Wikipedia

Paljetti

koristeeksi tarkoitettu ohut kiekko

Paljetti (ruots. paljett, ransk. paillette, lat. palea = ruumen) on metalli- tai muovikiekko, jota käytetään koristetarkoituksiin.[1] Useimmissa paljeteissa on keskellä reikä kankaaseen ompelemista varten, mutta niitä voidaan kiinnittää myös liimalla.

Punaisia ja metallinhohtoisia paljetteja.

Vanhimmat paljetit valmistettiin arvometalleista, kuten kullasta tai hopeasta, mutta nykyään enimmäkseen muovista.[2] Paljetteja on saatavana monen värisinä ja muotoisina, sileiden lisäksi myös eri tavoin kolmiulotteisesti muotoiltuina. Paljetteja käytetään yleisesti vaatteissa, mutta sen lisäksi koruissa, laukuissa, kengissä ja monissa muissa asusteissa. Myös korun osia voidaan suomeksi nimittää paljeteiksi.[3]

Historia muokkaa

 
Venetsialainen zecchino vuodelta 1382. Paino noin 3,5 grammaa.

Kullasta valmistettuja paljetteja käytettiin Induksen laaksossa vaatteiden tai muiden tarvikkeiden koristeina jo 2500 eaa. Kot Diji -vaiheen aikana.[4] Tapa tunnettiin myös Egyptissä, sillä 1300-luvulla eaa. hallinneen Tutankhamonin haudasta löytyneisiin vaatteisiin oli ommeltu kultaisia kolikkoja muistuttavia kiekkoja.[5]

Suomen sana ”paljetti” on peräisin ruotsin kielestä, mutta sanan juuret ulottuvat ranskan kautta latinaan. Latinan palea tarkoittaa ruumenta,[6] mutta myös kuonaa tai roskaa.[7] Viljaan viittaa myös ranskan paille (olki), jonka pienennysmuoto paillette on. Paillette on ollut käytössä ranskassa vuodesta 1304.[6] Sanan merkitys on laajentunut ja tarkoittaa nykyisin muutakin kuin paljetteja.[8] Mielenkiinnosta paljetteihin 1400-luvulla kertoo Leonardo da Vincin suunnitelma koneeksi, joka valmistaisi paljetteja leikkaamalla niitä metallilevystä. Koneen piirustus on tehty vuosien 1480 ja 1482 välillä, mutta konetta ei ole koskaan rakennettu.[5]

Nykyisin sekä ranskassa[9] että englannissa[10] käytetään paljeteista nimeä sequin, joka omaksuttiin ranskaan 1500-luvun lopussa[11]. Sana palautuu venetsialaiseen puhekieliseen substantiiviin zecchino, joka vuorostaan perustuu arabiankieliseen sanaan sikkah, joka tarkoitti pientä kolikkoa tai mitalia[12]. Zecchino tarkoittaa vuonna 1284 Venetsiassa käyttöön otettua kultaista ducat-kolikkoa,[11] jonka nimi on omaksuttu ranskassa muotoon sequin. Ducat tuli suosituksi kaupankäynnin välineeksi, levisi laajalti orientin maihin ja sitä jäljiteltiin innokkaasti kaikkialla Euroopassa.[12] Niiden käyttö lopettettiin Napoleonin sotien seurauksena. Yhteys rahaan katosi ja sequin rupesi tarkoittamaan ranskassa paljetteja.

 
Silkillä päällystetty, nauhalla, kultalangalla sekä metallihelmillä ja paljeteilla koristeltu muistorasia 1800-luvun alusta. Kuuluu Skoklosterin linnan kokoelmiin.
 
Yksityiskohta 1920-luvun puolivälin tanssileningistä. Kirjonnassa on käytetty selluloidipaljetteja ja lasihelmiä.

1600-luvun alkukymmeniltä alkaen paljettikirjotut vaatekappaleet olivat suosittuja Euroopan hoveissa ja aateliston sekä varakkaiden porvarien keskuudessa.[5] Runsas paljetti- ja helmikirjonta oli erityisen suosittua 1800–1900-luvun vaihteen ranskalaisten muotitalojen haute couture -asuissa.[13] Egyptissä vuonna 1922 tehtyjen hautalöytöjen inspiroimina paljetit olivat myös 1920-luvun charleston-kauden muotia ja ne olivat suosittuja 1940-luvulla, kun muut helmet ja kirjontamateriaalit olivat kiellettyjä.[14] Suomessa paljettikirjonta koristi 1950-luvulla yksilöllisesti valmistettuja salonki- ja ateljeeasuja.[15] 1960-luvulla pieninä sarjoina valmistetut paljettikirjotut valmisvaatteet tulivat myös laajemman yleisön saataville.[16]

