Avaa päävalikko

Psykopatia

luonnehäiriö
(Ohjattu sivulta Psykopaatti)

Psykopatia on viralliseen tautiluokitukseen kuulumaton luonnehäiriö, jota voidaan mitata luotettavasti.[1] Sille ominaisia piirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä myötäelämiskyvyn, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute.[2] Psykopaatille tyypillisiä piirteitä ovat julmuus, epäsosiaaliset teot, alkoholin ja huumeiden käyttö, vastuuttomuus ja moraalittomuus. Kokonaisväestöstä noin yksi prosentti voidaan luokitella psykopaateiksi[3]. Psykopatiasta kärsivää henkilöä kutsutaan psykopaatiksi.

Lapsuudessa ja nuoruudessa psykopatiaan liittyy usein eläinten kiduttamista tai pyromaniaa. Alle 18-vuotiasta ei kuitenkaan diagnosoida psykopaatiksi, sillä se voisi vaikuttaa negatiivisesti hänen kehitykseensä. Alle 18-vuotiaita, joilla epäillään psykopatiaa, käytetään pehmeämpää diagnoosia käytöshäiriö (engl. conduct disorder). Impulsiivisuus selittää psykopaatin taipumusta väkivaltarikollisuuteen[4]. Päihteiden ongelmakäyttö psykopaateilla liittyy aivojen palkitsevuusmekanismeihin, jotka ovat psykopatiasta kärsivällä erilaiset, ja päihteen käytön palkitsevuus lisää todennäköisyyttä tulla päihderiippuvaiseksi[4].

Lääketieteessä vallitsee yksimielisyys, että psykopatiaa ei voi hoitaa.[5] Lisäksi aikuisiän psykopatiaa ei pitäisikään ryhtyä hoitamaan, sillä ryhmäterapiassa psykopaatti ammentaa muista informaatiota, jota hän käyttää myöhemmin hyväkseen muille haitallisella tavalla. Hoitomotivaatiokin puuttuu, koska psykopaatti ei koe, että hänessä on mitään korjattavaa.[1]

Kaikki psykopaatit eivät ole rikolisia. Synnynnäisten ominaisuuksien lisäksi on varhaislapsuudessa koetilla kielteisillä vaikutteilla suuri merkitys rikolliseksi kehittymisessä. Ellei näitä ole, psykopaatista voi ylilääkäri Hannu Lauerman mukan tulla sujuvasti valehteleva poliitikko, häikäilemätön liikemies tai menestyvä asianajaja".[6] Psykopaatit ovat usein vankilassa tai muissa rikosseuraamusmenettelyissä. Naisten psykopatiaan liittyy nuorena harjoitettua prostituutiota[7].

Tutkija Taina Laajasalon mukaan ”psykopatian ja epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön suhde on asymmetrinen: vaikka suurin osa psykopaateista täyttääkin antisosiaalisen persoonallisuushäiriön kriteerit, merkittävä osuus antisosiaalisista ei ole psykopaatteja”.[8] Psykopatiaa ja sosiopatiaa käytetään toisinaan synonyymeinä, toisinaan käsitteet erotellaan eri ilmiöiksi sen pohjalta, pidetäänkö tilaa ensisijaisesti sisäsyntyisenä (psykopatia) vai ympäristön vaikutuksesta syntyneenä (sosiopatia).[9]

Käsitteet: psykopatia, sosiopatia ja antisosiaalinen persoonallisuusMuokkaa

Sosiopatian toi psykiatrian käsitteistöön DSM:n vuonna 1952 julkaistu ensimmäinen painos, jossa antisosiaalisena käyttäytymisenä ilmenevä häiriö nimettiin sosiopaattiseksi persoonallisuushäiriöksi. Diagnoosin kriteereinä oli sisäisiä psyykkisiä prosesseja ja persoonallisuuspiirteitä, joiden löytäminen kohdehenkilöstä on vaikeampaa kuin käyttäytymisen arviointi. Niinpä vuonna 1980 julkaistu DSM-III korvasi sosiopaattisen persoonallisuushäiriön antisosiaalisella persoonallisuushäiriöllä, jonka diagnosoinnissa arvioidaan pikemminkin käyttäytymistä kuin kohdehenkilön sisäistä maailmaa.[10]

