 litraa 100-prosenttista alkoholia asukasta kohti, mikä oli viisi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2011. Suomessa käytettiin alkoholia vuonna 2009 henkilöä kohti toiseksi eniten Pohjoismaista.[1]

Humalatilaa ei ole suomalaisessa kulttuurissa pidetty välttämättä häpeällisenä asiana, vaan sitä saatettiin päinvastoin ylistää ja pidetään sosiaalisuuden merkkinä ainakin vielä 2010-luvulla.[2][3] Suomalainen humalahakuinen alkoholikulttuuri ei ole kuitenkaan poikkeus maailmassa. Eurooppalaisia viinikulttuureita lukuun ottamatta alkoholia käytetään yleensä päihtymistarkoituksessa.[4]

Historiaa

muokkaa

Alkoholijuomia on tuotettu ja käytetty Suomessa ainakin rautakaudelta lähtien (500 eaa.).[5]lähde tarkemmin? Kuitenkin alkoholin käyttö nykyisessä mittakaavassa on uusi ilmiö – vaikka olutta käytettiin esimerkiksi 1400-luvulla kymmeniä kertoja enemmän kuin nykyään, se oli myös huomattavasti nykyistä laimeampaa.[6]

Perinteistä suomalaista suodattamatonta olutta kutsutaan sahdiksi. Sahdin teossa käytetään etupäässä ohramaltaita.[7][8] Sahti on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi vuonna 2002.[9] Olutasiantuntija Michael Jackson sanoi sahdin olevan ”oluenteon historian puuttuva rengas Mesopotamian ja nykypäivän välillä”, kuin ”lasillinen antropologiaa”.[10]

Suomalaisesta kansanperinteestä on tallennettu karhulauluja (Kalevalan 46. runo, säkeet 547–606) ja vainajain muistajaisia. Karhulauluissa kerrotaan kaadetun karhun kunniaksi pidetyistä peijaisista, ”otson häistä”, joiden päätteeksi karhun kallo vietiin ”hääsaatossa” takaisin metsään. Siellä se täytettiin juhlaoluella ja nostettiin uhripuuhun, jotta metsästysonni säilyisi. Hautajaismenoihin liittyviä ikivanhoja piirteitä on kirjoitettu muistiin Tverin Karjalassa vielä vuonna 1958. Haudalla pidettiin muistoateria, johon vainajan ajateltiin osallistuvan. Jos vainaja oli pitänyt viinasta, sitä tarjottiin myös haudalla.[11]

1900-luvun alussa Suomen alkoholinkäyttö oli muihin Euroopan maihin verrattuna poikkeuksellisen matalaa. Poliittisista syistä monet puolueet alkoivat kuitenkin luoda kuvaa alkoholinkäytöstä Suomeen laajasti levinneenä ongelmana ja ajaa alkoholin käyttöä koskevia rajoituksia.[6]

Osaltaan suomalaiseen alkoholikulttuuriin vaikutti raittiusliike ja vuosina 1919–1932 voimassa ollut kieltolaki. Toisaalta myös salakuljetus ja laiton myynti lisääntyivät. On myös väitetty, että väkevien alkoholijuomien käyttö lisääntyi kieltolain aikanalähde?. Kieltolain jälkeen alkoholikauppaa harjoitti valtion omistaman Alkon monopoli, ja vuosina 1944–1956 käytössä oli niin kutsuttu viinakortti, jolla alkoholin ostamista rajoitettiin.[12] Lopullisesti viinakortti poistui kuitenkin vasta vuoden 1970 lopussa.[13]

Suomalaisten alkoholinkäyttö oli alle neljännes nykyisestä viime vuosisadan puolessa välissä.