Paljettien käyttäminen lisääntyi merkittävästi vuoden 1963 jälkeen, kun Sveitsissä oli keksitty, kuinka paljetteja kiinnitetään koneellisesti ja paljettikangasta alettiin myydä metritavarana.[17] Ensimmäisinä sen mahdollisuuden ottivat käyttöön André Courrèges, Pierre Cardin ja muotitalo Dior. Patentin vanhennuttua 1985 paljettikankaita ruvettiin valmistamaan runsaasti eri maissa ja niiden hinnat laskivat.[17]

Materiaalit ja muodot muokkaa

Pukukoristeiksi tarkoitettuja paljetteja valmistettiin alun perin metallista, ja metalli oli käytössä vielä 1900-luvun alussakin. Luontaista hohdetta asuihin ovat tuoneet myös kalansuomut ja koppakuoriaisten siivet.[18] 1920-luvulla metallipaljettien paino alkoi haitata asujen koristamista muodin vaatimalla tavalla. 1930-luvulla kehitettiinkin lyijypitoisella värillä päällystetyt gelatiinipaljetit, jotka olivat kevyitä, mutta eivät kestäneet vaurioitumatta käytöstä aiheutuvaa kosteutta ja kuumuutta. Myöhempiä materiaaleja ovat olleet selluloosa-asetaatti- ja polyesterikalvot sekä vinyyli.[17] Muovipaljettien kausi alkoi 1940-luvulta.[19] Vaikka suurin osa 2000-luvun teollisista paljeteista on PVC- tai PET-muovia,[20] niitä voidaan valmistaa teollisessa mittakaavassa myös muun muassa kankaasta ja nahkasta.[21] Pajetteja valmistetaan myös yksilöllisenä käsityönä, jolloin materiaali voidaan valita esimerkiksi kierrätysteemaan mukaisesti.[22]

Kun metallipaljetit olivat enimmäkseen hopean ja kullan sekä harvemmin kuparin värisiä, uudemmat materiaalit tekivät laajemman värikirjon mahdolliseksi. Eri puolilta erivärisiksi valmistetut kääntöpaljetit ovat saaneet suuren suosion lasten vaatteissa.[20] Sileiden paljettien lisäksi on eri tavoin pintakuvioituja, särmikkäiksi tai kuppimaisiksi muotoiltuja sekä esimerkiksi lehden ja kukan muotoisiksi leikattuja paljetteja.[23] Erilaisia kuvioita, muotoja ja värejä yhdistämällä voidaan tuottaa enemmän kuin 25 miljoonaa erilaista paljettia.[24]

Paljettikoristelu muokkaa

 
Miehen puvuntakin etuliepeiden kirjontaa Ranskasta, 1780–1785.

Vaatetukseen tarkoitetuissa paljeteissa on yleensä keskellä reikä kankaaseen kiinnittämistä varten. Ne ommellaan yleensä yhdellä tai useammalla pistolla kiinteästi kankaan suuntaisesti niin, etteivät ne liiku tai putoa helposti.[25] Ommeltaessa paljetin reiän päälle voidaan kiinnittää myös erimuotoisia helmiä.[26] Varsinkin pieniä paljetteja liimataan paikalleen tekstiililiimalla.[27]

Joskus paljettien kiinnitysreikä sijaitsee niiden yläosassa. Tällöin ne kiinnitetään vain yhdestä kohdasta, jolloin ne riippuessaan ja liikkuessaan heijastavat valoa toisin kuin kiinteästi ommellut. Ohuelle kankaalle paljetit voidaan kiinnittää myös virkkaamalla kankaan läpi erityisellä koukulla, niin sanotulla Lunéville-tekniikalla.[13] Irtopaljettien lisäksi voidaan käyttää paljettinauhaa[28] sekä valmiiksi paljeteilla koristettua kangasta. Varsinkin aikaisemmin koristelussa käytettiin yksittäin ommeltuja paljetteja osana useasta materiaalista koostuvaa kirjonta-aihetta, johon voitiin käyttää paljettien lisäksi tehostelankaa, helmiä, nyöriä tai nauhaa.[29] Suomessa helmi- ja paljettikirjonta täydensi nyöriaplikaatiota 1950-luvun muotisalonkien ja ateljeeompelimoiden tuotteissa.[15] Paljettikangasta käyttämällä saadaan aikaan asusteita ja vaatekappaleita, jotka ovat kauttaaltaan paljettien peittämiä.[2][9]