DSM-IV mainitsee, että antisosiaalisen persoonallisuushäiriön kriteerit täyttäviä kutsutaan toisinaan myös psykopaateiksi tai sosiopaateiksi. Useimpien psykopatiaan perehtyneiden tutkijoiden mielestä psykopatia on kuitenkin antisosiaalisesta persoonallisuudesta erillinen ilmiö.[11] Lisäksi tutkija David Lykken on ehdottanut psykopatian ja sosiopatian erottelua toisistaan sen perusteella, pidetäänkö tilaa ensisijaisesti sisäsyntyisenä (psykopatia) vai ympäristön vaikutuksesta syntyneenä (sosiopatia).[10] Myös Robert Hare on käyttänyt tätä jakoa.[10]

Psykopaattien uhrien tukisäätiön Aftermathin mukaan seuraavan DSM:n (DSM-V) persoonallisuushäiriöitä koskevaa osuutta valmisteleva työryhmä on suositellut, että antisosiaalinen persoonallisuus muutetaan antisosiaaliseksi/psykopaattiseksi persoonallisuustyypiksi. Sen diagnostiikka pohjautuisi vahvasti Robert Haren työryhmän luoman PCL-R-piirreluettelon psykopatialle asettamille kriteereille.[11]

YleisyysMuokkaa

Helinä Häkkänen-Nyholmin toimittamassa kirjassa Psykopatia (Edita, 2009) psykopatian yleisyydestä on esitetty seuraavat luvut: psykopatian kriteerit täyttää vankiaineistossa 15-25 %, henkirikoksen tekijöistä 30 %, sarjamurhaajista 90 % ja kokonaisväestöstä 1 %. Huomattava osa psykopaattisista henkilöistä ei syyllisty rikoksiin tai ei jää niistä kiinni. Häkkänen-Nyholmin mukaan psykopatiaan liittyvä empatiakyvyn puute ja tunnekylmyys selittää sen, miten on mahdollista, että psykopaattinen henkilö voi esimerkiksi syyllistyä massamurhaan.[12] Psykopatian on huomattu olevan yleisempää johtavassa asemassa olevien henkilöiden keskuudessa, ja eräiden selvitysten mukaan jopa 4 % toimitusjohtajina toimivista henkilöistä täyttää psykopatian kriteerit.[13][14]

Häkkänen-Nyholmin mukaan talousrikostuomiota suorittavilla vangeilla on usein psykopatiaa. Heillä psykopaattisista piirteistä korostuivat runsas ärsykkeiden tarve, tavoitteiden puuttuminen, impulsiivisuus ja vastuuttomuus suhteessa muihin, etenkin nuorimmilla vangeilla. 58 % haastatelluista oli sitä mieltä, että yhteiskunta tai yritys ajoi heidät tekemään sen rikoksen, josta heidät tuomittiin. Lähes puolet haastatelluista koki, että heitä ei olisi pitänyt rangaista. Psykopaatit oikeuttavat tekonsa usein ulkopuolisin syin. Psykopaattisimmat vangit oli useimmin tuomittu petoksista, väärennyksistä ja kavalluksista, muut talousrikolliset esimerkiksi kirjanpitorikoksista ja velallisen epärehellisyydestä.[15]

Psykopaatteja tutkineen psykologi Lisa Marshallin mukaan poliitikoilla ja muilla uramenestyjillä on paljon samoja ominaisuuksia kuin rikollisilla psykopaateilla. Psykopaatit haluavat usein valtaa.[16] Psykopaatteja tutkinut Harvardin kliininen psykologi Martha Stout kertoi, että asiasta ei ole tilastoja, mutta hänen mukaansa poliitikot ovat usein psykopaatteja, ja sitä tuskin kukaan psykopaatteja tutkinut kiistää. Stoutin mukaan Adolf Hitler, Pol Pot, ja Nicolae Ceaușescu ovat esimerkkejä, mutta Stoutin mukaan psykopaatteja voivat olla tavallisemmatkin poliitikot.[17]

Kymmenen ammattia, joissa psykopaatteja esiintyy eniten, ovat järjestyksessä: toimitusjohtaja, asianajaja, mediatyöntekijät (TV ja radio), myyntimiehet, kirurgit, toimittajat, poliisit, uskontojen johtohahmot, kokit ja julkishallinnon työntekijät. Vähiten psykopaatteja puolestaan toimii omaishoitajina, sairaanhoitajina, terapeutteina, käsityöläisinä, somistajina tai tyylineuvojina, avustustyöntekijöinä, opettajina, luovina taiteilijoina, lääkäreinä ja kirjanpitäjinä.[18][19]

