Hautavajoama

mannerlaattojen erkaantumisvyöhykkeelle syntynyt pitkänomainen laakso

Hautavajoama on kahden erkanevan mannerlaatan saumassa oleva tasapohjainen, jyrkkäreunainen, pitkä laakso. Laakso syntyy laattojen välin lohkeillessa palasiin erkaantumisen yhteydessä ja näiden palasten upotessa alemmas astenosfääriin.[1]

Hautavajoaman synty ja täyttyminen merivedellä.
Hautavajoamaa Islannissa.

Hautavajoamat levenevät joitain senttimetrejä vuodessa. Leveneminen johtaa aluksi kapeiden salmien syntyyn ja myöhemmin kokonaisten valtamerien aukeamiseen. Hautavajoama ei täyty merivedellä yhtäkkiä, vaan sitä edeltävät tulvimis- ja kuivumisjaksot, jolloin syntyy erilaisia meriä, suolajärviä ja suolatasankoja.[1]

Monet maailman syvimmistä järvistä sijaitsevat hautavajoamissa, kuten Siperian Baikaljärvi, Afrikan Tanganjika ja Pohjois-Amerikan Yläjärvi. Hautavajoamien järvialtaissa on monenlaisia mineraalivaroja, ja niiden pintaan nousee öljyä ja kaasuja. Hautavajoamien aktiivisissa haaroissa esiintyy usein tulivuoritoimintaa.[1]

Lähi-idästä Itä-Afrikkaan ulottuva Iso hautavajoama koostuu kolmesta haarasta: Punaisestamerestä, Adeninlahdesta ja 6 000 kilometriä pitkästä Itä-Afrikan hautavajoamasta. Nämä kolme murroslaaksoa kohtaavat Djiboutissa Afarin syvängössä murroslaaksoille tyypillisessä 120 asteen kulmassa. Ison hautavajoaman laaksoista aktiivisia ovat Punainenmeri ja Adeninlahti, mutta Itä-Afrikan hautavajoama on passiivinen. Muita hautavajoamia ovat esimerkiksi Kuolleenmeren–Jordaninlaakson vajoama, Australiassa sijaitseva Spencerinlahden–Torrensjärven hautavajoama, Kamerunin hautavajoama sekä Pohjois-Amerikan Mississipinlahti, Reelfoot Rift ja Kalifornianlahti.[1]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Olds, Margaret (julkaisija): Geologica: elävä ja muuttuva maapallo, s. 194–199. Suomentanut Hallanaro, Eeva-Liisa. Ullman, 2009.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.