Paljettien merkitys muokkaa

Ainakin 1600-luvun alkukymmeniltä lähtien paljettien yksinomainen tehtävä Euroopassa on ollut koristaminen: ne ovat saaneet asut ja asusteet näyttämään hienoilta. Tämä suuntaus vain vahvistui 1900-luvulla Tutankhamon-hautalöytöjen myötä.[5] Arvometallin tai kolikkojen ja sittemmin paljettien ompeleminen vaatteisiin voidaan kuitenkin nähdä monella tavalla: statussymbolina, turvatoimena varkaita vastaan tai hengellisenä varustuksena tässä tai tuonpuoleisessa maailmassa. Kolikot ovat pysyneet turvassa vaatteisiin kiinnitettyinä, ne ovat voineet suojata kilven tavoin[30][31] ja näkyessään ne ovat kertoneet vauraudesta, kuten paljetein koristetut vaatteet nykyisin.[32][5]

Monin paikoin maailmaa metallin loisteen on katsottu viestivän henkimaailmaan[33] tai suojelevan pahoilta hengiltä joko yksin tai yhdistettynä erityisiin suojaaviin kirjontapistoihin ja niillä toteutettuihin kuvioihin [34], esimerkiksi Egyptissä, Intiassa ja Perussa[5]. Runsaita helmiä ja metallilaattoja on käytetty esimerkiksi lasten pahalta suojaaviin päähineisiin Afganistanissa ja Pakistanissa[35] ja suojaavia hopeakolikkoja jemeniläisissä naisten päähineissä[36]. Myös Unkarin maaseudulla on paikoin vielä 1900-luvulla käytetty erityisiä morsiamen vihkihattuja, joiden koristeluun käytettiin paljetteja.[37] Yhteys henkien maailmaan korostuu haitilaisissa paljetein koristetuissa drapo-lipuissa, jotka papit valmistavat itse voodoo-pyhäkköjä varten.[38]

Ympäristöseikat ja turvallisuus muokkaa

Kimaltavat paljetit ja paljettikankaat ovat jo pitkään olleet loistokkaiden esiintymis-, juhla- ja ilta-asujen materiaalia. Niiden suosio juhlapuvuissa on kasvanut niin suureksi, että paljettiasu voi olla tilaisuudessa enemmistön valinta.[39] 2010-luvun lopulla useat muotisuunnittelijat, kuten Gucci, Marc Jacobs ja Prada, ovat esittäneet näytöksissään runsaasti paljettiasuja. Paljeteilla koristettuja vaatteita ja tarvikkeita valmistetaan runsaasti eri hintaluokissa ja erilaisia käyttötarkoituksia varten, myös lapsille.[39][40] Esimerkiksi leluista irtoavat paljetit voivat kuitenkin aiheuttaa pikkulapsille tukehtumisvaaran.[41]

Enää paljetit eivät aina herätä pelkkää ihailua, sillä niiden valmistustapa, materiaalit ja juhla-asujen lyhyt käyttöikä eivät tue kestävää kehitystä.[39][42] Muovista valmistetut koristeet, kuten paljetit, kimalteet ja pehmeät muoviprintit, heikentävät tekstiilien kierrätettävyyttä ja uudelleenkäyttöä. Ne heikentävät kuitujen koneellista tunnistusta ja voivat laitteisiin joutuessaan aiheuttaa teknisiä ongelmia kierrätystekstiilien mekaanisessa käsittelyssä.[43] Kehitystyötä kuitenkin tehdään ympäristöystävällisempien paljettien luomiseksi käyttäen biohajoavia materiaaleja. Tavoitteena on myös jätteetön valmistaminen.[44] Samaan aikaan haetaan keinoja, joilla paljetteja voitaisiin kierrättää.[39][40]

Paljetit Suomen perinneasuissa muokkaa

Suomalaisten 1700–1800-luvun juhlavaatteisiin perustuvissa kansallispuvuissa paljetteja käytetään vain vähän. Eniten niitä on tykkimyssyissä, joita Lounais-Suomen talonpoikaisnaiset alkoivat käyttää 1700-luvun alussa. Niitä olivat siihen asti käyttäneet ainoastaan säätyläisnaiset. Kovitetut myssyt olivat yleensä hienoilla silkkikankailla päällystettyjä. Niitä valmistivat ja kirjoivat ammattikäsityöläiset, jotka käyttivät koristelussa myös paljetteja.[45] Tykkimyssyjä käytetään nykyisin läntiseen pukuperinteeseen kuuluvissa kansallispuvuissa. Esimerkiksi Peräpohjolan,[46] Rovaniemen[47] ja Säkylän[48] tykkimyssyjen koristeina on paljetteja.

