Äänisen viidennes
Äänisen viidennes (ven. Обоне́жская пяти́на, Obonežskaja pjatina) oli yksi viidestä alueesta, joihin Novgorodinmaa jaettiin 1700-luvun alkuun saakka. Se on saanut nimensä Äänisjärvestä.[1]
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e4/%D0%9E%D0%B1%D0%BE%D0%BD%D0%B5%D0%B6%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%BF%D1%8F%D1%82%D0%B8%D0%BD%D0%B0.jpg/200px-%D0%9E%D0%B1%D0%BE%D0%BD%D0%B5%D0%B6%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%BF%D1%8F%D1%82%D0%B8%D0%BD%D0%B0.jpg)
Viidennes mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1496 verokirjassa, mutta nimitys Obonežje tavataan jo 1000-luvun alussa. Äänisen viidennes rajoittui lännessä Olhavanjokeen ja Laatokan kaakkoisrantaan aina Viteleen saakka, pohjoisessa Vienanmeren Äänislahteen, idässä Äänisen ja Valkeajärven vedenjakajaan sekä etelässä Mda- ja Mstajokiin ja Ilmajärveen. 1400-luvun lopulla alue jakautui kahteen puoliskoon (ven. polovina). Eteläisempi Nagornaja polovina käsitti 36 ja pohjoisempi Zaonežskaja polovina 45 pogostaa. Alueen ainut kaupunki oli vuonna 1649 perustettu Aunus. 1700-luvulla Äänisen viidenneksen pohjoisosa liitettiin Aunuksen lääniin ja eteläosat Pietarin ja Novgorodin lääneihin.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona dic.academic.ru. Viitattu 7.7.2013. (venäjäksi)