Äänislahti
Äänislahti[1] tai Oneganlahti[1] (ven. Оне́жская губа́, Onežskaja guba) on yksi neljästä suuresta Vienanmeren lahdesta Luoteis-Venäjällä. Muut ovat Kantalahti luoteessa ja Vienanlahti kaakossa sekä ulompana koillisessa sijaitseva Mezeninlahti.[2][3] Äänislahti on Vienanmeren lahdista lounaisin (eteläisin) ja matalin.
| Äänislahti | |
|---|---|
 Äänislahti Vienanmeren kartalla. |
|
| Sijainti | Karjalan tasavalta ja Arkangelin alue |
| Valtio | Venäjä |
| Merialue | Vienanmeri |
| Saaria | Solovetskin saaret, Ki |
| Suurin syvyys | 36 m |
| Keskisyvyys | 16 m |
Lahden pituus on 185 km ja leveys 50–100 km.[4] Se sijaitsee Karjalan tasavallassa ja Arkangelin alueella. Idässä se rajoittuu Äänisen niemimaahan, joka erottaa sen Vienanlahdesta. Itäranta on alavaa maata, sen nimitys on Äänisenranta tai Oneganranta (Onežski bereg). Länsiranta puolestaan on saaristoista ja nimeltään Pomorienranta tai Pomorjenranta (Pomorski bereg).[4][5] Lahden keskisyvyys on 16 m, suurin syvyys 36 m. Lahdessa on paljon kallioisia matalikoita. Vuorovesivirtaukset ovat voimakkaita; vuoroveden vaihtelu korkeintaan 2,7 m.[4]
Äänislahteen laskevia jokia ovat muiden muassa Äänisjoki, Uikujoki ja Vienan Kemijoki, joiden suissa sijaitsevat Onegan, Belomorskin ja Vienan Kemin kaupungit. Belomorskista alkaa Vienanmeren–Itämeren kanava. Äänislahden suulla ovat Solovetskin (Solokan) saaret, joilla sijaitsee kuuluisa Solovetskin (Solokan) luostari. Myös Kin saarella Onegan edustalla on sijainnut luostari.
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Venäjän federaation paikannimiä, s. 172. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
- ↑ Белое море BSE Bolšaja sovetskaja entsiklopedija
- ↑ Limits of Oceans and Seas, 3rd edition (Arkistoitu – Internet Archive) International Hydrographic Organization (1953)
- ↑ a b c Онежская губа[vanhentunut linkki] BSE / yandex.ru
- ↑ Mikkonen P, Kahla M, Kempinen I, Charnaya A (toim.): Venäjän federaation paikannimiä. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006 (2010). ISBN 978-952-5446-51.