Suomen romaniväestön puvussa paljetit kuuluvat naisten asuihin. Vaikka puvun yksityiskohdat ovat alttiita muodin vaihteluille, sitä säätelevät tarkat perinteet.[49] Nykyisen kaltainen asu hameineen ja röijyineen on yleistynyt 1300-luvun jälkeen[49], mutta nykyisenlaiseksi se alkoi kehittyä 1920-luvulla.[50] Painavan samettihameen yläosaan kuuluu nykyisin koristenauha, jossa on paljetti- tai helmikangasta tai kirjontaa. Puvun yläosaan kuuluu leikattu röijy, joka väljästi leikattuna on kokonaisuuden näyttävin osa.[51] Sen kankaat ovat nykyisin koristeellisia, tai niihin lisätään yksityiskohtia, joiden materiaalina on esimerkiksi silkkipaljettikangas, voilee tai kristallinauha.[52] Paljettikankaat ovat tulleet romanipuvussa muotiin 1980-luvulla. Kaikkein juhlavimpiin kokonaisuuksiin kuuluu lisäksi esiliina, joka on 1990-luvulta alkaen valmistettu samoista kankaista kuin röijy.[53]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Dictionnaire alphabétique & analogue de la langue française. S.N.L. Le Robert, Paris, 1976.
  • Laatikainen, Anja: Romaninaisen pukeutuminen. Opinnäytetyö. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Vaatetusalan koulutusohjelma, 2009. Teoksen verkkoversio.
  • Lindeman, Sanna: Helmi helmeltä, paljetti paljetilta. Kotimaisten muotisalonkien kirjonnat 1940–1970-luvuilla. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto: Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Opettajankoulutuslaitos, Käsityönopettajankoulutus, 2015. Teoksen verkkoversio.
  • Sumberg, Bobbie: Textiles. Collection of the Museum of International Folk Art. Utah: Gibbs Smith, 2010. ISBN 978-1-4236-0650-5. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 15.3.2020.
  2. ↑ a b Muotiopiskelija Anna Isoniemen mallisto syntyi paljeteista – Aalto-yliopiston loppunäytöksestä kasvoi Suomen odotetuin muotitapahtuma Yle Uutiset. Viitattu 15.3.2020.
  3. ↑ Bismarck kultaketjut www.kellopuoti.fi. Viitattu 15.3.2020.
  4. ↑ Kot Diji phase gold sequins Harappa.com. Viitattu 15 March 2020.
  5. ↑ a b c d e f Spivack Emily: A History of Sequins from King Tut to the King of Pop Smithsonian Magazine. 28.12. 2012. smithsonian.com. Viitattu 19.3.2020.
  6. ↑ a b Robert, hakusanat paille ja paillette s. 2017.
  7. ↑ Palea latinasta kaikille kielille - Sanakirja.org (latina-*) www.sanakirja.org. Viitattu 19.3.2020.
  8. ↑ Éditions Larousse: Définitions : paillette - Dictionnaire de français Larousse www.larousse.fr. Viitattu 19.3.2020. (ranskaksi)
  9. ↑ a b Dervout, Anna: Technique : Coudre du sequin Along avec Anna. 24.2.2015. Arkistoitu 19.3.2020. Viitattu 19.3.2020. (ranskaksi)
  10. ↑ sequin: meaning in the Cambridge English Dictionary dictionary.cambridge.org. Viitattu 19.3.2020. (englanniksi)
  11. ↑ a b Robert, hakusana sequin, s. 1639.
  12. ↑ a b Éditions Larousse: Définitions : sequin - Dictionnaire de français Larousse www.larousse.fr. Viitattu 20.3.2020. (ranskaksi)
  13. ↑ a b Lindeman, s. 16
  14. ↑ Lindeman, s. 68.
  15. ↑ a b Lindeman, s. 53.
  16. ↑ Lindeman, s. 57
  17. ↑ a b c Jeroen van Rooijen: Ein glitzernder Geburtstag | NZZ Neue Zürcher Zeitung. Viitattu 20.3.2020. (saksaksi)
  18. ↑ Merrill, Jane: The Showgirl Costume: An Illustrated History, s. 198. Jefferson, NC. USA: Mc Farland & Co, 2019. ISBN ISBN 978-1-4766-717-1.