Kriminaalipsykologi Robert Haren mukaan psykopaatit ovat yleisiä rahoitusalalla. Haren arvion mukaan kymmenen prosenttia rahoitusalalla toimivista on psykopaatteja. Haren mukaan vankiaineiston jälkeen korkein psykopaattien esiintyvyys on pörssissä.[3]

KäsitehistoriaaMuokkaa

Psykopatia-käsitteen historia ulottuu 1800-luvulle. Ranskalainen psykiatri Pinel kuvasi 1809 tilan, jota hän kutsui ”manie sans délire” -nimellä ja joka sisällöltään vastaa pitkälti nykyisen DSM:n (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) mukaisen epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ja psykopatian diagnostista sisältöä. 1835 englantilainen Prichard kuvasi tilaa käsittein ”moral insanity” ja ”moral imbecility”. 1888 saksalainen Koch käytti tilasta nimeä ”psychopatische Minderwertigkeiten”.

Toinen saksalainen psykiatri Kurt Schneider kirjoitti vuonna 1923 teoksen Psychopathische Persönlichkeiten, jolla oli suuri vaikutus psykopatiakäsitteen historiassa. Schneider jakoi myös empiiristen havaintojensa perusteella psykopatian kymmeneen erityyppiseen alalajiin. Sosiopatia-käsite on puolestaan peräisin 1930-luvulta, jolloin sen esitteli Partridge.[20]

Psykopatian piirreluettelotMuokkaa

 
Tunnettu psykopaatti Ted Bundy vuonna 1978.

Psykopatiakäsite ei ole DSM:n epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ohella kokonaan hävinnyt, vaan se on ollut viime vuosina jopa kasvavan kiinnostuksen kohteena. Erityisesti kanadalaistutkija Robert Hare on tuottanut empiirisin tutkimuksinsa käsitteelle uutta, tarkempaa diagnostista kriteeristöä. Psykopatian johtavat tutkijat Hervey Cleckley ja Robert Hare ovat kumpikin laatineet psykopatian diagnosoimiseksi ns. piirrelistat.

DSM esittää kriteerit psykopatialle APD:nä (antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, antisocial personality disorder). DSM:n kriteerit painottivat sosiaalisten normien rikkomista, koska käyttäytyminen on helpompaa selittää kuin persoonallisuuden ongelmat. APD:tä ei ole kuitenkaan aina koettu riittävänä menetelmänä täsmällisempään tutkimukseen, vaikka monet kliinikot käyttivät sitä kriteerinä myös psykopatiaa määritellessään. APD perustuu käyttäytymisen kuvaukseen ja on itse asiassa piirteiltään sellainen, että se sopii varsin usein yleisesti lähes kaikelle itsekeskeiselle rikolliselle käyttäytymiselle. Piirreluetteloilla arvioiduista psykopaateista myös 90 prosenttia täyttää kriteerien sisällön, mutta vain noin 25 prosenttia niistä henkilöistä, jotka on diagnosoitu APD-tapauksiksi, täyttää esimerkiksi Haren 20/22-kohtaisen piirreluettelon mukaiset psykopaatin riittävät kriteerit.

Cleckleyn luettelo psykopatian piirteistä:[21]

  1. Pinnallinen viehätysvoima ja älykkyys
  2. Harhaluulojen ja muiden irrationaalisten ajattelun merkkien puuttuminen
  3. Hermostuneisuuden tai psykoneuroottisten oireiden puuttuminen
  4. Epäluotettavuus
  5. Valheellisuus ja epärehellisyys
  6. Katumuksen ja häpeän puuttuminen
  7. Epäsosiaalinen käyttäytyminen, joka on heikosti motivoitunutta
  8. Huono arvostelukyky ja kyvyttömyys oppia kokemuksista
  9. Patologinen itsekeskeisyys ja kyvyttömyys rakastaa
  10. Yleinen tunneköyhyys
  11. Oivalluskyvyn spesifi puute
  12. Välinpitämättömyys ihmisten välisissä suhteissa
  13. Outo ja luotaantyöntävä käyttäytyminen juopuneena ja joskus muulloinkin
  14. Tekee harvoin itsemurhan
  15. Sukupuolielämä on persoonatonta, triviaalia ja heikosti integroitunutta
  16. Elämän suunnitelmattomuus

Robert Hare on laatinut Hervey Cleckleyn kuvauksen pohjalta oman 20-kohtaisen piirreluettelonsa.

