Sea Jazz
Sea Jazz (myös Seajazz[1], SeaJazz[2] tai Helsinki Sea Jazz) oli Helsingissä vuosina 1984–1990 järjestetty jazzfestivaali. Järjestäjänä oli Uuden Musiikin Orkesteri yhdessä Helsingin juhlaviikkojen kanssa. Umo oli myös festivaalin vakioesiintyjä, useimmiten nimekkäällä ulkomaisella solistilla vahvistettuna. Aluksi elokuussa ja vuodesta 1987 kesäkuussa pidetty tapahtuma alkoi yleensä torstai-iltana ja jatkui sunnuntaihin. Alkuvuosina suuret ulkoilmakonsertit järjestettiin Suomenlinnassa, myöhemmin Sinebrychoffin puistossa. Sea Jazzin ohjelmatoimikuntaan kuuluivat vuoden 1986 paikkeilla festivaalin tuottaja Larri Helminen, Umon taiteellinen johtaja Esko Linnavalli sekä muusikot Jukkis Uotila, Pekka Sarmanto ja Teemu Salminen[3].
1984–1986
muokkaaEnsimmäinen Sea Jazz järjestettiin kesällä 1984 päätapahtumapaikkana Suomenlinna. Muita tapahtumapaikkoja olivat yökerhot ja Puotilan kartano.[4] Ulkomaisia artistivieraita olivat muun muassa kitaristit Stephane Grappelli ja John Abercrombie, saksofonisti Buddy Tate, laulaja Etta Cameron sekä basisti Niels-Henning Ørsted Pedersen[5]. Yleisöä saatiin nelisen tuhatta[3].
Toinen Sea Jazz pidettiin elokuussa 1985, ja se keräsi kuulijoita kaksin verroin edellisvuotta enemmän, liki kymmenen tuhatta[3]. Esiintyjiä olivat muiden muassa Paquito D’Rivera, trumpetisti Dizzy Gillespie, bossa nova -laulaja Astrud Gilberto yhtyeineen, jazzkitaristi John Scofield, saksofonistit Benny Carter ja Eddie ”Lockjaw” Davis sekä argentiinalainen pianisti Jorge Dalto sekä tanskalainen Palle Mikkelborg Entrance-yhtyeineen.[4][6]
Kolmansilla Sea Jazz -festivaaleilla elokuussa 1986 esiintyivät muun muassa kuubalaispianisti Gonzalo Rubalcaban septetti, Kenny Barronin trio, Clark Terry, Phil Woods, Marian Petrescu ja Mel Lewis.[7]
1987–1988
muokkaaVuodesta 1987 lähtien Sea Jazz järjestettiin elokuun sijasta kesäkuussa ja ulkoilmakonserttien paikka vaihdettiin Suomenlinnasta Sinebrychoffin puistoon. Neljäs festivaalivuosi toi Helsinkiin muun muassa The Four Freshmen -yhtyeen, saksofonistit Benny Golsonin ja Bobby Watsonin, kitaristi Kevin Eubanksin, viulisti Svend Asmussenin ja trumpetisti Kenny Wheelerin.[8][9][1]
Kesän 1988 Sea Jazz painotti entistä enemmän suomalaisia esiintyjiä, joita olivat Pekka Pohjola, Jukka Linkola, Jarmo Savolainen, Eero Koivistoinen, Jukka Perko, Gusse Rössi, Pepe Ahlqvist, Jani Malmi ja Hasse Walli. Festivaaleilla sai lisäksi kantaesityksensä kaksi Heikki Sarmannon kuoroteosta. Ulkomaisia vieraita olivat kitaristi John Scofield sekä saksofonistit Dave Liebman ja Bill Evans sekä Umon solistina esiintynyt Paquito D’Rivera.[10] Tapahtumapaikkoja olivat Sinebrychoffin puisto Punavuoressa, Eteläesplanadin Savoy-teatteri, Esplanadikappelin kellari ja lava sekä Umon kotistudio Julius[11]. Yleisöä oli vähän, ja musiikkia suurempi puheenaihe oli maaherra Jacob Södermanin nihkeä suhtautuminen ulkoilmakonserttien alkoholitarjoiluun[12].
