Saamelainen kulttuuri

saamelaisten kulttuuri - saamen kielellä ja muilla kielillä

Saamelainen kulttuuri sisältää saamelaisten henkisen ja aineellisen kulttuurin. Luonto on ollut saamelaisille aina aineellisen ja henkisen kulttuurin lähtökohta ja erityisluonne. Saamelaiskulttuurissa on sisäisiä eroavaisuuksia, jotka johtuvat saamelaisten asuinalueen eri seutujen luonnonmaisemien eroista.[1]

Áilu Valle on Utsjoen Kaamasmukasta kotoisin oleva rap-artisti, joka räppää pohjoissaameksi, suomeksi ja englanniksi.

Saamelaiskulttuurin peruspiirteet alkoivat muodostua 1300-luvulla.[2] Saamelaiskulttuuri on kokenut renessanssin 1960-luvun lopulta alkaen, jolloin alkoivat muotoutua uudenlainen saamelaisten politiikka, tiedotusvälineet ja taide. Saamelaisuutta alettiin kehittää 1970-luvulla uuteen suuntaan, jossa vanhat perinteet yhdistyvät uuden ajan vaikutteisiin ja näkemyksiin.[1] 1970-luvun tapahtumia kutsutaan saamelaisten kansalliseksi heräämiseksi.[3]

Kielet muokkaa

Pääartikkeli: Saamelaiskielet

Osana saamelaisten kansallisen heräämisen ansioista kuuluu muun muassa saamenkielten saaminen alkuopetuskieleksi saamelaisalueella. Esimerkiksi Inarin kunnassa alkuopetusta annetaan suomen lisäksi pohjois-, inarin- ja koltansaamen kielillä. Ylioppilaskirjoituksissa voidaan kirjoittaa pohjois- ja inarinsaame paitsi vieraana myös äidinkielenä[4]. Inarinsaamen ja koltansaamen opetuksessa kangertaa rahoituksen puute.[5] selvennä

Saamenpuku muokkaa

Pääartikkeli: Saamenpuku

Saamelaisista kansallisista tunnuksista näkyvin on saamenpuku. Se on alkuperältään kansanpuku, jonka käyttö ei ole missään historian vaiheessa katkennut. Nykyisin saamelaispuku on muuttumassa käyttöpuvusta juhlapuvuksi. Suomessa puvusta on käytössä viisi päämallia: Enontekiön, Inarin, Tenon, Vuotson ja kolttien puku[6]. Norjassa ja Ruotsissa saamenpukua käyttävät vain saamelaiset. Suomessa myös muut kuin saamelaiset ovat käyttäneet pukuja tai niiden jäljitelmiä matkailuun liittyvässä liiketoiminnassa, mitä on arvosteltu[7][8]

Ruokakulttuuri muokkaa

Pääartikkeli: Saamelainen keittiö

Saamelainen keittiö on perustunut ennen kaikkea poronhoitoon ja kalastukseen sekä marjojen keräilyyn.[9] Menneinä aikoina myös poron sisäelimiä käytettiin ruoanlaitossa ja puhdistettuja suolia käytettiin makkaroiden valmistuksessa. Poron lihaa ja kalaa on säilötty kuivaamalla tai suolaamalla.[10]

Musiikki muokkaa

Perinteiseen saamelaiseen musiikkiin kuuluu joiku-laulanta. Saamelaisia nykymuusikoita ja yhtyeitä ovat muun muassa Adjágas, Amoc, Niiles-Jouni Aikio, Angelit, Mari Boine, Sofia Jannok, Jiella, Wimme Saari, Tiina Sanila, SomBy, Transjoik, Niko Valkeapää, Nils-Aslak Valkeapää ja Vilddas. Vuodesta 1990 alkaen on järjestetty vuosittain laulu- ja joikukilpailu Sámi Grand Prix.

Kirjallisuus muokkaa

Saamelaiskirjailijoita ovat esimerkiksi Suomesta Marjut Aikio, Matti Aikio, Rauna Paadar-Leivo ja Kirsti Paltto.[11] Kirsti Palton Voijaa minun poroni (1987) oli vuonna 1986 ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi. Nils-Aslak Valkeapään teos Aurinko, isäni (1988) sai Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon vuonna 1991.[12]

Elokuva muokkaa

Saamelainen elokuva nousi vuonna 1987, kun norjalainen Nils Gaup ohjasi elokuvan Tiennäyttäjä[8]. Tiennäyttäjän jälkeen on ilmestynyt vain yksi saamenkielinen täyspitkä elokuva: Paul-Anders Simman elokuva Sagojogan ministeri (1997).[13]

Alkuperäiskansojen Skábmagovat-elokuvajuhla järjestetään Inarissa ja järjestäjinä on useita saamelaiskulttuuriin liittyviä tahoja, kuten Saamelaistaiteen tuki -yhdistys.

Saamelaisuutta on käsitelty myös esimerkiksi elokuvassa Skierri – vaivaiskoivujen maa.