Alkoholinkäyttö on Suomessa lisääntynyt naisten keskuudessa. 1960-luvulla lähes puolet 30–49-vuotiaista naisista ilmoitti olevansa raittiita, vuonna 2000 enää neljä prosenttia. Käytön lisääntyminen on arkipäiväistänyt suhtautumista alkoholiin ja hämärtänyt siihen liittyviä vaaroja. On ehdotettu, että rattijuoppo-ongelmaa vastaan tarkoitettu suomalainen iskulause ”Jos ajat, et ota” muotoiltaisiin uudeksi ohjeeksi ”Jos odotat, et ota” ja lisättäisiin se alkoholia sisältävien juomien etiketteihin.[14]

Suomalaisten alkoholinkäyttö nelinkertaistui 1960-luvulta 2010-luvulle. Se oli tästä huolimatta 2010-luvulla vain hieman Euroopan keskitason yläpuolella. Alkoholinkäytön voimakkaan lisääntymisen onkin esitetty johtuneen ennen kaikkea 1900-luvun kulutuksen poikkeuksellisen matalasta tasosta.[6]

Alkoholinkäytön lisääntyminen 1900-luvun lopussa merkitsi sitä, että alkoholittomia alueita oli aiempaa vähemmän. Tämä toi paineita esimerkiksi nuorten alkoholinkäyttöön ja raittiudesta luopumiseen.[15]

Nykytilanne

muokkaa

Suomalaisten alkoholinkulutus on laskenut vuodesta 2007 alkaen[16]. Alkoholia kulutettiin silti vuonna 2012 neljä kertaa enemmän kuin 1960-luvun alussa[17], ja myös alkoholihaitat olivat suuremmat[4].

