Nivhin kieli

isolaattikieli

Nivhin kieli (aikaisempi nimitys giljakki; nivhiksi нивхгу, nivhgu) on Venäjän Kaukoidässä Amurjoen varrella ja Sahalinin saarella asuvien nivhien puhuma kieli.

Nivhin kieli
Oma nimi Нивхгу
Tiedot
Alue Venäjä (Amur, Sahalin)
Puhujia 198
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta paleosiperialaiset kielet
Kieliryhmä Isolaattikieli
Kielikoodit
ISO 639-1
ISO 639-2 mis
ISO 639-3 niv

Nivhien perinteistä asuinaluetta on Amurin alajuoksu, Tatariansalmen rannikko sekä Sahalinin luoteis- ja itärannat.[1] Nykyään suurin osa asuu Habarovskin aluepiirin Alejevkan taajamassa sekä Sahalinin alueen Nekrasovkan ja Noglikan taajamissa. Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 4 600 nivhiä ja 1 200 nivhin kielen puhujaa. 76,2 % kansasta puhui äidinkielenään venäjää ja 23,3 % nivhiä.[2] Vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 5 200 nivhiä[3] ja 688 nivhin kielen puhujaa.[4] Sahalinin nivheistä kieltä ilmoitti osaavansa 284 henkeä, Habarovskin alueella 193.[5] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 198 nivhin puhujaa[6].

Nivhi on isolaattikieli: sillä ei tiedetä olevaan mitään sukulaiskieliä. Pitkän ajan kuluessa siihen ovat vaikuttaneet tunguusikielet orokki, evenki, nanai ja negidaali. Kieli jakautuu Amurin ja Sahalinin päämurteisiin, joiden välillä on huomattavia eroja.[7]

1930-luvun alussa nivhin kielen Amurin murretta varten laadittiin latinalaiseen kirjaimistoon perustunut kirjakieli. Vuonna 1953 siirryttiin kyrilliseen kirjaimistoon ja vuonna 1979 laadittiin kirjoitusjärjestelmä myös Sahalinin murretta varten. Nivhiksi on julkaistu äidinkielen oppikirjoja, kansanperinnekokoelmia sekä vähäinen määrä kaunokirjallisuutta. Kieltä opetetaan aineena viidessä koulussa. Opettajia koulutetaan Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa.[8] Vuonna 1990 Sahalinilla alettiin julkaista nivhinkielistä lehteä Nivh dif.[9]

Nivhin kirjaimisto:

А а Б б В в Г г Ӷ ӷ Ғ ғ Ӻ ӻ Д д
Е е Ё ё Ж ж З з И и Й й К к К’ к’
Ӄ ӄ Ӄ’ ӄ’ Л л М м Н н Ӈ ӈ О о П п
П’ п’ Р р Р̌ р̌ С с Т т Т’ т’ У у Ф ф
Х х Ӽ ӽ Ӿ ӿ Ц ц Ч ч Ч’ ч’ Ш ш Щ щ
Ъ ъ Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я

Nivhi on erittäin uhanalainen kieli. Nykyään sitä puhuu vain vanhin ikäpolvi. Nuoriso on siirtynyt käyttämään venäjää.[10]

Lähteet

muokkaa
  • Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2

Viitteet

muokkaa
  1. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 358.
  2. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 395, 397. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  3. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 5.6.2009. (venäjäksi)
  4. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 5.6.2009. (venäjäksi)
  5. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 5.6.2009. (venäjäksi)
  6. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.2.2018. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  7. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 358–359.
  8. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 399–402. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  9. Jakimov, O.D.: Petšat nacionalnyh regionov Sibiri i Dalnego Vostoka: Ot vozniknovenija do naših dnei, s. 145–146. Novosibirsk: Nauka, 2000. ISBN 5-02-032291-1
  10. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 406. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.