Geologinen muodostuma

Maapallon pintakerroksessa, kallio- tai maaperässä oleva luonnon aikaansaama muodostuma
(Ohjattu sivulta Pinnanmuoto)

Geologinen muodostuma eli pinnanmuoto on Maapallon pintakerroksessa, kallio- tai maaperässä oleva luonnon aikaansaama muodostuma. Geologiset muodostumat ovat syntyneet usein pitkän ajan saatossa erilaisten endo- ja eksogeenisten voimien muokkaamana. Geologisia muodostumia ovat esimerkiksi vulkanismin synnyttämät tulivuoret, jääkaudella syntyneet harjut ja hiidenkirnut, tuulen muovaamat dyynit ja sateen kalkkikivialueilla rapauttamat tippukiviluolat.[1]

Hiidenkirnu Mietoisilla. Hiidenkirnu on tyypillinen geologinen muodostuma.

Pinnanmuotoja tutkivat geologia, geomorfologia ja maantiede.

Geologiset muodostumat ovat luonnolle ja ihmiselle tärkeitä. Maa- ja kallioperä vaikuttavat alueelle muodostuvaan kasvillisuuteen, esimerkiksi Suomessa harjuilla kasvaa karua mäntymetsää. Niistä saadaan myös raaka-aineita, kuten satojen miljoonien vuosien ikäisistä kerrostumista kivihiiltä, öljyä ja maakaasua ja esimerkiksi harjujen pohjavesialueilta puhdasta juomavettä tai kalliosta graniittia rakennuksiin.

Monet geologiset kohteet ovat suojeltuja niiden maisema- ja luonnon arvoihin perustuen. Harjuja koskee lisäksi erillinen harjujensuojelulaki.[1] Geologiset kohteet ovat arvokkaita myös virkistyksen, matkailun, retkeilyn ja harrastustoiminnan kautta. Geologisten muodostumien luota löytyy usein myös historiallisia ja arkeologisia kohteita.

Erilaisia geologisia muodostumia

muokkaa

 

Endogeeniset geologiset muodostumat

muokkaa

Endogeenisissa prosesseissa eli maan ytimen lämmöstä johtuvan laattatektoniikan ja vulkanismin synnyttämät geologiset muodostumat ja jotkut eroosion kulutuksesta muuttuneet pinnanmuodot: litosfäärilaatta, poimuvuori, tunturi, vaara, lohkovuori, pöytävuori, tulivuori, basalttipylväs, basalttityyny, kaldera, atolli, laavatunneli, laavakupla, kimberliittipiippu, geysir, kuuma lähde, hautavajoama, valtameren keskiselänne

Eksogeeniset geologiset muodostumat

muokkaa

Fluviaaliset (veden aiheuttama): rotko, raviini, kuru, vesiputous, jokiuoma, meanderi, juolua, delta, särkkä, hiekkaranta, kynnäs, laguuni, tombolo, liitukalliojyrkänne, holvikaari, raukki, lähde

Eoliset (tuulen aiheuttama): dyyni, sienikallio

Glasiaaliset ja ikirouta (jäätikön aiheuttama): U-laakso, vuono, harju, reunamuodostuma, silokallio, siirtolohkare, drumliini, suppa, sanduri, hiidenkirnu, pirunpelto, pingo

Rapautuminen (kemiallista, mekaanista tai organogeenistä): tippukiviluola, karstimaa, doliini, polje[2]

Avaruuden kappaleiden synnyttämät

muokkaa

Avaruudesta tulleiden komeettojen, meteoriittien ja asteroidien synnyttämät: meteoriittikraateri

Suomen geologiset muodostumat ja niiden tutkimus

muokkaa

Suomelle ominaisia geologisia muodostumia ovat esimerkiksi vaarat ja harjut itäisessä Suomessa sekä tunturit pohjoisessa.

Suomessa Geologian tutkimuskeskus julkaisee geologisia kohteita ja nähtävyyksiä esitteleviä geologisia retkeilykarttoja, jotka opastavat tutustumaan Suomen luonnonhistoriaan.[3][4]

Esimerkkejä geologisista muodostumista aluemaantieteellisesti

muokkaa

Kuumilla ja kuivilla alueilla, lähinnä tropiikin valaistusvyöhykkeeseen kuuluvilla alueilla, kuten Saharan aavikolla, ominaisiksi geologisiksi muodostumiksi tulevat suuret dyynialueet. Suomestakin löytyy dyynejä Kalajoen hiekkasärkiltä.[5]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Geologiset muodostumat Ympäristö.fi. 9.11.2015 / päivitetty 26.3.2019. Viitattu 30.1.2020.
  2. Kakko, Irma & Kenno, Pirkko & Tyrväinen, Heikki & Fabritius, Heidi: Lukion maantiede : 1-2, Sininen planeetta, Yhteinen maailma. Helsinki: Kirjavälitys, 2010. ISBN 978-951-1-24378-6
  3. Geologiset luontokohteet Geologian tutkimuskeskus – GTK. Arkistoitu 15.7.2015. Viitattu 30.1.2020.
  4. Geologiset luontokohteet – Geological natural sites Geologian tutkimuskeskus – GTK. Viitattu 30.1.2020.
  5. Kalajoen dyynialue Geologiset luontokohteet. Arkistoitu 15.12.2017. Viitattu 30.1.2020.

Aiheesta muualla

muokkaa