Kalajoki (Karjalan tasavalta)

Kalajoki[1] eli Kalaige[2] (ven. Ры́брека, Rybreka, vepsäksi Kalag’[3]) on vepsäläinen maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Äänisenrannan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Ääniseen laskevan samannimisen joen suussa 97 kilometriä Petroskoista kaakkoon.[4] Kylässä on 650 ja kunnassa 833 asukasta (vuonna 2012)[5].

Kalajoki
Рыбрека, Rybreka
Kalag’
Kalajoki.
Kalajoki.

Kalajoki

Koordinaatit: 61°17′10″N, 35°31′10″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Äänisenrannan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 188,98 km²
Väkiluku (2012) 833
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Kalajoen kunta Äänisenrannan piirin kartalla.

Maantiede ja asutus

muokkaa

Kalajoen kunnan pinta-ala on 188,98 neliökilometriä[6]. Se rajoittuu luoteessa Äänisenrannan piirin Soutjärven kuntaan, idässä Äänisen kautta Puudožin piirin Krasnoborskin kuntaan sekä etelässä ja lounaassa Leningradin alueeseen[7]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[8].

Seudun jokia ovat Nila, Munduksa, Kukovka, Himjoki (ven. Gimreka) ja Kalajoki (Rybreka). Järviä ovat Äänisen lisäksi Nilskojärvi (Nilskoje).[9] Hyötykaivannaisiin kuuluvat gabro-diabaasi ja kvartsiittihiekkakivi[10]. Kunnan alueella sijaitsee Kakkorvan rauhoitusalue[11].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu kaksi kylää: Kaskesoja (ven. Kaskesrutšei, veps. Kaskez) ja Toisjoki (ven. Drugaja Reka, veps. Toižeg)[12]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 49 % on kansallisuudeltaan vepsäläisiä, 45 % venäläisiä ja 3 % ukrainalaisia[13].

Historia

muokkaa

Kalajoki mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Äänisen viidenneksen verokirjassa vuonna 1496[4]. Ennen 1920-lukua se kuului Aunuksen kuvernementin Soutjärven kuntaan ja myöhemmin Soutjärven piiriin. Vuosina 1994–2005 kylät muodostivat Vepsän kansalliseen volostiin kuuluneen Kalajoen kylähallintoalueen. Nykyinen Kalajoen vepsäläinen maalaiskunta (ven. Ryboretskoje vepsskoje selskoje poselenije) on perustettu vuonna 2006.

Liikenne, talous ja palvelut

muokkaa

Kalajoen kautta kulkee Petroskoin ja Oštan välinen päällystetty maantie. Kylästä on linja-autoyhteys Petroskoihin. Äänisen rannalla on Ruoppaojan laivalaituri.[14]

Kunnassa louhitaan rakennuskiveä ja hiekkaa sekä tuotetaan sepeliä. Kaskesojalla ja Toisjoella on karjatilat.[4][15] Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, pieni poliklinikka, posti ja muutama kauppa[16].

Nähtävyydet ja matkailu

muokkaa

Kunnan alueella sijaitsevat Kalajoen ja Jamehrutšein kivikautiset asuinpaikat. Kalajoen, Kaskesojan ja Toisjoen kylillä on historiallisen asutuksen status. Niissä on säilynyt 1800–1900-lukujen vaihteen asuin- ja talousrakennuksia. Kalajoen kylässä on siellä syntyneen Neuvostoliiton sankarin Anna Lisitsynan muistomerkki. Muita nähtävyyksiä ovat Kalajoen ja Kaskesojan karsikkometsät.[17] Kaskesojalla on lomakylä ja kalastusmaja[18]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Hramtsova, O. & Troitskaja, Je.: Finskije sootvetstvija nazvani naseljonnyh punktov Respubliki Karelija, s. 65. Petrozavodsk. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  2. Venäjän federaation paikannimiä, s. 205. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2013).
  3. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 12. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  4. a b c Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 51. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8
  5. Generalnyi plan, s. 3–4.
  6. Generalnyi plan, s. 3.
  7. Generalnyi plan, s. 8.
  8. Generalnyi plan, s. 50.
  9. Generalnyi plan, s. 13.
  10. Generalnyi plan, s. 14–15.
  11. Generalnyi plan, s. 15.
  12. Generalnyi plan, s. 4.
  13. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 26.2.2014. (venäjäksi)
  14. Generalnyi plan, s. 23.
  15. Generalnyi plan, s. 32–33.
  16. Generalnyi plan, s. 25–26.
  17. Generalnyi plan, s. 20–22.
  18. Generalnyi plan, s. 26.