Metsäpalo
Metsäpalo on hallitsematon maastopalo (tulipalo) metsässä. Se saa usein alkunsa salamaniskusta, ihmisen huolimattomuudesta esimerkiksi kulotuksen yhteydessä tai tuhopoltosta. Aiemmin höyryveturien kipinät olivat yleinen syttymissyy, nykyisin paloja aiheuttavat myös sähkölinjojen päälle kaatuvat puut.
Metsäpalot ovat luonnollinen osa monen kasvillisuustyypin kehitystä; sukkessiossa metsäpalo on sukupolvien vaihtumiskohta. Palo ei tapa kaikkia metsän puita; se etenee usein joko latvoissa tai karikkeessa. Joidenkin harvinaisten lajien siemenet itävät vasta metsäpalon jälkeen. Näin kasvi varmistaa sen, että nuoret taimet pääsevät kasvamaan ilman isojen puiden varjostusta.[1]
Kaarna suojaa isoja puita, taimet kärsivät palosta pahiten. Liekkien lisäksi kuumuus kärventää palon lähelle joutuneita puita: kuusen ja männyn taimet vaurioituvat jo noin 50 °C:n lämpötiloissa.[2]
Tulen leviäminen
muokkaaMetsäpalon leviämisessä esiintyvät palomuodot ovat palamisessa ensisijaisesti kuluvan paloaineskerroksen mukaisesti maapalo, pintapalo ja latvapalo. Tuli syttyy ja leviää yleensä pintapalona kenttä- ja pohjakerroksessa.
Lämpö siirtyy tulirintamasta ympäristöönsä siirtymällä savukaasuissa, lämpösäteilynä, johtumalla palavissa aineksissa tai massakulkeutumisena. Massakulkeutuminen tapahtuu yleensä palosta nousevan ilmavirran nostattamien kipinöiden ja kekäleiden aiheuttamina uusina paloalueen ulkopuolisina syttyminä eli heitepaloina. Jyrkissä rinteissä kulkeutumista tapahtuu myös palavien ainesten vyöryessä alamäkeen[3].
Ranskalaisten metsäpalomallien mukaan palo etenee tuulen suuntaan nopeudella, joka on 3–8 % tuulen nopeudesta, ja leviää päärynän muotoisesti kulkusuuntaan nähden.
Metsäpalojen havaitseminen
muokkaa
Metsäpalojen rajoittamisen kannalta on tärkeää, että palot havaitaan ajoissa. Joillakin alueilla käyteään torneja, joissa päivystää ihminen tai kamera. Myös lentokoneista seurataan mahdollisia savuvanoja. Lämpötila-anomalioiden kaukokartoitus satelliittien avulla on tehnyt mahdolliseksi metsäpalojen havaitsemisen laajoilla, asumattomilla alueilla.
Metsäpalovaroitus
muokkaaSuomessa Ilmatieteen laitos antaa metsäpalovaroitukset maakunnittain paitsi Lapin maakuntaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kunnista Pudasjärvelle, Taivalkoskelle ja Kuusamoon kunnittain, kun kyseisellä alueella metsän karikkeen arvioidaan olevan kovin kuivaa. Karikkeen kuivuutta arvioidaan mallilla, joka ottaa huomioon sademäärän ja haihtumisen, jota arvioidaan lämpötilan, tuulen ja auringonpaisteen avulla. Metsäpalovaroituksen aikana avotulen teko metsiin tai niiden läheisyyteen on kielletty. Heti lumen sulamisen jälkeen metsäpalot ovat epätodennäköisiä, mutta maasto voi olla niin kuivaa että annetaan ruohikkopalovaroitus.[4][5]
Ruotsissa varoituksesta vastaa Sveriges meteorologiska och hydrologiska institut SMHI.[6]
Suurimmat metsäpalot Suomessa
muokkaa- 1925 Siikajoen metsäpalo[7]
- 1933 Kihniön metsäpalo noin 7 000 ha, josta metsää noin 5 000 ha
- 1955 Laitilan metsäpalo noin 500 ha
- 1959 Isojoen-Honkajoen metsäpalo noin 1 700 ha
- 1959 Utsjoen metsäpalo noin 800 ha
- 1960 Tuntsan metsäpalo noin 120 000 ha (siitä Suomen puolella noin 20 000 ha)
- 1969 Rantsilan metsäpalo noin 650 ha
- 1969 Tyrnävän-Muhoksen metsäpalo noin 1 300 ha
- 1970 Kalajoen metsäpalo noin 1 600 ha
- 1970 Limingan metsäpalo noin 500 ha
- 1972 Inarin metsäpalo noin 200 ha
- 1992 Lieksan metsäpalo noin 150 ha
- 1997 Laihian metsäpalo noin 150 ha
- 1997 Tammelan metsäpalo noin 200 ha
- 2020 Muhoksen metsäpalo noin 250 ha
- 2021 Kalajoen metsäpalo 227 ha[8]
Suomessa alettiin tilastoida Metsähallituksen metsien palot 1865. Vuoteen 1949 mennessä oli valtion metsiä palanut 9 995 kertaa, joissa oli tuhoutunut 617 055 hehtaaria eli 7 620 hehtaaria vuodessa. Vuosina 1865–1870 paloaukean keskikoko oli 130 hehtaaria, kun taas 1900-luvun alussa Pohjois-Suomessa enää vain 40 hehtaaria ja Etelä-Suomessa 18 hehtaaria. Vuonna 2003 havaittiin Suomessa 1 734 metsäpaloa, joissa keskimäärin paloi 0,4 hehtaaria suurimman palon ollessa 105 hehtaaria.[9]
Maastopalot Välimeren maissa
muokkaa
Välimeren maissa on yleensä kuumia ja kuivia kesiä ja niissä esiintyy usein vaikeasti hallittavia maastopaloja.
