Tämä artikkeli kertoo Karjalan tasavallan kylästä ja kunnasta. Puujoki on myös joki Kanta-Hämeessä.

Puujoki[1] eli Derevjannoje[2] (ven. Деревя́нное, vepsäksi Pujeg[1]) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Äänisenrannan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Ääniseen laskevan Puujoen suussa 25 kilometriä Petroskoista kaakkoon.[3] Kylässä on 1 300 ja kunnassa 1 900 asukasta (vuonna 2010)[4].

Puujoki, Derevjannoje
Деревянное
Kylän läpi kulkeva maantie.
Kylän läpi kulkeva maantie.

Puujoki, Derevjannoje

Koordinaatit: 61°37′0″N, 34°38′15″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Äänisenrannan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 437,14 km²
Väkiluku (2010) 1 900
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Puujoen kunta Äänisenrannan piirin kartalla.

Maantiede ja asutus muokkaa

Puujoen kunnan pinta-ala on 437,14 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu idässä Ääniseen, kaakossa Äänisenrannan piirin Šokšun, etelässä Latvan, lännessä Uudenkylän ja Uuden-Vilkan kuntiin sekä pohjoisessa Petroskoin kaupunkipiirikuntaan. Pinta-alasta 82 % on metsää[6].

Kunnan alueella virtaavia jokia ovat Puhtojoki (ven. Puhta), Lohijoki, Puujoki (Derevjanka), Suuri Ujujoki (Bolšaja Uja), Orsijoki (Orzega), Uika ja Neloksa[7]. Järviä ovat Äänisen lisäksi Polovinnoje, Uvarovo, Orzegskoje, Tšornoje ja Regozero[8]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat gabrodiabaasi, hiekka, sora ja turve[9]. Lohijoen rannalla sijaitseva lähde on suojeltu luonnonmuistomerkki[10].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu Oržekan (ven. Orzega) rautatieasema sekä kolme kylää: Pedäiselkä (Pedaselga), Uju (Uja) ja Uusiselkä (Užeselga). Noin kahdensadan asukkaan keskuksia ovat Uusiselkä ja Pedäiselkä.[4] Lisäksi on 42 kesämökki- ja puutarhapalsta-aluetta, jotka käsittävät yli 4 000 tonttia[11]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 79 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 3 % suomalaisia, 3 % valkovenäläisiä, 3 % karjalaisia, 2 % vepsäläisiä ja 1 % ukrainalaisia[12].

Historia muokkaa

Puujoen kylä on perustettu vuonna 1563. Ennen 1920-lukua se kuului Latvan kuntaan. Jatkosodassa 1941–1944 alue oli Suomen miehittämä.

Liikenne, talous ja palvelut muokkaa

Kylien kautta kulkee Petroskoin ja Oštan välinen maantie. Oržekan asema sijaitsee Muurmannin radan varrella.[11]

Kunnassa toimii rakennustarviketeollisuutta, tielaitos ja puunjalostusyritys. Yksi tärkeimmistä tuotantolaitoksista on sepeliä valmistava Äänisenrannan gabrodiabaasi.[13] Maataloutta harjoittavat entinen sovhoosi Majak, Petroskoin suurkanala sekä viisi yksityisviljelijää[14].

Keskuskylän palveluihin kuuluu lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo (entinen kirkko), kirjasto, poliklinikka, posti, ruokala ja joukko kauppoja[15]. Kylässä toimii Äänisenrannan piirin vammaisten lasten kuntoutuskeskus. Lähistöllä sijaitsee entinen urheilulentokenttä.[11]

Nähtävyydet ja matkailu muokkaa

Seudulla on useita muinaisia asuin- ja hautapaikkoja. Historiallisia kohteita ovat toisessa maailmansodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden hautapaikat sekä Stalinin vainojen uhrien teloituspaikka Krasnyi Bor.[16] Kunnan alueella sijaitsee lomakyliä ja lasten kesäleirejä[17].

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 26.3.2012.
  2. Venäjän federaation paikannimiä, s. 49. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.3.2013).
  3. Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 302. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0.
  4. a b Generalnyi plan, s. 69–70.
  5. Generalnyi plan, s. 17.
  6. Generalnyi plan, s. 49.
  7. Generalnyi plan, s. 10.
  8. Generalnyi plan, s. 12.
  9. Generalnyi plan, s. 56–57.
  10. Generalnyi plan, s. 16.
  11. a b c Generalnyi plan, ei sivunumeroa.
  12. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 26.2.2014. (venäjäksi)
  13. Generalnyi plan, s. 57–59.
  14. Generalnyi plan, s. 52–55.
  15. Generalnyi plan, s. 83–86.
  16. Generalnyi plan, s. 16–17.
  17. Generalnyi plan, s. 60–61.

Aiheesta muualla muokkaa