Televisio ja radio muokkaa

Suomessa Yleisradion radiokanaviin kuuluu Yle Sámi Radio. Ylellä on television puolella esitetty saamenkielistä viihde- ja komediasarjaa Märät säpikkäät vuosina 2012-2013[14]. Pohjoissaamenkielistä Ođđasat-uutisohjelmaa esitetään Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Vuodesta 2013 lähtien Ylellä on ollut myös omat saamenkieliset Yle Ođđasat -televisiouutiset.[15]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Lehtola, Veli-Pekka: Yleistä tietoa Galdu.org. Arkistoitu 12.11.2013. Viitattu 1.12.2014.
  2. Me sortajat (sivut 31-34 (26-35), 8/2017. Artikkelin haastatellut tutkijat ovat Itä-Suomen yliopiston arktisten alueiden ja Suomen historian professori Maria Lähteenmäki, Helsingin yliopiston arkeologian professori Mika Lavento, Oulun yliopiston arktisten alueiden historiaan erikoistunut dosentti Matti Enbuske ja kollegiumtutkija Janne Saarikivi.) Suomen Kuvalehti. 24.2.2017.
  3. Saamelaisten kansallispäivä otetaan almanakkaan (Oulun yliopiston Giellagas-instituutin johtaja Tuomas Maggan mukaan) Helsingin yliopiston almanakkatoimiston tiedotteet. 2017.
  4. Kalliomäki, Antti: Kirjallinen kysymys 95/2006 eduskunta.fi. 14.3.2006. Viitattu 22.9.2010.
  5. Huru, Jouko: Saamelaiset vaativat omia oppikirjoja Kansan uutiset. 20.11.2009. Viitattu 11.4.2010.
  6. Jomppanen, Karen: Lapin käsitöitä.Sami kiehtatuojik. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-10694-1.
  7. Saamenpuvulle vaaditaan kunnioitusta 11.3.2010. Yle Uutiset. Viitattu 10.4.2010. [vanhentunut linkki]
  8. a b Taide Saamelaiskäräjät. Viitattu 10.4.2010.
  9. Saamelainen ruokakulttuuri Gáldu - Alkuperäiskansojen oikeuksien osaamiskeskus. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 14.7.2013.
  10. Rauni Holster: Tutkimus ruokakulttuurin muutoksista 2013. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Viitattu 30.4.2024.
  11. Esimerkiksi: Larva, Tiina: Saamelaiset 4.2.2007. Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 3.6.2009. Viitattu 10.4.2010.
  12. Lehtola, Veli-Pekka: Taide Galdu.org. Arkistoitu 19.1.2012. Viitattu 10.4.2010.
  13. Paul-Anders Simma 2013. Arktisen upeeta. Arkistoitu 11.11.2013. Viitattu 16.11.2013.
  14. Märät säpikkäät ravistelee saamelaisstereotypioita yle.fi. Viitattu 6.8.2018.
  15. Ylen omat saamenkieliset tv-uutiset alkavat joulukuussa 25.11.2013, päivitetty 27.11.2013. Yle Sápmi. Viitattu 11.11.2016.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Helander-Renvall, Elina: Silde. Saamelaisten myyttejä ja tarinoita. Utsjoki: Elina Helander-Renvall, 2006. ISBN 952-92-0123-0.
  • Helander, Elina & Kailo, Kaarina (toim.): Ei alkua ei loppua. Saamelaisten puheenvuoro. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 1999. ISBN 951-578-632-0.
  • Hirvonen, Vuokko: Saamenmaan ääniä. Saamelaisen naisen tie kirjailijaksi. (Sámeeatnama jienat. Sápmelas nissona bálggis girjecállin, 1999.) Väitöskirja: Oulun yliopisto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-746-087-2.
  • Jomppanen, Karen: Lapin käsitöitä. Sami kiehtatuojik. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-10694-1.
  • Lehtola, Teuvo: Saamelainen perintö. Inari: Kustannus-Puntsi, 2001. ISBN 952-5343-09-X.
  • Lehtola, Veli-Pekka: Saamelaiset. Historia, yhteiskunta, taide. Inari: Kustannus-Puntsi, 1997. ISBN 951-97541-2-1. , 2. päivitetty laitos 2015 (ISBN 978-952-5343-51-0)
  • Lindgren, Anna-Riitta: Helsingin saamelaiset ja oma kieli. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-205-0.
  • Lohiniva, Leena: Govvan. Saamelaisesta kuvataiteesta. Näyttely Rovaniemen taidemuseossa 16.10.1999–9.1.2000 ja Siida-saamelaismuseossa 19.1.–27.2.2000. Rovaniemi: Rovaniemen taidemuseo, 1999. ISBN 952-9554-29-X.
  • Pääkkönen, Erkki: Saamelaisuus sirkumpolaarisena etnisyytenä. Dieđut 1/1995. Oulu: Guovdageaidnu: University of Oulu, Research Institute of Northern Finland: Sámi instituhtta, 1995. ISBN 951-42-4189-4.
  • Seurujärvi-Kari, Irja (toim.): Beaivvi mánát. Saamelaisten juuret ja nykyaika. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-129-1.
  • Seurujärvi-Kari, Irja & Halinen, Petri & Pulkkinen, Risto (toim.): Saamentutkimus tänään. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-220-6.
  • Stenros, Manne (toim.): Saamelaiset. Lahti: A la carte books, 2007. ISBN 978-952-5290-61-5.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saamelainen kulttuuri.