Kreikassa oli kesällä 2007 helleaalto, ja lämpötila oli korkeimmillaan 46 °C.[10] Paloissa tuhoutui 173 000 hehtaaria metsää ja viljelymaata (Itä-Uudenmaan verran), kuoli ainakin 65 ihmistä ja 1100 asuntoa tuhoitui.[11]
Heinäkuussa 2009 oli sarja maastopaloja Espanjassa, Ranskassa, Kreikassa, Italiassa, Turkissa ja Kroatiassa. Palojen arvioidaan aiheuttaneen satojen miljoonien eurojen vahingot, ja palojen uhreja oli ainakin kahdeksan.[12][13]
Metsäpalot tropiikissa
muokkaaTrooppiset sademetsät ovat niin kosteita, että normaalioloissa metsäpalot ovat harvinaisia. Kuitenkin, kun El Niño saa sademäärät pienenemään ja metsän kuivumaan, metsäpalojen määrä lisääntyy dramaattisesti. Metsäpaloista pääsee ilmakehään suuria määriä hiilimonoksidia, nokea ja muita haitallisia aineita.[14]
Lähteet
muokkaa- ↑ Pyne, Stephen J.: How Plants Use Fire (And Are Used By It) Nova Online. kesäkuu 2002. PBS. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Kankaanhuhta, V. & Väkevä, J.: Metsäpalo – Yleiskuvaus tuhonaiheuttajasta Metsäntutkimuslaitos Metinfo – Metsien terveys. 14.1.2013. Arkistoitu 19.8.2022. Viitattu 2.3.2020.
- ↑ Lindberg, H., Heikkilä, T.V., Vanha-Majamaa, I.: Suomen metsien paloainekset - kohti parempaa tulen hallintaa, s. 19. Metsäntutkimuslaitos, 2011.
- ↑ Varoitukset maa- ja merialueilla Ilmatieteen laitos. Viitattu 2.3.2020.
- ↑ Metsäpalovaroitus varoittaa, kun maasto on kuivaa Ilmatieteen laitos . 22.8.2019 . Viitattu 2.3.2020.
- ↑ Risk för gräsbrand Sveriges meteorologiska och hydrologiska institut – SMHI. Arkistoitu 22.2.2020. Viitattu 2.3.2020.
- ↑ Metsäpalojen tuhotyöt. – Raja-Karjalassa vaara edelleen suuri.. Pohjan Voima, 2.8.1925, nro 173, s. 1. Digitaaliset aineistot – Digi.kansalliskirjasto.fi. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.3.2020.
- ↑ Kalajoen maastopalo ei ollutkaan vuosikymmenien suurin – tarkennusmittauksessa paloalueeksi laskettiin 227 hehtaaria Yle Uutiset. 18.8.2021. Viitattu 30.8.2021.
- ↑ Suomalaisten suhtautuminen metsäpaloihin Pelastustoimi – Raportit. 31.3.2006. Sisäasiainministeriön pelastusosasto. Arkistoitu 3.11.2011. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Kreikan helleaalto vaatinut ainakin 15 uhria Yle Uutiset . 2.7.2007 . Viitattu 2.3.2020.
- ↑ WWF:n juristit jahtaamaan Kreikan palojen sytyttäjiä Yle Uutiset . 27.9.2007 . Viitattu 2.3.2020.
- ↑ Maastopalot uhkaavat yhä Etelä-Eurooppaa Yle Uutiset . 27.7.2009 . Viitattu 2.3.2020.
- ↑ Etelä-Euroopan metsäpalot hiljalleen hallinnassa Yle Uutiset . 25.7.2009 . Viitattu 2.3.2020.
- ↑ Bettwy, Mike : NASA Data Links Indonesian Wildfire Flare-Up to Recent El Nino Nasa – Goddard Space Flight Center . 3.1.2007 . Arkistoitu 20.10.2020 . Viitattu 2.3.2020 . (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Maastopalot vähenivät Euroopassa viime vuonna – yli kolmasosa paloista oli suojelualueilla Forest.fi. 18.12.2019. Viitattu 2.3.2020.
- Global Fire Monitoring Center (GFMC) UNISDR. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
- How is climate change affecting forest fire risk in Europe? European Environment Agency. 5.11.2019. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
- Borunda, Alejandra: Are Europe's Historic Fires Caused By Climate Change? National Geographic. 31.7.2018. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)