1989–1990
muokkaaKuudes Sea Jazz 1989 laajensi ohjelmistoa jazzista muuhunkin rytmimusiikkiin, esiintyjänä muun muassa Kool & The Gang. Muita ulkomaisia esiintyjiä olivat klarinetisti Buddy DeFranco ja basisti Red Mitchell. Sää suosi ulkoilmakonsertteja Koffin puistossa.[13]
Viimeiseksi jääneen seitsemännen Sea Jazzin 1990 päätapahtumapaikka oli edelleen Koffin puisto, mutta konserttiin tuli sadepäivänä vain muutama sata kuulijaa[14]. Esiintyjinä olivat muun muassa funkkitaristi Hiram Bullock yhtyeineen, reggaeyhtye Mad Professor & The Robotics sekä Umon säestämä Kirka. Kaapelitehtaalla esiintyivät muun muassa Raoul Björkenheimin Krakatau, lyömäsoitintaiteilija Shannon Jackson sekä ensi kertaa Suomessa vieraillut trumpetisti Roy Hargrove, joka soitti myös sunnuntain konsertissa Koffin puistossa. Vieraisiin lukeutuivat myös saksofonisti Phil Woods ja pasunisti Jimmy Knepper sekä lauluyhtye New York Voices.[15]
Sponsoreita
muokkaaYksi Sea Jazzin sponsoreista oli Suomen Tupakka, joka kustansi vuosittain tilaussävellyksen ja sen kantaesityksen. Muita alkuvuosien tukijoita olivat Sanoma, Elanto, vakuutusyhtiö Pohjola, Veho, Suomen Työväen Säästöpankki STS ja Silja Line[4]. Festivaalin perinteisiin kuului päiväsaikaan tapahtuva jazzristeily Silja Linen laivalla[16][11]. Vuonna 1990 sponsoreita olivat Osuuspankit ja Radio City sekä hotelli- ja ravintolayhtiö Arctia ja ylellinen naistenlehti Gloria, joiden järjestämä Gloria Gaala aloitti festivaalin, päätähtenään jazzlaulaja Billy Eckstine. Liput Arctia-ketjuun kuuluneen Kalastajatorpan gaalaan maksoivat 950 markkaa.[17]
Vastaanotto
muokkaaHelsingin Sanomien Jukka Hauru ja Lauri Karvonen kritisoivat Sea Jazzia usein liiasta siisteydestä, sovinnaisuudesta ja vaisuudesta sekä lippujen kalleuden ja heikon markkinoinnin aiheuttamasta yleisön vähyydestä.[6][18] Hauru kirjoitti vuonna 1995, viisi vuotta viimeisen Sea Jazzin jälkeen: ”Umon luotsaamalla festivaalilla oli kaikki mahdollisuudet, mutta tapahtuma päätyi ajelehtimaan jonnekin Suomenlahden saariston ja keskikaupungin yökerhojen välille. Sea Jazz ei löytänyt muotoaan ohjelmapoliittisessa ristiaallokossa, eikä yleisökään löytänyt tapahtumaa.”[19][12][20] Sea Jazzia pidempään pääkaupunkiseudun jazzfestivaalina on menestynyt vuonna 1987 aloitettu April Jazz Espoossa.
Lähes samannimisiä tapahtumia
muokkaaSamankaltaista nimeä ovat myöhemmin käyttäneet Turku Sea Jazz, Korpo Sea Jazz (1989–), Åland Sea Jazz (2021–), Kotkassa järjestettävä Kairo Sea Jazz, Kokkola Sea Jazz sekä kolmen ensinmainitun ja Baltic Jazzin uusi yhteinen kattonimi Archipelago Sea Jazz[21].
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Kernfeld, Barry (ed.): ”Festivals: Finland”, The New Grove Dictionary of Jazz, s. 364. The Macmillan Press, 1994. ISBN 0-333-63231-1 Kirja lainattavissa Internet Archivessa (vaatii rekisteröitymisen) (viitattu 29.12.2022). (englanniksi)
- ↑ Hauru, Jukka: Bebop-henkiset jamit herättivät SeaJazzin. Helsingin Sanomat, 21.6.1988, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c Uusitorppa, Harri: Mikä on koko perheen jazztapahtuma, Larri Helminen. Helsingin Sanomat, 16.8.1986, s. 23. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c Sea Jazz soi taas elokuussa. Helsingin Sanomat, 8.6.1985, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Hauru, Jukka: Seajazz täyttää tarvetta. Helsingin Sanomat, 27.8.1984, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b Karvonen, Lauri: Dizzy SeaJazzin suolana. Helsingin Sanomat, 19.8.1985, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Hauru, Jukka: First House SeaJazzin yllätys. Helsingin Sanomat, 16.8.1986, s. 23. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Karvonen, Lauri: Sea Jazz aloitti siivosti. Helsingin Sanomat, 13.6.1987, s. 23. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Sea Jazz mereltä maalle. Helsingin Sanomat, 12.6.1987, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Musiikin kesäkalenteri. Helsingin Sanomat, 1.6.1988, s. 26. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b Helsinki Sea Jazz 1988 Videoarkisto Filmari. Viitattu 29.12.2022.
- ↑ a b Hauru, Jukka: Kaataako oppi vai olut ojaan. Helsingin Sanomat, 21.6.1988, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Hauru, Jukka: Soulin kliseet myyvänä pakettina. Helsingin Sanomat, 19.6.1989, s. 22. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Keskitalo, Esa: Uudistuuko yleisönsä menettänyt SeaJazz. Helsingin Sanomat, 20.6.1990. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 29.12.2022.
- ↑ Koffin puistossa soi. Helsingin Sanomat, 16.6.1990, s. 53. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Sea Jazz mereltä maalle. Helsingin Sanomat, 12.6.1987, s. 25. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.6.2022.
- ↑ Ainutlaatuinen jazzjuhla. (Gloria Gaalan ennakkomainos.) Helsingin Sanomat, 24.4.1990, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Hauru, Jukka: SeaJazz pysyi siistinä ja sovinnaisena loppuun asti. Suomalaisen jazzin ei tarvitse hävetä. Helsingin Sanomat, 15.6.1987, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Hauru, Jukka: Ainoa jazzjuhla susirajan sisällä. Helsingin Sanomat, 20.4.1995, s. 36. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Karvonen, Lauri: Miksi mikään ei sytytä. Helsingin Sanomat, 21.6.1988, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Jazzfinland.fi-sivuston eri sivut. Viitattu 29.12.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa- Ensimmäinen Seajazz Helsingissä Suomenlinnassa, Kari Tervon uutisreportaasi 25.8.1984. Video 2 min, Yle Areena.