Onatas Aiginalainen
Onatas Aigialainen (m.kreik. Ὀνάτας ὁ Αἰγινήτης, Onātās ho Aiginētēs, lat. Onatas Aeginetes; 400-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen kuvanveistäjä ja taidemaalari, joka oli kotoisin Aiginalta.[1]
| Onatas Aiginalainen | |
|---|---|
| Ὀνάτας ὁ Αἰγινήτης | |
.jpg) Onatas. Nykyaikainen veistos Eremitaašissa Pietarissa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 500/400-luku eaa. Aigina |
| Kuollut | 400-luku eaa. |
| Ammatti | kuvanveistäjä, taidemaalari |
Elämä
muokkaaOnatas oli Mikonin poika ja kotoisin Aiginalta. Hän oli Polygnotoksen, Ageladaan ja Hegiaan aikalainen. Erilaisista häntä koskevista maininnoista voidaan päätellä, että hän toimi aina noin vuoteen 460 eaa. saakka, toisin sanoen aikaan juuri ennen Feidiasta. On epäselvää, oliko Onataan isä sama henkilö kuin tunnettu taidemaalari Mikon.[1] Onataalla oli oppilas nimeltä Kalliteles, joka saattoi olla hänen poikansa.[1][2]
Pausanias kuvaa usein Onataan teoksia, ja on ainoa Onataan mainitseva antiikin aikainen lähde lukuun ottamatta yhtä epigrammia Kreikkalaisessa antologiassa. Pausanias myös sanoo, että vaikka Onatas kutsui itseään töissään aiginalaiseksi, hän ei hävinnyt kenellekään attikalaisen koulukunnan taiteilijalle.[1][3]
Teokset
muokkaaPausanias mainitsee Onataan tekemiksi seuraavat teokset:[1]
Veistokset
muokkaa- Herakleen patsas, joka oli tehty pronssista ja sijoitettu pronssiselle jalustalle, ja jonka thasoslaiset olivat omistaneet Olympiaan. Veistos oli kymmenen kyynärän korkuinen ja sen oikeassa kädessä oli nuija ja vasemmassa kädessä jousi, ja siinä oli seuraava piirtokirjoitus elegisessä distikhonissa:[3][4]
»Υἱὸς μέν με Μίκωνος Ὀνάτας ἐξετέλεσσεν,
αὐτὸς ἐν Αἰγίνη δώματα ϝαιετάων.[3][4]» »Hyios men me Mikōnos Onātās eksetelessen,
autos en Aiginē dōmata waietaōn.» »Onatas, Mikonin poika, muovasi minut,
hän jolla on asumus Aiginalla.»
- Apollonin patsas Pergamonissa. Sitä ihailtiin sekä sen kauneuden että koon vuoksi. Veistos oli todennäköisesti eri kuin Apollon Bupais, jonka seurassa oli Eileithyia ja joka mainitaan Antipatroksen kirjoittamassa epigrammissa.[5][6]
- Hermes, joka kantoi pässiä siipensä alla, ja jolla oli päässään kypärä ja joka oli pukeutunut khitoniin ja khlamykseen. Sen olivat omistaneet Olympiaan Feneoksen asukkaat, ja piirtokirjoituksen mukaan sen oli tehnyt Onatas yhdessä Kalliteleen kanssa.[7][2]
- Musta Demeter ja hevosen pää, jotka oli tehty pronssista, ja johon liittyvän legendan Pausanias kertoo. Se sijoittuu Elaion-vuorella lähellä Figaleiaa olleeseen luolaan, jonka figaleialaiset olivat pyhittäneet Demeterille. He olivat omistaneet sinne jumalattaren puisen kulttipatsaan, joka oli muutoin naishahmoinen, mutta jolla oli hevosen pää ja harja. Sen päästä kasvoi lohikäärmeitä ja villipetoja, se oli puettu tunikaan aina alas asti, ja sen oikessa kädessä oli delfiini ja vasemmassa kädessä kyyhky. Kulttikuvan tuhouduttua palossa sitä ei korvattu pitkään aikaan ja koko kultti laiminlyötiin, kunnes figaleialaiset alkoivat kärsiä sadon huonoudesta. Delfoin oraakkelin neuvosta he antoivat Onataan tehtäväksi tehdä uusi patsas. Sitä veistäessään Onatasta ohjasivat vanhan kulttipatsaan kuva tai puinen kopio, mutta ennen kaikkea hänen näkemänsä unet. Kertomus ilmentää Onataan töiden läpensä arkaaista luonnetta.[8][9]