Haren 20-kohtainen piirreluettelo[22]

  1. Lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima
  2. Vahvalta vaikuttava omanarvontunto
  3. Stimulaation tarve ja taipumus ikävystymiseen
  4. Patologinen valehtelu
  5. Petkuttaminen ja manipulointi
  6. Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen
  7. Tunteiden pinnallisuus
  8. Kovuus ja tunteettomuus, empatian puuttuminen
  9. Loismainen elämäntyyli
  10. Heikko käyttäytymisen kontrolli
  11. Promiskuiteetti (sukupuolinen holtittomuus tai valikoimaton sukupuoliyhteys eri partnerien kanssa)
  12. Varhaiset käyttäytymisongelmat
  13. Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen
  14. Impulsiivisuus
  15. Vastuuttomuus
  16. Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä
  17. Useita lyhytaikaisia avo- tai aviosuhteita
  18. Nuorisorikollisuus
  19. Ehdonalaisen vapauden peruutus
  20. Monipuolinen rikollisuus

Narsismi ja psykopatiaMuokkaa

Psykopaatti on usein narsistinen, mutta narsisti on harvoin psykopaatti. Psykopaatin vuorovaikutus on sosiaalisesti sujuvaa, manipuloivaa, omanarvontuntoista ja usein patologista valehtelua. Tunne-elämä on pinnallista ja vastuutonta. Psykopaatti ei koe empatiaa, katumusta, pelkoa tai ahdistusta, mutta hän voi näytellä tunteita melko vakuuttavasti.[15]

TunnistaminenMuokkaa

Psykopatian tunnistamiseksi jo sikiövaiheessa on Suomessa kehitetteillä menetelmä. Samalla siihen etsitään lääkehoitoa. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että yksi tekijä taustalla on opioidijärjestelmän poikkeava toiminta.[23]

Tunnettuja psykopaatiksi tai sosiopaatiksi diagnosoitujaMuokkaa

PahuusMuokkaa

Psykopaattiset piirteet eivät välttämättä tee ihmisestä pahaa. Henkilön tunnekylmyydestä voi olla hyötyä muille, esimerkiksi hän voi pysyä toimintakykyisenä tilanteissa, joissa muut lamaantuvat.[28][29]

Vaikka moni psykopaatti on väkivaltainen, kaikki eivät ole. Neurotieteilijä James Fallon, joka aivokuvauksestaan päätteli sattumalta olevansa psykopaatti, kertoo elävänsa rikasta elämää ystävien keskellä ja olevansa täysin turvallinen ihminen. Hän kuitenkin sanoo olevansa geneettisesti altis väkivaltaan, mutta onnellinen kasvatus on suojellut häntä sellaisilta piirteiltä.[30]

Scout Bolton kertoo, että koska hänellä on ASPD-diagnoosi, ihmiset, jopa lääkärit, tulkitsevat hänen itsevarmuutensa narsismiksi ja hänen sosiaaliset taitonsa manipuloinniksi. Tämä on erakoittanut hänet. Netflixin Mindhunter-sarja kuvaa hänestä psykopaatteja realistisesti ja hyväntahtoisesti.[30]

FiktiossaMuokkaa

Psykopatiaa kuvataan useissa romaaneissa ja elokuvissa.[31] Psykopatiaa kuvataan muiden muassa jännitys- ja kauhugenreissä, joissa päähahmon vastustaja (antagonisti) on psykopaatti. Tunnettu esimerkki on sarjamurhaaja ja kannibaali Hannibal Lecterin hahmo Uhrilampaissa.[32] Joissakin romaaneissa ja elokuvissa päähahmo on psykopaatti, kuten päähahmo Patrick Bateman Amerikan Psykossa.[33]