  19. ↑ Lindeman, s. 60
  20. ↑ a b Kathryn Knight: All that glitters isn't green Mail Online. 27.2.2019. Viitattu 21.3.2020.
  21. ↑ France Today Editors: Langlois-Martin, Paillettes France Today. 8.3.2011. Viitattu 31.3.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Turunen, Kaisa: Kapselipuvussa linnaan Sí Moda. 25.11.2014. Arkistoitu 21.3.2020. Viitattu 21.3.2020.
  23. ↑ Lindeman, s. 66–67 sekä 83 ja 102
  24. ↑ L'entreprise Langlois-Martin fabrique à L'Aigle les paillettes pour la haute couture actu.fr. Viitattu 31.3.2020. (ranskaksi)
  25. ↑ How to Sew on Sequins: Tips and Techniques for Adding Sparkle AllFreeSewing.com. 21.8.2018. Viitattu 20.3.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Lindeman, s. 66 ja 69
  27. ↑ Learn how to attach sequins to clothes embroidery material.com. 11.12.2017. Viitattu 20.3.2020. [vanhentunut linkki]
  28. ↑ Lindeman, s. 82
  29. ↑ Lindeman, s. 66
  30. ↑ Body Armor Made of Old Chinese Coins primaltrek.com. Viitattu 23.3.2020.
  31. ↑ huobishi2014: 27. Chinese coins on Tlingit armour (Sivuston kuraattori : Helen Wang, Curator of East Asian Money, The British Museum) Chinese Money Matters. 11.9.2017. Viitattu 23.3.2020. (englanniksi)
  32. ↑ Kathaleen Roberts | Journal Staff Writer: A Canvas of Macedonian Culture www.abqjournal.com. Viitattu 23.3.2020. (englanniksi)
  33. ↑ William S. Arnett: Egungun Masquerade Costume 9973. 20th Century. Michael C. Carlos Museum Collections Online. Arkistoitu 23.3.2020. Viitattu 23.3.2020.
  34. ↑ Sumberg, s. 244
  35. ↑ Sumberg, 244-5
  36. ↑ Sumberg 258-9
  37. ↑ Sumberg, s. 208
  38. ↑ Sumberg, s. 122
  39. ↑ a b c d Kathryn Knight: All that glitters isn't green Mail Online. 27.2.2019. Viitattu 22.3.2020.
  40. ↑ a b Leah Harper: It’s a summer of sparkle, but can sequins be ‘green’ ? The Observer. 3.8.2019. Viitattu 22.3.2020. (englanniksi)
  41. ↑ Pekka Pantsu: Tukehtumisvaara pikkulapsille – Tulli kielsi paljetein koristelluilta suosikkileluilta pääsyn markkinoille, myös EU varoittaa Yle Uutiset. Viitattu 24.3.2020.
  42. ↑ Karvonen, Hilkka: Satu Taiveahon kohumekolle kritiikkiä - "Kapselit eivät ole mikään ekoteko" www.iltalehti.fi. Viitattu 24.3.2020.
  43. ↑ Kamppuri, Taina; Heikkilä, Pirjo; Pitkänen, Marja; Saarimäki, Eetta; Cura, Kirsti; Zitting, Jaakko; Knuutila, Henna; Mäkiö, Inka: Tekstiilimateriaalien soveltuvuus kierrätykseen., s. 11, 29-32. VTT Tutkimusraportti, Nro VTT-R-0091-19. VTT Technical Research Centre of Finland., 2019. Teoksen verkkoversio.
  44. ↑ Elissa Brunato Creates Bio Iridescent Sequin With A Waste-Free Process — Fashion Visual Atelier 8. Arkistoitu 27.3.2020. Viitattu 27.3.2020. (italiaksi)
  45. ↑ Kaukonen, s. 64-65
  46. ↑ Peräpohjola Kansallispuvussa. 6.11.2016. Viitattu 23.3.2020.
  47. ↑ Rovaniemi Kansallispuvussa. 1.8.2017. Viitattu 23.3.2020.
  48. ↑ Tarkistettu naisen puku Säkylä. Viitattu 23.3.2020.
  49. ↑ a b Laatikainen, s. 5 ja s. 14
  50. ↑ Vaate on aate www.romanit.fi. Arkistoitu 26.7.2020. Viitattu 23.3.2020.
  51. ↑ Laatikainen, s. 23
  52. ↑ Laatikainen, s. 17
  53. ↑ Romaninaisen puku Kansallismuseo. Viitattu 23.3.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paljetti&oldid=21647056”