Moktar Ould Daddah
Moktar Ould Daddah (arab. المختار ولد داداه, 25. joulukuuta 1924 Boutilimit – 14. lokakuuta 2003 Pariisi[1]) oli Mauritanian ensimmäinen presidentti maan itsenäistyttyä vuonna 1960. Hänet syrjäytettiin sotilasvallankaappauksessa vuonna 1978.
| Moktar Ould Daddah | |
|---|---|
 Moktar Ould Daddah 1960-luvun alussa. |
|
| Mauritanian 1. presidentti | |
| Seuraaja | Mustafa Ould Salek |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. joulukuuta 1924 Boutilimit |
| Kuollut | 14. lokakuuta 2003 (78 vuotta) Pariisi |
| Tiedot | |
| Puolue | Parti du peuple mauritanien - Hizb al-sha'ab al-Muritaniy |
Elämäkerta muokkaa
Tausta muokkaa
Ould Daddah syntyi vaikutusvaltaiseen islamilaiseen pappissukuun, jolla oli läheiset suhteet Ranskan siirtomaavaltaan. Hän kävi koraanikoulun ja ranskalais-arabialaisen koulun Boutilimitissa ja valmistui Saint-Louisin päällikköjen poikien koulusta vuonna 1940. Ould Daddah työskenteli siirtomaahallinnon tulkkina ja jatkoi toisen maailmansodan keskeyttämiä opintojaan Nizzassa ja Pariisissa, jossa hän meni naimisiin ranskattaren kanssa. Ould Daddah valmistui juristiksi vuonna 1955 ja työskenteli jonkin aikaa Dakarissa.[2] Hän oli Mauritanian ensimmäinen juristi ja aikanaan yksi harvoista yliopistokoulutuksen saaneista[1].
Poliittinen ura muokkaa
Ould Daddah liittyi 1950-luvun puolivälissä perinteisen eliitin ja siirtomaahallinnon tukemaan Union progressiste mauritanienne -puolueeseen. Vuonna 1957 hänet valittiin Mauritanian aluekokouksen edustajaksi ja hallituksen varapuheenjohtajaksi. Vuonna 1958 hän perusti uuden puolueen Parti de regroupment Mauritanien ja tuli sen johtajaksi.[2] Vuonna 1959 hänestä tuli autonomisen Mauritanian islamilaisen tasavallan pääministeri[3] ja sen itsenäistyttyä 28. marraskuuta 1960 maan valtionpäämies. Ould Daddah valittiin Mauritanian presidentiksi yleisillä vaaleilla 20. elokuuta 1961 ja uudelleen vuosina 1966, 1971 ja 1976.[2]
Ould Daddah loi keskitetyn presidenttivaltaisen hallintojärjestelmän, jonka tukena toimi hänen johtamansa ainoa sallittu puolue, vuonna 1961 perustettu Parti du peuple mauritanien[1]. Sen arabilaistamispolitiikka herätti vastarintaa maan eteläosan mustan afrikkalaisväestön keskuudessa,[2] mutta levottomuudet tukahdutettiin tarvittaessa voimatoimin. Mauritanian talous ja infrastruktuuri kehittyivät nopeasti rauta- ja kuparivarojen hyödyntämisen ansiosta. Maatalous jäi liian vähälle huomiolle,[1] ja vuosien 1968–1973 kuivuusjakso tuhosi puolet sen tuotannosta[4].
Ulkopolitiikassa Mauritanian suurin ongelma oli Marokko, joka tavoitteli sen aluetta ja esti suhteiden kehittämisen arabimaailmaan. Suhteet Marokkoon normalisoitiin vuonna 1970,[1] ja vuonna 1973 Mauritania hyväksyttiin Arabiliiton jäseneksi[2]. Kytköksistä Ranskaan pyrittiin vapautumaan ottamalla käyttöön oma valuutta ouguiya vuonna 1973 ja kansallistamalla kaivosyhtiö Miferma vuonna 1974. Mauritania osallistui myös Afrikan yhtenäisyysjärjestön toimintaan,[1] ja Ould Daddah toimi sen puheenjohtajana[2].
Ould Daddahin johtaman Mauritanian tulevaisuus näytti lupaavalta, kunnes vuonna 1975 maa lähti Marokon kanssa jakamaan Espanjan hallitsemaa Länsi-Saharaa ja miehitti sen eteläosan. Länsisaharalaisen Polisario-liikkeen Mauritanian alueella käymä sissisota osoittautui tuhoisaksi maan taloudelle ja armeijalle,[1] ja Ould Daddah menetti koti- ja ulkomaiset kannattajansa[2].
Syrjäyttämisen jälkeen muokkaa
Moustapha Ould Mohamed Saleckin johtama armeija syrjäytti Ould Daddahin verettömässä vallankaappauksessa 10. heinäkuuta 1978. Maan kansalliskokous hajotettiin ja valtapuolue lakkautettiin. Vankina ollut Ould Daddah vapautettiin vuonna 1979, ja hän lähti maanpakoon Ranskaan. Hän osallistui aluksi oppositioryhmä Alliance pour une Mauritanie démocratiquen toimintaan, ja hänet tuomittiin Mauritaniassa poissaolevana elinkautiseen vankeuteen. Presidentti Maaouya Ould Sid'Ahmed Taya armahti hänet vuonna 1984, mutta hänen sallittiin palata Nouakchottiin vasta vuonna 2001.[1]
Ould Daddahin muistelmateos La Mauritanie contre vents et marées ilmestyi pian hänen kuolemansa jälkeen vuonna 2003. Hänen veljensä Ahmed Ould Daddah on ollut yksi Mauritanian opposition johtajista.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Pazzanita, Anthony G.: Historical Dictionary of Mauritania, 3rd edition, s. 344–351. Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5596-0. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Dictionary of African Biography, s. 151–153. New York: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-538207-5. (englanniksi)}
- ↑ Lukonin, Ju. V. & Podgornova, N. P.: Istorija Mavritanii v novoje i noveišeje vremja, s. 108. Moskva: Nauka, 1991. ISBN 5-02-017130-1. (venäjäksi)
- ↑ Podgornova, N. P.: Mavritanija meždu prošlym i buduštšim, s. 36. Moskva: Institut Bližnego Vostoka, 2014. ISBN 978-5-89394-251-4. (venäjäksi)
.svg){kind=small}
Moktar Ould Daddah (1960–1978) | Mustafa Ould Salek* (1978–1979) | Mohamed Mahmoud Ould Louly* (1979–1980) | Mohamed Khouna Ould Haidalla* (1980–1984) | Ould Taya* (1984–2005) | Ely Ould Mohamed Vall* (2005–2007) | Sidi Ould Cheikh Abdallahi (2007–2008) | Mohamed Ould Abdel Aziz* (2008–)