Belgialaisen psykiatrin Samuel Leistedtin tutkimusryhmä kartoitti elokuvia sen perusteella, missä on onnistunein psykopaatisen hahmon kuvaus. Kolme onnistuneinta olivat: Anton Chigurh elokuvassa Menetetty maa, Hans Beckert elokuvassa M – kaupunki etsii murhaajaa ja Henry elokuvassa Henry Lee Lucas - sarjamurhaaja.[34]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Haapasalo, Jaana, Psykopatia ja rikoksentekijöiden persoonallisuus [Psychopathy and the criminal personality]. Psykologia, 1986. 21: p. 430–433.
  • Haapasalo, Jaana, Tutkimuskohteena psykopatia: Haastateltavana professori D. Hare British Columbia - yliopistosta, Kanadasta. Psykologia, 1987. 22: p. 108–110.
  • Haapasalo, Jaana, Cleckleyn psykopaatin muotokuva haastatteluvastausten valossa [Liittyy väitöskirjaan Psychopathology as a descriptive construct of personality among offenders / Jaana Haapasalo (Jyväskylä studies in education, psychology and social research 84)]. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja, 1991, Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
  • Haapasalo, Jaana, Psykopatia rikoksentekijöiden persoonallisuutta kuvaavana konstruktiona [Psychopathy as a descriptive costruct of personality among offenders]. Psykoykologiaa. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja, ISSN 0782-3274 ; 328. 1995, Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä. 162.
  • Hare, R.D., et al., The revised psychopathy checklist: Reliability and factor structure: Psychological assessment. Journal of Consult. Clin. Psychol, 1990. 2: p. 338–341.
  • Häkkänen-Nyholm, H. & Nyholm, J-O. (2012). Psychopathy and Law: A Practitioners Guide. Chichester: John Wiley & Sons.
  • Häkkänen-Nyholm, H. & Hare, R.D. (2009). Psychopathy, homicide, and the courts: Working the System. Criminal Justice & Behavior, 36(8), 761-777.
  • Nyholm, J-O., & Häkkänen-Nyholm, H. (2009). Psykopaatti asianosaisena prosessioikeudessa. Defensor Legis, 3.
  • Sroufe, L.A., et al., Relationships, Development, and Psychopathology [Reprinted from: Handbook of Developmental Psychopathology (2nd Ed.. Arnold J. Sameroff, Michael Lewis, and Suzanne M. Miller (Eds). Kluwer Academic/ Plenum Publishers, New York, 2000.]. [1]
  • Weizmann-Henelius, G., Violent Female Perpetrators in Finland: Personality and Life Events [Väitöskirja: Diss., Åbo Akademi. HF]. 2004, Vaasa: Vanhan Vaasan sairaala (Fram oy).