- Troijan sotaan sijoittuva veistosryhmä, joka esitti kreikkalaisia sotapäälliköitä arpomassa, kenen tulisi ottaa vastaan Hektorin haaste.[10][11] Sen omistivat Olympiaan akhaialaiset yhdessä. Veistosryhmä koostui alun perin kymmenestä veistoksesta. Kun Pausanias näki sen, jäljellä oli kuitenkin vain yhdeksän veistosta, sillä Nero oli vienyt Odysseusta esittäneen veistoksen Roomaan. Sotapäälliköt olivat aseistautuneet keihäillä ja kilvillä ja seisoivat yhdessä lähellä suurta temppeliä. Erillisellä jalustalla heitä vastapäätä seisoi Nestor kädessään kypärä, jossa arvat olivat. Agamemnonin patsaaseen oli kirjoitettu hänen nimensä oikealta vasemmalle. Muissa patsaissa ei ollut nimiä, mutta yhden, jonka kilvessä oli kuvattuna kukko, Pausanias tulkitsi Idomeneukseksi. Ryhmän veistoksista varmuudella vain tämä yksi oli Onataan tekemä; sen kilven sisäpuolella oli piirtokirjoitus:[10][12]
»Πολλὰ μὲν ἄλλα σοφοῦ ποιήματα καὶ τόδ᾽ Ὀνάτα
ἔργον, ὅι Αἰγίνη γείνατο παῖδα Μίκων.[10][12]» »Polla men alla sofū poiēmata kai tod' Onātā
ergon, hoi Aiginē geinato paida Mikōn.» »Tämä ja monet muut ovat viisaan Onataksen,
joka oli aiginalainen Mikonin poika, töitä.»
- Pronssinen hevosvaljakko ja ohjastaja, jonka omisti Olympiaan Deinomenes, Hieronin poika, isänsä voittojen kunniaksi. Valjakon kummallakin puolella oli poikien ratsastamat ratsuhevoset, jotka oli tehnyt Kalamis. Teos on yksi niistä, jotka todistavat Onataksen ajoituksesta, sillä Hieron kuoli vuonna 467 eaa.[13][14]
- Veistosryhmä, jonka omistivat Delfoihin taraslaiset kymmenyksinä sotasaaliista, jonka olivat saaneet sodasta peuketeja vastaan. Ryhmän veistokset esittivät ratsu- ja jalkaväensotilaita. Japygien kuningas ja peuketien liittolainen Opis esitettiin lyötynä taistelussa. Hänen luonaan seisoivat heeros Taras ja lakedaimonialainen Falanthos, jonka lähellä oli delfiini. Onatas teki veistokset yhdessä Kalynthoksen kanssa.[15][16]
Maalaukset
muokkaaOnatas teki veistosten lisäksi myös maalauksia, mutta vain yksi hänen maalauksistaan mainitaan. Se on toinen todiste Onataan ajoitukselle, ja se todistaa myös hänen nauttimastaan arvostuksesta, sillä hän sai sen maalaamisen tehtäväkseen yhdessä Polygnotoksen kanssa. Maalaus oli maalattu Athene Areian temppeliin Plataiaihin ja koristi sen pronaoksen yhtä seinää. Se esitti argoslaisten sotapäälliköiden sotaretkeä Thebaa vastaan. Euryganeia, joka oli Pausaniaan seuraamassa perinteessä Eteokleen ja Polyneikeen äiti, valitti maalauksessa poikiensa suorittamia molemminpuolisia veljesmurhia. On kuitenkin huomattava, että Pausanias-käsikirjoituksissa esiintyy kyseisen maalauksen kuvauksissa sekä nimeä Onatas että Onasias (Ὀνασιας).[15][17]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Smith, William: ”Onatas (1)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Pausasias: Kreikan kuvaus 5.27.5.
- ↑ a b c Pausanias: Kreikan kuvaus 5.25.7.
- ↑ a b Smith, William: ”Onatas (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Smith, William: ”Onatas (3)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 8.42.4; Kreikkalainen antologia 9.238.
- ↑ Smith, William: ”Onatas (4)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Smith, William: ”Onatas (5)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 8.4.2
- ↑ a b c Smith, William: ”Onatas (6)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Homeros: Ilias 7.175–184.
- ↑ a b Pausanias: Kreikan kuvaus 5.25.5.
- ↑ Smith, William: ”Onatas (7)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 6.12.1, 8.42.4.
- ↑ a b Smith, William: ”Onatas (8)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.13.5.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 9.4.1, 9.5.5.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Onatas Aiginalainen Wikimedia Commonsissa