Raittius on sittemmin yleistynyt nuorison keskuudessa. Toisin kuin 1960-luvun ”märän sukupolven” ajattelussa, alkoholinkäyttö saatetaan nykyisin yhdistää vapautuneisuuden sijasta ärsyttävään teeskentelyyn. Nuorten harrastusmahdollisuudet ovat parantuneet ja päihtymiseen kannustava ryhmäpaine on vähentynyt.[2] Kulutus- ja ruokatietoisuus on lisääntynyt, ja myös alkoholin epäterveellisyys – lihottavuus, vaikutus aivoihin ja niin edelleen – tiedostetaan entistä laajemmin.[18] Jossain määrin Suomeen on levinnyt niin sanottu streittariliike, joka syntyi punk-piireissä vastalauseena itsetuhoisalle elämäntavalle ja välinpitämättömyydelle maailmasta.[19]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Lähteenmaa, Jaana: Nuorisokulttuuri ja alkoholi 2000-luvun Suomessa: lievää käännettä humala- ja alkoholikielteisyyteen ja sen tulkintaa. Turmiolan Tommi: Mietteitä alkoholi- ja huumetutkimuksesta, 2004. Helsinki: Alkoholi- ja huumetutkijain seura ry. ISSN 1458-9982 Artikkelin verkkoversio. (PDF)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0003/160680/e96457.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ a b Rämö, Matti: Rakas humala (Artikkeli pohjautuu Satu Apon, Jaana Lähteenmaan, Antti Maunun, Matti Peltosen, Mikko Salasuon ja Pekka Sulkusen haastatteluihin) Ylioppilaslehti. 27.4.2007. Helsinki: Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 8.5.2009.
  3. ↑ Kisnanen, Natalia: Suomalaiset erikoisuudet 4.8.2011. Raitis.fi. Arkistoitu 31.7.2013. Viitattu 9.12.2012.
  4. ↑ a b Jussila, Noora: Kännäyskulttuuri. Suomen kuvalehti, 31/2013, s. 11.
  5. ↑ Tuhansien vuosien humala (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 1.6.2014.
  6. ↑ a b c Tommi Uschanov: Miksi Suomi on Suomi, s. 153-163. Teos, 2012.
  7. ↑ Rokka, Jussi: Sahti on jäänne 13.5.2010. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 25.11.2012. Viitattu 9.12.2012.
  8. ↑ Manninen, Ari: Mistä saisi sahtia – aurinkoa juoksevassa muodossa 19.07.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 9.12.2012.
  9. ↑ Suojatut suomalaiset tuotteet 11.5.2012. Maa- ja metsätalousministeriö. Arkistoitu 13.9.2014. Viitattu 9.12.2012.
  10. ↑ Olutspesialisti Michael Jackson on kuollut 30.8.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 2.9.2007. Viitattu 30.8.2007.
  11. ↑ Seppälä, Anu & Virkkunen, Anu: Käytös- ja tapatieto. Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-05967-6
  12. ↑ Parhi-Riikola, Päivi: Suomalainen viinapää Tiede.fi. 6/2003. Viitattu 31.3.2014.
  13. ↑ https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/12/21/aikamatka-arkeen-alkoholinkaytto
  14. ↑ Autti-Rämö, Ilona: Alkoholinkäyttö fertiili-ikäisillä naisilla lisääntyy – miten käy vielä syntymättömän sukupolven? Turmiolan Tommi: Mietteitä alkoholi- ja huumetutkimuksesta, 2004. Helsinki: Alkoholi- ja huumetutkijain seura ry. ISSN 1458-9982 Artikkelin verkkoversio. (PDF)
  15. ↑ Winter, Torsten: Nuorten raittius ja siihen vaikuttavat tekijät, s. 11. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Kansanterveystieteen julkaisuja M 182) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2004. ISBN 952-10-1364-8 Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Alkoholijuomien kulutus 2012 6.5.2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 2.6.2013. Viitattu 24.08.2013.
  17. ↑ Österberg, Esa: Alkoholin kulutuksen kasvu vuonna 2004. Turmiolan Tommi: Mietteitä alkoholi- ja huumetutkimuksesta, 2005. Helsinki: Alkoholi- ja huumetutkijain seura ry. ISSN 1458-9982 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 2.5.2009.
  18. ↑ Lähteenmaa 2004, s. 31.
  19. ↑ Lähteenmaa 2004, s. 36.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Apo, Satu: Viinan voima: Näkökulmia suomalaisten kansanomaiseen alkoholiajatteluun ja -kulttuuriin. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-746-067-8
  • Kuusi, Hanna: Viinistä vapautta: Alkoholi, hallinta ja identiteetti 1960-luvun Suomessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-551-3
  • Kuusisto, Alina (toim.): Wiinan viemää: Artikkeleita alkoholin ja sen lieveilmiöiden historiasta. Joensuu: Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys, 2007. ISBN 978-952-99525-1-9
  • Mäkelä, Pia & Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer: Suomi juo: Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968–2008. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2010. ISBN 978-952-245-268-9 Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Numminen, M. A.: Baarien mies: Tosiokuvitteellinen romaani. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-3003-6
  • Peltonen L.: Olutkulttuurin uusi aika (Arkistoitu – Internet Archive), 2016.
  • Peltonen, Matti & Kuusi, Hanna & Kilpiö, Kaarina (toim.): Alkoholin vuosisata: Suomalaisten alkoholiolojen vaiheita 1900-luvulla. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-823-7
  • Peltonen, Matti: Remua ja ryhtiä: Alkoholiolot ja tapakasvatus 1950-luvun Suomessa. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-858-3
  • Sillanpää, Merja: Säännöstelty huvi: Suomalainen ravintola 1900-luvulla. (Väitöskirja, Tampereen yliopisto) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-352-9
  • Terinkoski T.: Miten alkoholikulttuuri on kehittynyt Suomessa? A3 Paneelikeskustelu osa 1/4 (Arkistoitu – Internet Archive), Ajankohtainen Kolmonen, 2016.
  • Tigerstedt, Christoffer (toim.): Nuoret ja alkoholi. Helsinki: Alkoholi- ja huumetutkijain seura: Nuorisotutkimusseura: Nuorisotutkimusverkosto, 2007. ISBN 978-952-92-1938-4 Teoksen verkkoversio (PDF).[vanhentunut linkki]
  • Tikkanen, Unto: Viinin ja oluen lähteillä. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3071-1

Aiheesta muualla

muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomalainen_alkoholikulttuuri&oldid=22812434”