ViitteetMuokkaa

  1. a b Eila Repo-Tiihonen,: Psykopatia (pdf) Duodecim: lääketieteellinen aikakauskirja. 2007. Viitattu 10.3.2012.
  2. Helinä Häkkänen-Nyholm (toim.): ”Hannu Lauerma: 1. Psykopatian historia”, Psykopatia, s. 22. Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5604-8.
  3. a b Ro, Sam: The Shocking Statistic About Psychopaths On Wall Street Business Insider. 28.2.2012. (englanniksi)
  4. a b Torrice, Michael: Psychopaths Keep Their Eyes on the Prize Science. 14.3.2010. (englanniksi)
  5. D'Silva, Karen; Duggan, Conor and McCarthy, Lucy (2004). Does Treatment Really Make Psychopaths Worse? A Review of the Evidence. Journal of Personality Disorders. 18(2): 163-177. (englanniksi)
  6. Valtteri Parikka: Vaarallisimmilla vangeilla paljon yhteistä. Helsingin Sanomat, 31.10.2019, s. A 22.
  7. Brody, Stuart & Potterat, John J.: Assessing mental health and personality disorder in prostitute women Acta Psychiatrica Scandinavica. 2010. (englanniksi)
  8. Helinä Häkkänen-Nyholm (toim.): ”6. Psykopatia ja monihäiriöisyys”, Psykopatia, s. 154. Kirj. Taina Laajasalo. Helsinki: Edita, 2009. 978-951-37-5604-8.
  9. Kelly McAleer, Psy. D.: Sociopathy vs. Psychopathy Forensic Focus. 07/2010. Psych Central. Viitattu 7.3.2012. (englanniksi)
  10. a b c aftermath-surviving-psychopathy.org (englanniksi)
  11. a b Is it sociopathy or psychopathy? Aftermath: Surviving Psychopathy Foundation. 10.8.2011. Viitattu 21.5.2017. (englanniksi)
  12. Helinä Häkkänen-Nyholm (toim.): ”8. Psykopatia ja rikollisuus”, Psykopatia. Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5604-8.
  13. Perman, Cindy: Think Your Boss Is a Psychopath? CNBC. 2.9.2011. Viitattu 21.5.2017. (englanniksi)
  14. Morris, Steven: One in 25 business leaders may be a psychopath, study finds The Guardian. 1.9.2011. Viitattu 21.5.2017. (englanniksi)
  15. a b "Talousrikoksen taustalla usein psykopatiaa", Helsingin Sanomat 6.8.2012, sivu A4
  16. Q: What's the difference between a politician and a psychopath? A: None, The Independent, 4.9.1996 (englanniksi)
  17. Are Politicians Psychopaths?, Huffington Post 08/27/2012 (englanniksi)
  18. Kevin Dutton: The Wisdom of Psychopaths: What Saints, Spies, and Serial Killers Can Teach Us About Success. Scientific American / Farrar, Straus and Giroux, 2012. (englanniksi)
  19. Eric Barker: Which Professions Have the Most Psychopaths? The Fewest? Time. 21.3.2014. (englanniksi)
  20. Eitinger, L. and N. Retterstøl, Rettpsykiatri. 2. utg. ed. 1976, Oslo: Universitetsforlaget. (norjaksi)
  21. Cleckley, The Mask of Sanity: An attempt to clarify some issues about the so-called psychopathic personality s. 338−339 (5th ed.) (englanniksi)
  22. Hare's Checklist (englanniksi)
  23. Annika Veteli: Vakava psykopatia saatetaan tunnistaa pian jopa sikiöistä Yle.fi, uutiset. 31.8.2019. Viitattu 31.8.2019.
  24. (englanniksi)p://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2006-12-09,104:10:424611,1:0:0:0:0:0: Turun Sanomat 9.12.2006]
  25. Ted Bundy The Crime Library (englanniksi)
  26. [https://yle.fi/uutiset/3-6129091 Valjakkalan vaiherikas vankeusaika, Yle.fi 17.12.2008, päivitetty 25.5.2012
  27. Asylum records confirm Klaus Kinski's madness www.thelocal.de. 22.7.2008. Viitattu 16.5.2016. (englanniksi)
  28. 180 astetta: Kuka on paha? Lääketiede ei tunnista pahuutta, mutta psykopatian merkit voivat näkyä aivoissa jo lapsena Yle Uutiset. 12.5.2018.
  29. “Psychopaths are not monsters” Medical Science. 2015. (englanniksi)
  30. a b This Is How Normal Life Feels as a Psychopath The Medium. 12.7.2018. (englanniksi)
  31. Hesse, M. (2009). Portrayal of psychopathy in the movies. International Review of Psychiatry. (englanniksi)
  32. ntnu.no (englanniksi)
  33. Media - pcn-oct12 sites.google.com. Viitattu 21.5.2017. (englanniksi)
  34. Josefiina Baraka: Elokuvat, joissa kuvaus psykopaatista on todellinen Iltalehti.fi. 14.2.2016. Viitattu 15.2.2016.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Erikson, Thomas: Psykopaatit ympärilläni : kuinka tunnistaa ja välttää manipulointi. Suomentanut Riie Heikkilä. Jyväskylä : Atena, 2018. ISBN 978-952-300-392-7.
  • Häkkänen-Nyholm, Helinä (2009). Psykopatia. Edita Publishing. http://www.edita.fi/1430
  • Häkkänen-Nyholm, H. & Nyholm, J-O. (2012). Psychopathy and Law: A Practitioners Guide. Chichester: John Wiley & Sons.
  • Robert D. Hare: Ilman omaatuntoa. 1999/2004, Helsinki: Gilgames.
  • Haapasalo, Jaana, Psykopatiakäsitteen kehitys ja sisältö. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja, 1985, Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
  • Ahmavaara, Yrjö: Hyvinvointivaltion tabut: Nykykulttuurimme kritiikki. 2. lisätty painos. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-570-420-0.

Aiheesta muuallaMuokkaa